Taas kutsu mammografiaan, olen 52 ja on tullut jo useita

Rintasyöpäseulontoihin osallistuu Suomessa n. 90% kutsutuista eli todella suuri on osallistumisprosentti.

Tulematta jääville lähetetään yleensä uusintakutsu ainakin kertaalleen. Tulematta jäävistä on osa tosiaan psyykkisesti oireilevia, päihde- ym. ongelmaisia ja muuten hukassa, osa sitten on vuodesta toiseen niin "kiireisiä" ettei koskaan sovi aikatauluun. Osa pelkää tutkimusta liikaa tullakseen, pelkää joko itse kuvausta tai sen seurauksia. Osa noista kiireihmisistä kuuluu oikeasti tähän pelkoryhmään. Joitakin asia ei kiinnosta vähääkään eikä usko, että riski mitenkään osuu juuri minun kohdalle, turha juttu siis. Joitakin harvoja osoiteongelmia tms. joskus.

Nykyään joka kolmas sairastuu johonkin syöpään, aika monet ehtivät sairastaa kaksi tai kolmekin. Joka kahdeksas nainen sairastuu rintasyöpään eli enemmän kuin 10%.

Mitä tekisitte, jos olisitte siinä tilanteessa, että omaisia ja ystäviä ei ole ja syövän tai minkä tahansa vakavan sairauden koittaessa menisi alta sekä asunto että yritys? Huvittaisiko ryhtyä myymään kotia, etsimään vuokra-asuntoa ja miettimään, mitä sitten tapahtuu, kun syöpähoidot vievät toimintakyvyn?

Miten se lasilevyjen väliin litistäminen tehdään, jos rinnat on todella pienet ja "liiankin" kiinteät? 

T. Utelias 48v

Vierailija kirjoitti:

Sattuuko se mammografia pahastikin?

-ap

Ei satu, et edes huomaa toimenpidettä.

Rinnat laitetaan levylle ja laite nappasee kuvan. Se on siinä.

Onko sulla koskaan otettu ultraa, eihän sekään tuota kipua.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos olisitte siinä tilanteessa, että omaisia ja ystäviä ei ole ja syövän tai minkä tahansa vakavan sairauden koittaessa menisi alta sekä asunto että yritys? Huvittaisiko ryhtyä myymään kotia, etsimään vuokra-asuntoa ja miettimään, mitä sitten tapahtuu, kun syöpähoidot vievät toimintakyvyn?

Olen itse sairastanut vakavan sairauden ja omakohtaisena kokemuksena siinä vaiheessa, kun on elämästä ja kuolemasta kysymys, ei kovin paljoa maallinen materia ajatuksissa pyöri. Kun ei niissä käärinliinoissa ole taskuja. Mutta minulla tietysti on omaisia ja ystäviä, että sikäli ei ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Miten se lasilevyjen väliin litistäminen tehdään, jos rinnat on todella pienet ja "liiankin" kiinteät? 

T. Utelias 48v

Ei multa koskaan ole rintoja litistetty, vaan rinnat lepäävät levyllä, jonka päälle tulee laite. En ole tuntenut koskaan kipua, paitsi joskus levy on ollut kylmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattuuko se mammografia pahastikin?

-ap

Ei satu, et edes huomaa toimenpidettä.

Rinnat laitetaan levylle ja laite nappasee kuvan. Se on siinä.

Onko sulla koskaan otettu ultraa, eihän sekään tuota kipua.

No ihan hiukan erilainen toimenpide kuin ultra. Rinnat puristetaan kahden levyn väliin ensin horisontaalisesti ja sitten vertikaalisesti. Se, kuinka paljon sattuu, tai kuinka epämukavalta tuntuu, on yksilökohtaista. Mutta ei se tunne kestä kuin muutaman sekuntin kerrallaan.

(olen kyllä sitä mieltä, että jos rintasyöpä olisi miesten sairaus, homma hoituisi jollain toisenlaisella tekniikalla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se lasilevyjen väliin litistäminen tehdään, jos rinnat on todella pienet ja "liiankin" kiinteät? 

T. Utelias 48v

Ei multa koskaan ole rintoja litistetty, vaan rinnat lepäävät levyllä, jonka päälle tulee laite. En ole tuntenut koskaan kipua, paitsi joskus levy on ollut kylmä.

kYLLÄ NE RINNAT TÄYTYY LITISTÄÄ, ETTÄ SE KUVA SAADAAN AIKAAN, MUUTEN KUVASTA EI OLE MITÄÄN HYÖTYÄ, JA KYLLÄ SE VÄHÄN SATTUU, MUTTA PIENEN HETKEN.

mIETTIKÄÄ KUITENKIN, ETTÄ RINTASYÖPÄ JA SEN HOIDOT SATTUVAT PIKKUISEN ENEMMÄN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se lasilevyjen väliin litistäminen tehdään, jos rinnat on todella pienet ja "liiankin" kiinteät? 

T. Utelias 48v

Ei multa koskaan ole rintoja litistetty, vaan rinnat lepäävät levyllä, jonka päälle tulee laite. En ole tuntenut koskaan kipua, paitsi joskus levy on ollut kylmä.

Minulla kyllä on aina litistetty, ja paine on aika kova. Varmaan johtuu erilaisesta kudoksesta ja ehkä mulla on jotain tiivistynyttä kudosta, joka sattuu, tai jotain.

Voi anteeksi jäi isot kirjaimet päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos olisitte siinä tilanteessa, että omaisia ja ystäviä ei ole ja syövän tai minkä tahansa vakavan sairauden koittaessa menisi alta sekä asunto että yritys? Huvittaisiko ryhtyä myymään kotia, etsimään vuokra-asuntoa ja miettimään, mitä sitten tapahtuu, kun syöpähoidot vievät toimintakyvyn?

Olen itse sairastanut vakavan sairauden ja omakohtaisena kokemuksena siinä vaiheessa, kun on elämästä ja kuolemasta kysymys, ei kovin paljoa maallinen materia ajatuksissa pyöri. Kun ei niissä käärinliinoissa ole taskuja. Mutta minulla tietysti on omaisia ja ystäviä, että sikäli ei ole sama asia.

Niin, sinä siis et menettänyt asuntoasi ja yritystäsi eli toimeentuloasi ja sinulla oli omaisia ja ystäviä. Omakohtainen kokemuksesi ei siis kelpaa vastaukseksi tähän ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten se lasilevyjen väliin litistäminen tehdään, jos rinnat on todella pienet ja "liiankin" kiinteät? 

T. Utelias 48v

Jos ei ole rintoja ollenkaan, mammografiaa ei voida tehdä. Mutta rintarauhaskudos ei ole koskaan niin kovaa, etteikö se yhtään joustaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos olisitte siinä tilanteessa, että omaisia ja ystäviä ei ole ja syövän tai minkä tahansa vakavan sairauden koittaessa menisi alta sekä asunto että yritys? Huvittaisiko ryhtyä myymään kotia, etsimään vuokra-asuntoa ja miettimään, mitä sitten tapahtuu, kun syöpähoidot vievät toimintakyvyn?

Olen itse sairastanut vakavan sairauden ja omakohtaisena kokemuksena siinä vaiheessa, kun on elämästä ja kuolemasta kysymys, ei kovin paljoa maallinen materia ajatuksissa pyöri. Kun ei niissä käärinliinoissa ole taskuja. Mutta minulla tietysti on omaisia ja ystäviä, että sikäli ei ole sama asia.

Niin, sinä siis et menettänyt asuntoasi ja yritystäsi eli toimeentuloasi ja sinulla oli omaisia ja ystäviä. Omakohtainen kokemuksesi ei siis kelpaa vastaukseksi tähän ollenkaan.

Mitä sinä minun omaisuuksistani ja asunnostani ja tulonhankkimiskeinoista tiedät :D

Mutta Suomessa on sairaaloissa sosaalihoitajat, jotka auttavat toimeentulo ym. asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos olisitte siinä tilanteessa, että omaisia ja ystäviä ei ole ja syövän tai minkä tahansa vakavan sairauden koittaessa menisi alta sekä asunto että yritys? Huvittaisiko ryhtyä myymään kotia, etsimään vuokra-asuntoa ja miettimään, mitä sitten tapahtuu, kun syöpähoidot vievät toimintakyvyn?

Ei varmaan huvittaisi, mutta joskus on pakko tehdä sellaistakin, mikä ei huvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos olisitte siinä tilanteessa, että omaisia ja ystäviä ei ole ja syövän tai minkä tahansa vakavan sairauden koittaessa menisi alta sekä asunto että yritys? Huvittaisiko ryhtyä myymään kotia, etsimään vuokra-asuntoa ja miettimään, mitä sitten tapahtuu, kun syöpähoidot vievät toimintakyvyn?

Olen itse sairastanut vakavan sairauden ja omakohtaisena kokemuksena siinä vaiheessa, kun on elämästä ja kuolemasta kysymys, ei kovin paljoa maallinen materia ajatuksissa pyöri. Kun ei niissä käärinliinoissa ole taskuja. Mutta minulla tietysti on omaisia ja ystäviä, että sikäli ei ole sama asia.

Niin, sinä siis et menettänyt asuntoasi ja yritystäsi eli toimeentuloasi ja sinulla oli omaisia ja ystäviä. Omakohtainen kokemuksesi ei siis kelpaa vastaukseksi tähän ollenkaan.

Mitä sinä minun omaisuuksistani ja asunnostani ja tulonhankkimiskeinoista tiedät :D

Mutta Suomessa on sairaaloissa sosaalihoitajat, jotka auttavat toimeentulo ym. asioissa.

Vastauksesi ei ollut miltään osin asiaankuuluva.

Mitäs luulet sosiaalihoitajan tekevän yrittäjän firmalle, jonka paperityöt on tehtävä siinäkin tapauksessa, että se on lopetettava, ja asunnolle, joka on myytävä, ja toimeentulolle, jota ei ole yrittäjälle luvassa? Olet oikein tyypillinen palkansaaja - ei mitään käsitystä pienyrittäjyydestä ja sen loukoista, mutta luja luotto siihen, että sosiaaliviranomaiset auttavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos olisitte siinä tilanteessa, että omaisia ja ystäviä ei ole ja syövän tai minkä tahansa vakavan sairauden koittaessa menisi alta sekä asunto että yritys? Huvittaisiko ryhtyä myymään kotia, etsimään vuokra-asuntoa ja miettimään, mitä sitten tapahtuu, kun syöpähoidot vievät toimintakyvyn?

Ei varmaan huvittaisi, mutta joskus on pakko tehdä sellaistakin, mikä ei huvita.

Vaihdetaanpa saivartelijalle sitten sana, jotta vastaaminen onnistuu: "huvittaa"- sanan tilalle "pystyä".

Se riippunee kunnasta, milloin mammografiatutkimukset aloitetaan. Meillä alkaa muistaakseni viidestäkymmenestä ja jatkuu aina seitsemäänkymmeneen asti kahden vuoden välein. Papa-kokeet aloitetaan aikaisemmin, olisiko 35 vuotiaista ja niitä tehdään harvemmin kuin mammografioita ja tutkimukset loppuvat myös aikaisemmin, olikohan kuusikymppisenä vai muutama vuosi päälle.

AP kysyi, sattuuko tutkimus. No ei se ihan kivuton välttämättä ole. Niin kauan kuin olin hoikkanen ja suht. pienirintainen, tutkimus oli ihan miellyttävä kokemus, mutta nyt vanhemmiten, kun painoa on tullut lisää ja rinnatkin pullistuneet, on viime kerroilla tuntunut aika epämiellyttävälle. Toisaalta, kyllä sen kestää, kun tietää, että jo varhaisen vaiheen muutokset löytyvät ja hoidetaan. Työssä ollessani muutamalta kollegalta löytyi juuri tämän tutkimuksen avulla varhaisvaiheen rintasyöpä, joka leikattiin ja naiset elävät täyttä elämää edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen. Varhaisvaihetta ei nimittäin puristelemalla löydy, vaan silloin kasvain on jo aika suuri.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos olisitte siinä tilanteessa, että omaisia ja ystäviä ei ole ja syövän tai minkä tahansa vakavan sairauden koittaessa menisi alta sekä asunto että yritys? Huvittaisiko ryhtyä myymään kotia, etsimään vuokra-asuntoa ja miettimään, mitä sitten tapahtuu, kun syöpähoidot vievät toimintakyvyn?

Olen itse sairastanut vakavan sairauden ja omakohtaisena kokemuksena siinä vaiheessa, kun on elämästä ja kuolemasta kysymys, ei kovin paljoa maallinen materia ajatuksissa pyöri. Kun ei niissä käärinliinoissa ole taskuja. Mutta minulla tietysti on omaisia ja ystäviä, että sikäli ei ole sama asia.

Niin, sinä siis et menettänyt asuntoasi ja yritystäsi eli toimeentuloasi ja sinulla oli omaisia ja ystäviä. Omakohtainen kokemuksesi ei siis kelpaa vastaukseksi tähän ollenkaan.

Mitä sinä minun omaisuuksistani ja asunnostani ja tulonhankkimiskeinoista tiedät :D

Mutta Suomessa on sairaaloissa sosaalihoitajat, jotka auttavat toimeentulo ym. asioissa.

Vastauksesi ei ollut miltään osin asiaankuuluva.

Mitäs luulet sosiaalihoitajan tekevän yrittäjän firmalle, jonka paperityöt on tehtävä siinäkin tapauksessa, että se on lopetettava, ja asunnolle, joka on myytävä, ja toimeentulolle, jota ei ole yrittäjälle luvassa? Olet oikein tyypillinen palkansaaja - ei mitään käsitystä pienyrittäjyydestä ja sen loukoista, mutta luja luotto siihen, että sosiaaliviranomaiset auttavat.

Mutta kuinka tämä liittyy seulontoihin? Et mene koska et halua tietää? Jos syöpä saadaan kiinni tarpeeksi ajoissa kasvain poistetaan paikallispuudutuksessa ja lisähoito on säteilytys, muutama puolen tunnin reissu sairaalassa, muun ajan olet työkykyinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos olisitte siinä tilanteessa, että omaisia ja ystäviä ei ole ja syövän tai minkä tahansa vakavan sairauden koittaessa menisi alta sekä asunto että yritys? Huvittaisiko ryhtyä myymään kotia, etsimään vuokra-asuntoa ja miettimään, mitä sitten tapahtuu, kun syöpähoidot vievät toimintakyvyn?

Olen itse sairastanut vakavan sairauden ja omakohtaisena kokemuksena siinä vaiheessa, kun on elämästä ja kuolemasta kysymys, ei kovin paljoa maallinen materia ajatuksissa pyöri. Kun ei niissä käärinliinoissa ole taskuja. Mutta minulla tietysti on omaisia ja ystäviä, että sikäli ei ole sama asia.

Niin, sinä siis et menettänyt asuntoasi ja yritystäsi eli toimeentuloasi ja sinulla oli omaisia ja ystäviä. Omakohtainen kokemuksesi ei siis kelpaa vastaukseksi tähän ollenkaan.

Mitä sinä minun omaisuuksistani ja asunnostani ja tulonhankkimiskeinoista tiedät :D

Mutta Suomessa on sairaaloissa sosaalihoitajat, jotka auttavat toimeentulo ym. asioissa.

Vastauksesi ei ollut miltään osin asiaankuuluva.

Mitäs luulet sosiaalihoitajan tekevän yrittäjän firmalle, jonka paperityöt on tehtävä siinäkin tapauksessa, että se on lopetettava, ja asunnolle, joka on myytävä, ja toimeentulolle, jota ei ole yrittäjälle luvassa? Olet oikein tyypillinen palkansaaja - ei mitään käsitystä pienyrittäjyydestä ja sen loukoista, mutta luja luotto siihen, että sosiaaliviranomaiset auttavat.

Mutta kuinka tämä liittyy seulontoihin? Et mene koska et halua tietää? Jos syöpä saadaan kiinni tarpeeksi ajoissa kasvain poistetaan paikallispuudutuksessa ja lisähoito on säteilytys, muutama puolen tunnin reissu sairaalassa, muun ajan olet työkykyinen.

Jos syöpää ei löydetäkään ajoissa, käy aika paljon ikävämmin. Haluaisitko elää muutaman vuoden normaalisti eli olla tietämättä, vai tietää, että elämä päättyi siihen hetkeen, kun syöpä löydettiin?

Vierailija kirjoitti:

En kyllä usko, että missään kunnassa Suomessa tarjotaan useita mammografioita ennen 50 vuoden ikää.

Mäkin olen samaa mieltä. Ainakin niin olen lukenut että siinä iässä alkavat. Julkiset papat taas 35v. Tuskin tämä on kuntakohtaista.