Lue keskustelun säännöt.
2,5-vuotias on muuttunut riiviöksi. Miten sen saa ymmärtämään ja tottelemaan? Olen aivan rikki.
10.06.2016 |
Ennen niin ihana poika on muuttunut riiviöksi. Välillä on päiviä, että suorastaan koen vihaa poikaa kohtaan. En jaksa enää.
Poika tönii 1-vuotiasta pikkusiskoa jatkuvasti, ottaa leluja kädestä, heittää leluja pikkusiskoa päin, "taputtaa" päähän (eli lyö). Kun kiellän, 2,5v hymyilee ja sanoo vastaan.
Esimerkkikeskustelu:
Minä: "MIKKO! Et saa lyödä pikkusiskoa! Pikkusiskoa sattuu!" (sanon tämän topakalla äänellä, en huutaen, kyykistyn pojan eteen, katson silmiin ja minulla on tuima ilme)
"Mikko": "Saapas lyödä."
Minä: "Et saa lyödä. Ketään ei saa lyödä. Pikkusisko itkee, kun sitä sattui. Lyöminen on tuhmaa!"
"Mikko": "Lyöminen on kivaa."
Minä: "Nyt "Mikko" sinä käyttäydyt tuhmasti. Sinun pitää mennä pois leikkimästä, jos et osaa olla lyömättä."
(Laitan "Mikon" toiseen huoneeseen istumaan ja sanon, miksi hän ei voi mennä takaisin leikkimään.) "Mikko" istuu tyytyväisenä hetken. Ei pyydä anteeksi, ei välitä ollenkaan.
Vaikka yritän ja yritän olla aikuinen ja rakentava ja hoitaa asiat kuten pitäisi, en saa tuohon poikaan enää mitään auktoriteettia. Välillä tekee oikeasti mieli satuttaa niin, että poika ymmärtäisi! En tätä tietenkään tee, mutta mieli tekisi. Kiehun sisäisesti.
Poika ei osoita mitään katumusta, sitä ei harmita toruminen. Väittää vastaan joka asiassa (ei saa lyödä - saa lyödä, pikkusiskoa sattuu - se on kivaa, kun sattuu, älä heitä Duploilla pikkusiskoa - kylläpäs heitän..).
Tiedän, tiedän, uhmaikä. Mutta tämä on kamalaa. Oma poika kuin riivattu!
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Toistoa satatuhatta kertaa. Noin pieni ei tunne katumusta. Liian pieni ikäero lapsilla, pidät 2-vuotiasta paljon isompana kuin mitä on. Lapsi kaipaa huomiota sinulta mitä ei saa koska on jo pikkusisarus. Ei ole reilua vaatia tuon ikäiseltä vielä juuri mitään.
No todellakin pitää jo 2,5-vuotiaana ymmärtää, ettei toisia saa lyödä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toistoa satatuhatta kertaa. Noin pieni ei tunne katumusta. Liian pieni ikäero lapsilla, pidät 2-vuotiasta paljon isompana kuin mitä on. Lapsi kaipaa huomiota sinulta mitä ei saa koska on jo pikkusisarus. Ei ole reilua vaatia tuon ikäiseltä vielä juuri mitään.
Lapsilla on melkein 2 vuotta ikäeroa. En pidä sitä liian pienenä ikäerona, nykypäivänä hyvinkin yleinen ikäero. Ja kyllä, isompi kaipaa huomiota ja pidämme huolta siitä, että saa sitä. Isompi on muuttunut tällaiseksi viimeisen parin kuukauden aikana.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toistoa satatuhatta kertaa. Noin pieni ei tunne katumusta. Liian pieni ikäero lapsilla, pidät 2-vuotiasta paljon isompana kuin mitä on. Lapsi kaipaa huomiota sinulta mitä ei saa koska on jo pikkusisarus. Ei ole reilua vaatia tuon ikäiseltä vielä juuri mitään.
No todellakin pitää jo 2,5-vuotiaana ymmärtää, ettei toisia saa lyödä!!
Ehheh. Kyllähän siitä sanotaan ja kyllähän se sen "tietää". Mutta silti lyö. Ihminen on väkivaltaisimmillaan juuri 2-vuotiaana. Siitä sitten pikkuhiljaa oppii. Mutta tuon ikäiseltä ei voi odottaa että tottelee kun sanotaan, vaan täytyy olla siinä vieressä ohjaamassa ja fyysisesti estämässä jos ja kun ei tottele. Johon ei ole läheskään aina mahdollisuutta jos on pienempi jo siinä.
Alle 2 vuotta on liian pieni ikäero. Näkeehän sen jo tuosta aloituksesta. 2-vuotiaalle huudetaan ja laitetaan omaan huoneeseen jäähylle. Aivan älytöntä, en tajua mikä vimma on pukata niitä lapsia maailmaan kun ei sitten pystytä hoitamaan.
Lapsesi käyttäytyy täsmälleen kuten normaali 2-vuotias. Se, että joudut täällä kyselemään neuvoja tavallisen lapsen tavalliseen hoitoon osoittaa että olet ihan pihalla. Älä tee ainakaan lisää.
Ei auta enää, mutta samaa sanon minäkin, liian pieni ikäero. Tottakai olette itse päättäneet mikä on teille parasta, mutta kyllä minä lähtökohtaisesti odottaisin, että esikoisen uhma alkaa olemaan ohi, ennenkuin toista aletaan yrittämään. Mutta, et voi tehdä muuta kuin olla jämäkkä, ehkä hiukan korottaa ääntäsi astetta rajummin, että säikähtää ja ajattelee, että nyt olet tosissasi tai antaa kovan rangaistuksen (istuu jäähyllä ajan x, ei mitään puolta tuntia vaan kauan) ja toistaa toistaa ja toistaa.
Vai olisiko jonkinlaista kateutta pikkusiskoa kohtaan, onko jokin muuttunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitä sen on kun ei lapsia saa nykyisin pitenkään edes näpäyttää. Ei tarvitsisi edes oikesti satuttaa kunhan vaan saisi lapsen huomion.
Vierailija kirjoitti:
Toistoa satatuhatta kertaa. Noin pieni ei tunne katumusta. Liian pieni ikäero lapsilla, pidät 2-vuotiasta paljon isompana kuin mitä on. Lapsi kaipaa huomiota sinulta mitä ei saa koska on jo pikkusisarus. Ei ole reilua vaatia tuon ikäiseltä vielä juuri mitään.
No koska se lapsi sitten oppii käyttäytymään, jos jo 2,5-vuotiaalta ei voi vieläkään mitään vaatia?
Meidän 2,5v tietää, että tulee pipi ja paha mieli, jos toista lyö. Onkohan tuo sitten joku superlapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toistoa satatuhatta kertaa. Noin pieni ei tunne katumusta. Liian pieni ikäero lapsilla, pidät 2-vuotiasta paljon isompana kuin mitä on. Lapsi kaipaa huomiota sinulta mitä ei saa koska on jo pikkusisarus. Ei ole reilua vaatia tuon ikäiseltä vielä juuri mitään.
No todellakin pitää jo 2,5-vuotiaana ymmärtää, ettei toisia saa lyödä!!
Ymmärtäähän tuon ikäinen jo vaikka mitä, mutta impulssikontrolli ei ole aivojen keskeneräisyyden vuoksi kehittynyt vielä, eli on aivan normaalia että tuon ikäinen lyö.
Itselläni on kolmevuotias lapsi, ja nuo tunteet on tuttuja. Olen hahmottanut sen, että väittelyyn ei ensinnäkään kannata lähteä. Tuon ikäiselle ei merkitse aikuisen puheet juuri mitään, väittely on lapselle pelkkää hupia ja vie aikuiselta voimat. Kun kolmevuotiaani lyö isosisarustaan, olen huomannut parhaaksi konstiksi sen, että otan rauhallisen kontaktin lapseen, sanon, että noin ei tehdä, ja yritän ohjata mielenkiinnon johonkin muuhun asiaan. Välillä hän pyytää spontaanisti anteeksi, toisinaan hänet saa vasta kiristämällä (videoilla, peleillä, karkkipäivällä jne.) pyytämään anteeksi, en kyllä tiedä onko siinäkään mitään järkeä.
Meillä myös kosketus auttaa lasta pääsemään kiukun tunteista yli. Ilmeisesti hän saa hyväksytyksi tulemisen tunteen siitä, että huolimatta kiusanteosta häntä loppujen lopuksi sylitellään. Tietenkään se ei tarkoita sitä, että itse teko jätettäisiin huomiotta ja sanktiotta.
Jos yhtään lohduttaa, niin uhmakausissakin on vaihtelua, eli voi olla, että kuukausi on hankalaa, sitten taas helpottaa.
Itseäni helpottaa myös se tieto, että uhmalla on merkityksensä. Voimakastemperamenttisilla lapsilla uhma esiintyy todella rasittavana, mutta itsenäistyminen ja sen harjoittelu turvallisesti on lapsen elämän kannalta mittaamattoman arvokas asia.
Vierailija kirjoitti:
Ei auta enää, mutta samaa sanon minäkin, liian pieni ikäero. Tottakai olette itse päättäneet mikä on teille parasta, mutta kyllä minä lähtökohtaisesti odottaisin, että esikoisen uhma alkaa olemaan ohi, ennenkuin toista aletaan yrittämään. Mutta, et voi tehdä muuta kuin olla jämäkkä, ehkä hiukan korottaa ääntäsi astetta rajummin, että säikähtää ja ajattelee, että nyt olet tosissasi tai antaa kovan rangaistuksen (istuu jäähyllä ajan x, ei mitään puolta tuntia vaan kauan) ja toistaa toistaa ja toistaa.
Vai olisiko jonkinlaista kateutta pikkusiskoa kohtaan, onko jokin muuttunut?
Olet kyllä niin pihalla että toivottavasti ap ei neuvoihisi tartu. Hyvää kesää vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alle 2 vuotta on liian pieni ikäero. Näkeehän sen jo tuosta aloituksesta. 2-vuotiaalle huudetaan ja laitetaan omaan huoneeseen jäähylle. Aivan älytöntä, en tajua mikä vimma on pukata niitä lapsia maailmaan kun ei sitten pystytä hoitamaan.
Lapsesi käyttäytyy täsmälleen kuten normaali 2-vuotias. Se, että joudut täällä kyselemään neuvoja tavallisen lapsen tavalliseen hoitoon osoittaa että olet ihan pihalla. Älä tee ainakaan lisää.
Maailman typerin kommentti. 2v on juuri hyvä ikäero. Se on toki raskas kun ovat pieniä, mutta palkitsee tulevaisuudessa monin kerroin vaivan. Mutta totta on, että 2v ei voi oikein vaatia hyvää käytöstä, pitää vaan estää ja yrittää rauhallisesti selittää. Ja muistaa, että se on hirveän pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta enää, mutta samaa sanon minäkin, liian pieni ikäero. Tottakai olette itse päättäneet mikä on teille parasta, mutta kyllä minä lähtökohtaisesti odottaisin, että esikoisen uhma alkaa olemaan ohi, ennenkuin toista aletaan yrittämään. Mutta, et voi tehdä muuta kuin olla jämäkkä, ehkä hiukan korottaa ääntäsi astetta rajummin, että säikähtää ja ajattelee, että nyt olet tosissasi tai antaa kovan rangaistuksen (istuu jäähyllä ajan x, ei mitään puolta tuntia vaan kauan) ja toistaa toistaa ja toistaa.
Vai olisiko jonkinlaista kateutta pikkusiskoa kohtaan, onko jokin muuttunut?
Olet kyllä niin pihalla että toivottavasti ap ei neuvoihisi tartu. Hyvää kesää vaan!
No hyvä ettet sinä sitten ole :D On ne lapset ennenkin saatu tottelemaan ja kasvatettu hyväkäytöksisiä ihmisiä, pitää vain olla auktoritettia ja tehdä selväksi, että lapset eivät pompota vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, eihän tuo nyt ikäerosta tai sisaruksesta johdu, vaan hän nyt vain on 2-vuotias. Ihmeellistä mitäs läksit, oma vika-syyttelyä.
Minkäänikäisen lapsen kanssa ei pidä lähteä tuollaiseen väittelyyn, ei saa lyödä, siskoon sattuu ja lapsi pois tilanteesta. Ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, turha väitellä, siinähän väittelet vielä 15v kuluttua. Lasten kasvatuksessa pitää olla kiero kuin korkkiruuvi, hämätään vanhempi tekemään jotain kivaa sillä aikaa kun pienempi tarvitsee välttämättömän huomion.
Ikä erosta en sano mitään, itsellä on samalla ikäerolla lapset, jostain syystä ei kummallakaan ole ollut tarvetta toisiaan muksia kuin vähän vanhempina melko tasa-vahvassa leikkipainissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti lapsettomat lukevat tämän ketjun ennen päätöstä lasten hankkimisesta. :)
Toivottavasti lapsettomat lukevat tämän ketjun ennen päätöstä lasten hankkimisesta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta enää, mutta samaa sanon minäkin, liian pieni ikäero. Tottakai olette itse päättäneet mikä on teille parasta, mutta kyllä minä lähtökohtaisesti odottaisin, että esikoisen uhma alkaa olemaan ohi, ennenkuin toista aletaan yrittämään. Mutta, et voi tehdä muuta kuin olla jämäkkä, ehkä hiukan korottaa ääntäsi astetta rajummin, että säikähtää ja ajattelee, että nyt olet tosissasi tai antaa kovan rangaistuksen (istuu jäähyllä ajan x, ei mitään puolta tuntia vaan kauan) ja toistaa toistaa ja toistaa.
Vai olisiko jonkinlaista kateutta pikkusiskoa kohtaan, onko jokin muuttunut?
Olet kyllä niin pihalla että toivottavasti ap ei neuvoihisi tartu. Hyvää kesää vaan!
No hyvä ettet sinä sitten ole :D On ne lapset ennenkin saatu tottelemaan ja kasvatettu hyväkäytöksisiä ihmisiä, pitää vain olla auktoritettia ja tehdä selväksi, että lapset eivät pompota vanhempiaan.
Miten 2v pompottaa vanhempiaan ja kyllä pelolla on vuosisatoja kasvatettu kilttejä lapsia, kuinka onnellisia ja tervepäisiä onkin eri juttu.
Koska uhmaikä ja sisarkateus.
Puhutko sinä kaksivuotiaalle tuolla tavoin kuin kirjoitit aloitukseen? Jos puhut, niin teillä on kyllä melkoinen kommunikaatiokatkos. Käytät sellaisia sanoja ja rakenteita, joita tuon ikäinen nyt vaan ei vielä käsitä, esim. käyttäytyä, käytös: sinä käyttäydyt tuhmasti ei sano lapselle mitään, mutta jos sanot: olit tuhma siskolle, niin luulen, että viesti menee paremmin perille. Tai: jos et osaa olla lyömättä - jos lyöt on selkeämpi viesti. Hyvin näyt muuten oppineen Super-Nannyn kasvatusmetodit. Onko teilläkin häpeäpenkki tai -rappu? Nannykin muuten käyttää hyvin yksinkertaista ja selkeää kieltä pikkulasten kasvatustilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Minkäänikäisen lapsen kanssa ei pidä lähteä tuollaiseen väittelyyn, ei saa lyödä, siskoon sattuu ja lapsi pois tilanteesta.
Kyllä se on hyvä keskustella ja opettaa lapselle jopa sitä väittelyä. Ei ehkä vielä 2v, mutta kuitenkin. On hyvä, että lapsi oppii, että voi itsekin argumentoida ja perustella asioita, ja siten saada oma äänensä kuuluviin. Minä pidän sitä tosi tärkeänä taitona elämässä.
Tietysti lapselle pitää antaa myös se tietoisuus, että aikuinen asioista loppujen lopuksi päättää.
Lapsi tarvitsee positiivista huomiota ja kahdenkesken oloa vanhemman kanssa. Kaiki lähtee vanhempi-lapsisuhteesta ja vuorovaikutuksesta. Jos yhteyttä lapseen ei ole, "kasvattaminen" on turhaa ja ulkokohtaista. Kiinnittäkää huomio hyviin asioihin ja ohjatkaa huomio muualle. Seuraamuksia (rangaistuksia) harkiten. Tutkitusti lapsi oppii positiivisen kautta tehokkaammin kuin negatiivisen. T. Lastenpsykan työntekijä
Toistoa satatuhatta kertaa. Noin pieni ei tunne katumusta. Liian pieni ikäero lapsilla, pidät 2-vuotiasta paljon isompana kuin mitä on. Lapsi kaipaa huomiota sinulta mitä ei saa koska on jo pikkusisarus. Ei ole reilua vaatia tuon ikäiseltä vielä juuri mitään.