Mua ahdistaa ja pelottaa ajatus siitä, että omistaisin koiran ja asuisin isossa kaupungissa. Pelkään että joku tappais mun koiran, se söisi myrkytettyä ruokaa maasta tms

Otsikko vähän omituinen, en keksiny parempaakaan.. Mutta siis, mua ahdistaa kauheasti ajatus siitä, että joutuisin asumaan isossa kaupungissa, vieläpä keskustassa jossain kerrostalossa tai rivarissa (rivari ei niin paha mitä kt) ja mulla ois koira.

Kun olisin poissa, vaikkapa töissä, niin mua ahdistaa kun ajattelen, että jos naapuri kämpässä vaikka syttyy tulipalo, joka leviää ja mun koira kuolee sen vuoksi. Tai lenkillä ollessani, joku irrallaan oleva koira hyökkäis päälle ja tappais mun koiran, tai koirani söis vahingossa jotain myrkytettyä ruokaa maasta, tai joku hullu hyökkäis mun päälle ja tappais mun koiran.

Asun itse maalla, 20km päässä keskustasta, lähin naapuri 3km päässä. Mä olen helvetin rauhallinen täällä, enkä pelkää koirani puolesta, enkä itseni. Paikkakunta, missä asun, on hyvin pieni maalaiskunta. En ahdistu täällä yhtään, enkä ajattele mitään kauheuksia.

Mistä tämä kaupungissa asumisen pelko johtuu? En ole koskaan asunut kaupungissa, tai olen kaupungin lähellä rivitalossa joskus, mutta silloin tälläistä pelko hommaa ei ollut. Vaikka koirankin omistin silloin.

Jos mä asuisin keskustassa yksin, ei olisi lemmikkiä, niin ainakin ajatuksen tasolla tämä ei mua silloin pelottaisi tai ahdistaisi. Mutta jotenkin kokisin oloni hysteerisemmäksi jos mulla olisi se koira, koska tuntuu, että mun pitää suojella sitä mun koiraa kaikelta ja se luo ylimääräistä stressiä.

Kuulostaa hullulta :D