Mitä työtä teet sinä, jota ei kiinnostanut/kiinnosta mikään ala?

Vierailija kirjoitti:

Myymälävastaavana palkan takia. Olisin jäänyt rötväämään kotiin, mutta vanhemmat pakottivat opiskelemaan. Myyjän palkalla ei elä hullukaan, joten joko työ jossa kunnon palkka tai sitten työttömänä, kun teen työtä rahan takia.

Hyviin samansuuntaisia ajatuksia itsellä. Samantapaista hommaankin monessa mielessä.

Markkinointia. Mutu-tuntumalla pärjää pitkälle, vaikka on minulla ammattiini koulutuskin. Tylsää on.

Näsäviisastelen av-palstalla.

Välillä työtön, välillä vanhustenhoitajana. Kukaan ei arvosta työtä. Hyvä puoli tässä on se, että ei ole uhkaa menettää työtään kenellekään muulle. Jos niin kuitenkin kävisi, en kaipaisi työtäni yhtään ja pärjäisin hyvin työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Olen liiketalouden tradenomi. Työ ok toimistotyö ihan hyvällä palkalla. Kyllä tätä tekee, siisti sisätyö.

Sama juttu, ihan ok, mutta ei ole mitään suurta intohimoa vaan 8-16 setillä mennään.

Up

Elän rikkaan johtajamieheni tuloilla. Hänelle sekä minulle sopii mainiosti se, että hän tienaa, ja minä toimin kotiäitinä ja pidän huolta talostamme.

Kassa- ja toimistohommia. Ei kiinnosta yhtään. Työajat ihan ok ja siisti sisätyö. Palkka kaupan-alan peruspalkka, eli HUONO. En tiedä mitä lähtisin tämän jälkeen opiskelemaan. Matkailu-ala ja eläimet kiinnostaa, mutta työllistyminen on asia erikseen.

Olen valmistunut merkonomiksi ja työskentelen toimistossa. Ihan ok palkka. Aion kyllä vielä löytää oman juttuni.

Toimistossa logistiikan parissa :( Voi kunpa sitä olisi tajunnut nuorena hakeutua oikeisiin opiskeluihin eikä haihatella kaikkea turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin lähdin opiskelemaan ja valitsin alan, jolta todennäköisesti työllistyy vielä pitkään. Kuljin opiskelupolun alusta loppuun (tohtoriksi), kun ei se into töihin syttynyt myöhemminkään. Nyt olen tutkijana yliopistolla. Työ on ihan ok - kun opin huijaamaan itseni kiinnostumaan asioista sujui ensin opinnot ja nyt työt. Nykyinen työ sopii yllättävänkin hyvin, vaikkei siihen mitään suurta paloa ole. Teen mitä käsketään ja saan siitä rahaa.

Mä kyllä tohtorina tykkään ihan itse määrittää mitä teen. Miten voit olla vain käskytettävänä, miksi väittelit?

Lähihoitajana osastonsihteerinä. Opiskelin lähihoitajaksi täysin nollamotivaatiolla.

Työ usein aika kiireistä ja palkka pieni, huono kombinaatio.

En ole koskaan tiennyt mikä se oma ala olisi.

Esimiehenä kioskissa. Jos en nyt parin vuoden sisällä löydä sitä mun juttua, opiskelen vain jonkin ammatin. Tätä en jaksa enää kovin kauan. Pidän tästä työstä, mutta myös vihaan. Aika ei riitä kaiken tarvittavan tekemiseen, olen huono antamaan tehtäviä ja palautetta muille, en voi sietää hankalia asiakkaita (kielitaidottomat turvapaikanhakijat, alkkikset, narkit, mannet, keski-ikäiset tylyt rouvat). Vuorotyö myös kuluttaa. Pidän kuitenkin siitä, että mulla on vastuuta. Saan ihan hyvää palkkaa ottaen huomioon, ettei ole koulutusta. Mulla on mahtavat työkaverit ja voin vaikuttaa työaikoihini ja vapaapäiviini aika paljon.

Kriteereitä leipätyölle: palkka vähintään 1800 e kuussa, ei hankalia asiakkaita, ei aikastressiä, ei melustressiä, saan olla oma itseni eikä asiakaspalvelurobotti, saan liikkua edes jonkin verran, on työkavereita mutta saan olla myös yksin välillä. Olen harkinnut röntgenhoitajaksi opiskelua, mutta täytyy ottaa enemmän selvää siitä.

Vierailija kirjoitti:

Esimiehenä kioskissa. Jos en nyt parin vuoden sisällä löydä sitä mun juttua, opiskelen vain jonkin ammatin. Tätä en jaksa enää kovin kauan. Pidän tästä työstä, mutta myös vihaan. Aika ei riitä kaiken tarvittavan tekemiseen, olen huono antamaan tehtäviä ja palautetta muille, en voi sietää hankalia asiakkaita (kielitaidottomat turvapaikanhakijat, alkkikset, narkit, mannet, keski-ikäiset tylyt rouvat). Vuorotyö myös kuluttaa. Pidän kuitenkin siitä, että mulla on vastuuta. Saan ihan hyvää palkkaa ottaen huomioon, ettei ole koulutusta. Mulla on mahtavat työkaverit ja voin vaikuttaa työaikoihini ja vapaapäiviini aika paljon.

Kriteereitä leipätyölle: palkka vähintään 1800 e kuussa, ei hankalia asiakkaita, ei aikastressiä, ei melustressiä, saan olla oma itseni eikä asiakaspalvelurobotti, saan liikkua edes jonkin verran, on työkavereita mutta saan olla myös yksin välillä. Olen harkinnut röntgenhoitajaksi opiskelua, mutta täytyy ottaa enemmän selvää siitä.

Täällä yksi röntgenhoitajaksi opiskellut, en oikein keksinyt silloin muutakaan. Enkä kyllä tiedä vieläkään tiedä, mikä se oma ala olisi. Tätä hommaa en jaksa enää kauan tehdä, pää hajoaa. Vinkkinä sulle että tämä on kuitenkin asiakaspalveluammatti, jossa todellakin riittää hankalia asiakkaita. On todella rasvostuttavaa antaa päivästä toiseen ohjeita, joita pieni osa noudattaa pyyntösi mukaan. Yksinkertaisiakaan ohjeita tai käskyjä ei tajuta, ei vaikka näytät itse mallia. Paikallaan pysyminen on kovin haastavaa... Ihmiset _haisee_ aivan karseilta ja ovat paskasia, jaloissa kasvaa monen sentin sienet. Sukat on vaihdettu ehkä viikko sitten ja haudutettu nahkakengissä. Potilaat tuntuvat välillä tietävän kaiken paremmin, eikä uskota miksei esim. kuvata kuten he asian ymmärtävät. Kela-korttia saa pyytää usein monta kertaa, ennen kuin kuin se lompsasta kaivetaan esiin. Ei, vaikka ystävällisesti sitä pyydän sen jälkeen kun potilas on ensin lukenut asiaa koskevan kyltin. Vängätään ja yritetään väkisin päästä kuvaukseen ilman lähetettä, vaikka teet selväksi, ettei niin voi tehdä, koska lain mukaan on oltava lähete.

Ihmisiltä puuttuu peruskäytöstävät. Ei tervehditä, kiitetä tai välillä vaivauduta sanomaan sanaakaan vaikka itse olet tietenkin ystävällinen ja yrität kommunikoida sen minkä tarvitsee. Tässä vaan osa syistä miksi itse olen vaihtamassa alaa. Mutta mieti kaksi kertaa, ne samat ärsyttävät narkit ja keski-ikäiset naiset, jotka käybät siellä.kiskalla, käyvät myös kuvauksessa!

Pahoittelet kirjoitusvirheitä ja sekavaa tekstiä. Näpytän tätä kännykällä ruokataukoni lomassa. Nyt taas hommiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimiehenä kioskissa. Jos en nyt parin vuoden sisällä löydä sitä mun juttua, opiskelen vain jonkin ammatin. Tätä en jaksa enää kovin kauan. Pidän tästä työstä, mutta myös vihaan. Aika ei riitä kaiken tarvittavan tekemiseen, olen huono antamaan tehtäviä ja palautetta muille, en voi sietää hankalia asiakkaita (kielitaidottomat turvapaikanhakijat, alkkikset, narkit, mannet, keski-ikäiset tylyt rouvat). Vuorotyö myös kuluttaa. Pidän kuitenkin siitä, että mulla on vastuuta. Saan ihan hyvää palkkaa ottaen huomioon, ettei ole koulutusta. Mulla on mahtavat työkaverit ja voin vaikuttaa työaikoihini ja vapaapäiviini aika paljon.

Kriteereitä leipätyölle: palkka vähintään 1800 e kuussa, ei hankalia asiakkaita, ei aikastressiä, ei melustressiä, saan olla oma itseni eikä asiakaspalvelurobotti, saan liikkua edes jonkin verran, on työkavereita mutta saan olla myös yksin välillä. Olen harkinnut röntgenhoitajaksi opiskelua, mutta täytyy ottaa enemmän selvää siitä.

Täällä yksi röntgenhoitajaksi opiskellut, en oikein keksinyt silloin muutakaan. Enkä kyllä tiedä vieläkään tiedä, mikä se oma ala olisi. Tätä hommaa en jaksa enää kauan tehdä, pää hajoaa. Vinkkinä sulle että tämä on kuitenkin asiakaspalveluammatti, jossa todellakin riittää hankalia asiakkaita. On todella rasvostuttavaa antaa päivästä toiseen ohjeita, joita pieni osa noudattaa pyyntösi mukaan. Yksinkertaisiakaan ohjeita tai käskyjä ei tajuta, ei vaikka näytät itse mallia. Paikallaan pysyminen on kovin haastavaa... Ihmiset _haisee_ aivan karseilta ja ovat paskasia, jaloissa kasvaa monen sentin sienet. Sukat on vaihdettu ehkä viikko sitten ja haudutettu nahkakengissä. Potilaat tuntuvat välillä tietävän kaiken paremmin, eikä uskota miksei esim. kuvata kuten he asian ymmärtävät. Kela-korttia saa pyytää usein monta kertaa, ennen kuin kuin se lompsasta kaivetaan esiin. Ei, vaikka ystävällisesti sitä pyydän sen jälkeen kun potilas on ensin lukenut asiaa koskevan kyltin. Vängätään ja yritetään väkisin päästä kuvaukseen ilman lähetettä, vaikka teet selväksi, ettei niin voi tehdä, koska lain mukaan on oltava lähete.

Ihmisiltä puuttuu peruskäytöstävät. Ei tervehditä, kiitetä tai välillä vaivauduta sanomaan sanaakaan vaikka itse olet tietenkin ystävällinen ja yrität kommunikoida sen minkä tarvitsee. Tässä vaan osa syistä miksi itse olen vaihtamassa alaa. Mutta mieti kaksi kertaa, ne samat ärsyttävät narkit ja keski-ikäiset naiset, jotka käyvät siellä.kiskalla, käyvät myös kuvauksessa!

Pahoittelet kirjoitusvirheitä ja sekavaa tekstiä. Näpytän tätä kännykällä ruokataukoni lomassa. Nyt taas hommiin...

Kiitos kun jaksoit panostaa noin pitkän viestin! Toki röntgenhoitajanakin on asiakaspalvelussa, mutta se on varmaan erilaista kuin yritystä edustavana myyjänä? Tarkoitan, että siinä saa kai kuitenkin olla oma itsensä eikä tarvitse hymyillä, vaikka saa kuraa niskaan. Millaisissa tehtävissä olet? Oletko miettinyt työpaikan vaihtoa esim. yksityiselle tai eri toimipisteeseen? Onko työssä stressiä ajanhallinnasta? Suurin osa työstä taitaa olla vain paikallaan istumista potilaita auttamista lukuunottamatta? Tuntuuko, että työsi on tärkeää ja saat tehdä jotain edes hiukan haastavaa vai tuntuuko se vain liukuhihnamaiselta toistolta? Kiitos, jos jaksaisit vastata :)

Kielenkääntäjä. A jack of all trades and a master of none.

Työ siten ok, että on suht lyhytjännitteistä ja lomaa voi pitää kun uloke otsassa alkaa peittää näkökenttää.

Täällä yksi röntgenhoitajaopiskelija, joka kyllä allekirjoittaa sen, että varsinkin kiireisissä sairaaloissa on meno aika järkkyä. Samat asiakkaat siellä tosiaan on kuin muuallakin, tosin omasta mielestäni potilaat ovat yleensä ihan jees. Eihän ne dementit ja tosisairaat pysty aina pitämään asentoja eikä kuvat aina onnistu, mutta entä sitten. Tämä työ on kuitenkin siinä mielessä helppoa, että itse työn osaisi apinakin parin viikon perehdytyksellä, eikä sitä voi tehdä nopeammin kuin se nyt oikeasti menee, jos kuvausaika lyhennetään jonkun idiootin hallintojohtajan käskystä alle 10 minuuttiin, jonoja syntyy ja palvelutaso laskee. Käytännössä jokainen tekee työn samaan tahtiin eikä sitä tarvitse ottaa kotiin mukaan kun töistä lähtee.

Laitoshuoltajan töitä tein kymmenisen vuotta. Tällä hetkellä välttelen työelämää yliopistossa, valmistun ehdalle huuhaa-alalle parin vuoden päästä. Töistä ei tietoa. Mieluiten olisin kotirouva, ei ole pätkääkään kunnianhimoa, kutsumusta eikä kiinnostusta oravanpyörässä pyörimiseen. Perin aikanaan itseni ulos työelämästä.

Vierailija kirjoitti:

Toimistossa logistiikan parissa :( Voi kunpa sitä olisi tajunnut nuorena hakeutua oikeisiin opiskeluihin eikä haihatella kaikkea turhaa.

Mitä muuten ovat oikeat opiskelut ja mitä turhat?

Alkossa myyjänä. Osa-aikaisena aloitin, koulut jäi, nyt olen jo muutaman vuoden ollut töissä sillä asenteella että tähän nyt sitten jäin.

Mukavaa hommaa, kivat työkaverit ja pomot, mikäs tässä.