Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olin ennen varakas, julkisuudessa ja onnellinen. Elämä vei suuntaansa ja minusta tuli syrjäytynyt..nyt kukaan ei tahdo olla ystäväni ja kaikki hyljeksii..no onpahan ainakin tullut nähtyä nousukausi ja köyhyys..muistoja kukaan ei voi viedä pois, vaikka kuolisinkin

  • ylös 5
  • alas 1

Kommentit (11)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Minuakin pelottaa kuolema. Kaikki omaisuus on mennyt tyhmien valintojeni takia eikä lapselle jää mitään.

Vierailija

Mitä kaikkea elämä olisikaan voinut tuoda, mutta tähän täytyy tyytyä. Oikeastaan olen köyhänä onnellisempi, kuin rikkaana..Olisin vain tahtonut jatkaa elämää. Nähdä kun lapset kirjoittaa ylioppilaille ja miten heidän omat siivet kantaa..täytyy vain luottaa siihen, että he pärjäävät..jäähän minulta perintöä

Vierailija

Ei ole omaisuutta, eikä ole ollut. Ystäviä joskus muutama, nyt ei oikeastaan. Omissa oloissa lähes koko elämä, nyt ei ole enää muuta vaihtoehtoa.

Vielä olisi kuitenkin keskiarvojen mukaan noin 50 vuotta jäljellä.

Vierailija

Eipä huolta, kuoleman hetkillä ihan jokainen on lopulta yksin, lopullisesti syrjäytymässä, eikä rahastakaan ole juuri apua.

Vierailija

Miksi te yksinäiset ette etsi toisianne? Minun ihana veljenikin on hankalassa elämäntilanteessa ja tiedän, että hänelle tekisi niin hyvää tutustua johonkin uuteen ihmiseen, jonka kanssa voisi jakaa asioita. Veljeni erosi pitkästä suhteesta ja masentui. Hän ei kuitenkaan halua etsiä ketään, mutta kukaan ei häntä kotoa osaa etsiä. Hukkaan menee hyvä mies. Vai onko niin, että masentuneet eivät kelpaa toisille masentuneille?

Vierailija

Jos on paskat housussa, niin auttaako se nyt hirveästi jos siihen vierelle tulee toinen samanmoinen haisemaan?

Vierailija

Niin mäkin. Jännä miettiä, että kuoleekohan sitä himaan niin että naapurit saa kahden viikon päästä hajun nokkaan, vai miten se sit menee. :P

Vierailija

Jos on 50 v jäljellä niin ehtiihän siinä vielä yhtä ja toista. Mutta pitää tietysti jaksaa vähän yrittää ja tehdä jotain erilailla. Lähteä vaikka kotoa jonnekin.
Suosittelen menemään johonkin harrastukseen tai vapaaehtoistyöhön niin tutustuu luontevasti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos on 50 v jäljellä niin ehtiihän siinä vielä yhtä ja toista. Mutta pitää tietysti jaksaa vähän yrittää ja tehdä jotain erilailla. Lähteä vaikka kotoa jonnekin.
Suosittelen menemään johonkin harrastukseen tai vapaaehtoistyöhön niin tutustuu luontevasti.

Tässä on hyvä ohjekin.  Sen menneen murehtimiseen oma aikansa, ja sitten suunnata eteenpäin.  Ihan jokainen ihminen on arvokas sellaisena kuin on.  On mahdollista muutokseen vaikka missä iässä. Vanhaan ja jopa siihen, joka ahdistukset on aiheuttanutkin tai ainakin syventänyt yhä vaan, ei tarvitse kenenkään jäädä.

Haluatko maata lopun ikääsi odottamassa "noutajaa"?Minä en aio.  Aion katsoa mitä  elämässä vielä on.  Kehottaisin teitä muita tekemään samoin. Köyhyyttä on monenlaista. On ihan totaalista köyhyyttä ja sitten henkisen puolen taholta köyhyyttä, ja minä olen aineellisesti mieluummin kauravellillä kuin ilman sisäistä rikkautta, joka minulle on avautunut.  Olen kohta 60 ja  vihdoin vapaa niistä asioista, joihin minun ei todellakaan tarvitse uhrata eloani ihan viimeiseen hengenvetoon asti. En ole tullut sen kummemmin uskoon, sitä sen kummemmin väheksymättä. Olen löytänyt oman itseni jälleen. Olen siitä hyvin iloinen. Toivoisin kaikille samaa rohkeutta muistaa, että meidän ei ole pakko maata ja odottaa jotain ihmettä. Me itse olemme jokainen omanlaisemme ihme tässä universumissa. Ollaan elossa ja katsellaan itseämme hyväksyvästi kaikkine vikoinemme. Vikojahan meissä on. Luojan kiitos ei täydellistä ihmistä olekaan. Sellaista ei ole, joten miksemme hyväksy sitä ihanaa omaa itseämme, jollainen meistä jokainen on. Kukaan ei ole niin hyvä minä, kuin minä itse. Se on ihan totta. Uniikkeja me olemme kaikki. Toista täysin samanlaista ei olekaan. Kehukaa itseänne, ja unohtakaa menneet virheet, joita jokainen meistä on tehnytkin elämän varrella. Ei niitä ole pakko kantaa mukanaan. Ollaan itsellemme armollisia, ja annetaan itselle anteeksi ja jatketaan matkaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla