Pitäisikö huolestua lapsesta?

Up

Jos ymmärtää hyvin, niin ei tarvitse huolestua. 2-v neuvolasta saatte lähetteen kunnan puheterapeutille jos sanoja on vielä niukasti.

Mitä sanoivat 1,5-vuotisneuvolassa?

En olisi ihan vielä huolissani. Neuvola tekee lähetteen puheterapiaan 2v. käynnillä, jos katsovat sen tarpeelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanoivat 1,5-vuotisneuvolassa?

Eivät olleet huolissaan. Itseäni alkaa mietityttämään missä vika, kun lapsi vain "heittää läskiksi" ja alkaa kujeilemaan kun yritän saada sanomaan sanoja perässä. Tai sitten hän vain osoittaa missä vaikka sohva on, kun pyydän sanomaan sohva. Osoittamalla näyttää jo kymmeniä sanoja (tyyliin missä nenä jne). Ap

Höpö höpö. Rentoudu. Lapsi on vielä hyvin pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanoivat 1,5-vuotisneuvolassa?

Eivät olleet huolissaan. Itseäni alkaa mietityttämään missä vika, kun lapsi vain "heittää läskiksi" ja alkaa kujeilemaan kun yritän saada sanomaan sanoja perässä. Tai sitten hän vain osoittaa missä vaikka sohva on, kun pyydän sanomaan sohva. Osoittamalla näyttää jo kymmeniä sanoja (tyyliin missä nenä jne). Ap

Eli ymmärää kuitenkin, se on hyvä. Eiköhän lapsi siitä ala puhumaan kun aika on kypsä.

Voisiko olla että hän kokee painostavana puhumaan houkuttelun ja sen takia lyö läskiksi. Ei uskalla yrittää, kun on luotu paineita?

Meillä 3. lapsi ei puhunut 1v8kk vielä mitään, ei sanonut edes äiti. Ymmärsi kuitenkin selvästi puhetta hyvinkin ja oli muutenkin ihan nokkelan oloinen. En muista tarkalleen milloin puhetta sitten alkoi tulla, vähän ennen 2 v. Nyt kohta 3 ja puhuu todella hyvin. Eli ei huolta vielä!

Meillä ei 2v neuvolassa puhuttu juuri mitään. Käskivät varata ylimääräisen neuvolakäynnin 2,5 vuotiaana, jolloin aletaan valmistautua puheterapiaan mikä alkaisi kolne vuotiaana. Jos ei sitä ennen ala puhua.

Kuulostaa siltä, että lapsi ehkä pitää saamastaan huomiosta, kun ei puhu ja ap-parka yrittää yrittämistään. 

Toinen vaihtoehto ovat suorituspaineet. Ap painostaa ja pakottaa, lapsi ei uskalla sanoa. Voihan olla, että puhuu yksikseen leikeissään? 

Meillä 2v eikä puhu vielä mitään.äiti on muutaman kerran sanonut ja pari muuta sanaa mutta ei siis tosiaan puhu. Ölisee vaan omaa puhetta.

Meillä kuopus alkoi puhua vasta 3-vuotiaana, eikä sen jälkeen ole paljoa hiljainen ollut. Kaksivuotisneuvolassa terkka totesi, että ymmärtää kaikki (=ei siis päässä vikaa). Jahka sai sanaisen arkkunsa auki, niin tosiaan sitä puhetta on piisannut. Onko ap teidän lapsi alkanut kävelemään aikaisin? Sanotaan, että "kieli jää kannan alle".

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei 2v neuvolassa puhuttu juuri mitään. Käskivät varata ylimääräisen neuvolakäynnin 2,5 vuotiaana, jolloin aletaan valmistautua puheterapiaan mikä alkaisi kolne vuotiaana. Jos ei sitä ennen ala puhua.

Meillä myös ovat lapset alkaneet puhua melko myöhään. Neuvolassa ei olla oltu huolissaan, koska lapsilla on kuitenkin ollut passiivista sanavarastoa (selkeästi ymmärtäneet puhetta, osanneet näyttää asioita).

2v molemmilla on ollut jonkin verran sanoja, mutta ei lauseita. Kummallakin kerralla on sanottu, että jos ei 2,5v ala tulla lauseita, niin sitten pitää varata ylimääräinen käynti. Esikoisella alkoi tulla lauseita suunnilleen 2,5v ja nuoremmalla nyt 2v2kk iässä on alkanut tulla lauseita.

Eli ei siis huolta, lapset kehittyvät omassa tahdissaan.

Ei tarvitse huolestua. Lapsi kehittyy omaa tahtiaan, ja toiset alkavat puhumisen myöhemmin kuin toiset. Alta kaksivuotiaana pääasia on, että lapsi ymmärtää puhetta.

Itse en lukenut lapselleni kirjoja ennen kuin hän oli kolme- tai nelivuotias. Me kyllä katselimme aivan pienestä pitäen joka päivä kirjoista kuvia. Kuvien katselu oli tärkeä kielen- ja käsitteidenoppimishetki. Näytin kuvia, puhuin yksinkertaisesti ja rauhallisesti, toistin sanoja paljon. Pyysin poikaa esim. näyttämään kuvasta, "missä on nallen silmä". Kun poika oli sormella osoittanut nallen silmää, kysyin missä on äidin silmä - ja olin iloinen, kun pieni pullea sormi näytti silmääni.

Suosittelen muitakin mieluummin juttelemaan lapsen kanssa kuin lukea lopottamaan tekstiä, jossa on täynnä lapselle outoja sanoja ja käsitteitä. Eihän me itsekään opita vieraita kieliä pelkästään esim. kuuntelemalla radiota. Kieli opitaan vähän kerrallaan yksinkertaisesta monimutkaisempaan siirtyen ja ennen kaikkea vuorovaikutuksessa. Ääntämisen oppimista helpottaa toistaminen.

Meillä odotettiin aina 3v. asti ennen terapiaa. Terapia-aikakin saatiin, mutta poika alkoi puhumaan just ennen sitä. Terapeutti totesi, että terapia on turhaa koska sanoja on alkanut tulla. Eikä mikään terapia saa sitä oppimista nopeutettua, se vie aina oman aikansa. Totesi vaan että pojan puheenkehitys on vähän hitaampaa kuin keskivertolapsella, mutta se on kuitenkin ihan normaalia. Toiset oppii aiemmin ja toiset myöhemmin. Tärkeää on että lapsi ymmärtää puhetta. Lukea kannattaa paljon, puhua lapsen kanssa ja ennekaikkea ymmärtää lasta.

Me saatiin terkkarilta neuvo, ettei pidä muka ymmärtää lasta vaan vaatia lasta sanomaan mitä haluaa sen sormella osoittamisen sijaan. Terapeutin mielestä tuo oli erittäin huono neuvo. Jos lapsi ei osaa puhua niin hän ei osaa. Ei vaikka äiti ei yhtäkkiä yhtään ymmärtäis. 

Nyt meidän ipana on jo koululainen ja puhuu vähän liikaakin, ottaa vissiin menetettyjä sanoja takaisin ihan urakalla :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä odotettiin aina 3v. asti ennen terapiaa. Terapia-aikakin saatiin, mutta poika alkoi puhumaan just ennen sitä. Terapeutti totesi, että terapia on turhaa koska sanoja on alkanut tulla. Eikä mikään terapia saa sitä oppimista nopeutettua, se vie aina oman aikansa. Totesi vaan että pojan puheenkehitys on vähän hitaampaa kuin keskivertolapsella, mutta se on kuitenkin ihan normaalia. Toiset oppii aiemmin ja toiset myöhemmin. Tärkeää on että lapsi ymmärtää puhetta. Lukea kannattaa paljon, puhua lapsen kanssa ja ennekaikkea ymmärtää lasta.

Me saatiin terkkarilta neuvo, ettei pidä muka ymmärtää lasta vaan vaatia lasta sanomaan mitä haluaa sen sormella osoittamisen sijaan. Terapeutin mielestä tuo oli erittäin huono neuvo. Jos lapsi ei osaa puhua niin hän ei osaa. Ei vaikka äiti ei yhtäkkiä yhtään ymmärtäis. 

Nyt meidän ipana on jo koululainen ja puhuu vähän liikaakin, ottaa vissiin menetettyjä sanoja takaisin ihan urakalla :)

Meillä terapeutti sanoi samaa. Tärkeintä on, että lapsi tulee ymmärretyksi edes sillä omalla tyylillään. Painostaminen ei kannata.