Siviilivihkiminen ja häät jälkeenpäin
Olisiko paikalla ketään, kuka olisi kumppaninsa kanssa valinnut siviilivihkimisen ja juhlinut häitä sitten jälkeenpäin?
Onko hupsua järjestää hääjuhla jälkeenpäin? Entä jos päättäisimme pitää kekkerit vasta vaikkapa vuoden päästä? Mehän tässä naimisiin mennään, eikä pitäisi muiden ajatuksia sinänsä miettiä, mutta mielelläni kyllä kuulisin toisten mietteitä asiasta.
Perheen tahtoisimme paikalle maistraattiin ja ehkä kakkukahvit heti jälkeen, mutta isommat sukulais- ja kaveripirskeet sitten myöhemmin.
Kommentit (32)
Vihkiminen max viikko-pari ennen hääjuhlaa on vielä ok. Joku vuotta myöhemmin järjestettävät juhlat tuntuu vähän lahjojen kerjäämiseltä, on keksitty että pidetäänpä sittenkin hääjuhlat, viestii siitä ettei ole osattu päättää halutaanko pienet vai isot juhlat.
Meillä oli maistraattihäät talvella, vain kaksi todistajaa paikalle, menimme ravintolaan hienosti syömään, emmekä kertoneet avioitumisestamme kuin muutamille ihmisille. Kesällä kutsuimme ystäviä ja sukulaisia juhlimaan avioitumistamme. Teimme itse kaikki ruoat. Juhlat tulivat maksamaan vain noin 2000e. Kukaan ei ihmetellyt ratkaisuamme ainakaan ääneen.
Meillä oli vihkiminen toukokuun puolessa välissä ja hääjuhla n. kuukautta myöhemmin. Lisäksi oli molempien valmistujaiset siinä välissä. Osittain niiden valmistujaisten takia siirrettiin juhla erilleen vihkimisestä ja koska haluttiin kutsuttujen pääsevän paikalle niin ei haluttu pitää juhlaa valmistujaispäivänäkään.
Juhliminen vuoden päästä vihkimisestä tuntuu mun mielestä todella oudolta.
Lahjojen kinuaminen ei ole todellakaan tarkoituksena - tahdomme pitää juhlan, jossa julistamme avioitumisemme ja syödään hyvin rakkaiden kanssa ja pidetään ihana ilta. :) Lahjoja emme tarvitse.
Siviilivihkiminen kuulostaisi niin meidän jutulta - saisi intiimillä ja tärkeimmällä porukalla olla ja kaksistaan sitten nauttia avioliitosta aluksi ihan keskenään, vain muutaman tietäessä asiasta - sitten myöhemmin voisi juhlistaa hieman isommallakin porukalla.
Voi vitsi. Ehkä hieman hölmölle kuulostaa. Mutta toisaalta niin ihanalle.
Vierailija kirjoitti:
Lahjojen kinuaminen ei ole todellakaan tarkoituksena - tahdomme pitää juhlan, jossa julistamme avioitumisemme ja syödään hyvin rakkaiden kanssa ja pidetään ihana ilta. :) Lahjoja emme tarvitse.
Siviilivihkiminen kuulostaisi niin meidän jutulta - saisi intiimillä ja tärkeimmällä porukalla olla ja kaksistaan sitten nauttia avioliitosta aluksi ihan keskenään, vain muutaman tietäessä asiasta - sitten myöhemmin voisi juhlistaa hieman isommallakin porukalla.
Voi vitsi. Ehkä hieman hölmölle kuulostaa. Mutta toisaalta niin ihanalle.
No miksi ei sitten sillä nykyään hyvin yleisellä tavalla, että vihkiminen maistraatissa vain todistajien kanssa ja siihen perään n. kuukauden sisään juhlat?
Ihmiset nauttivat avioliiton alusta ihan kaksin, vaikka pitäisivät sukulaisille ja kavereille hääjuhlan. Ei se juhla tarkoita sitä, että teille muuttaa väkeä osaksi liittoanne.
Ihmettelisin, miksi ihmeessä ette halua juhlistaa avioitumista avioliiton solmimisen jälkeen vaan vasta myöhemmin. Jotenkin kuin kerjäisitte huomiota, jota ette saa, jos menette "pienesti naimisiin". Näitä "katumuskutsuja" tulee vuosi vuodelta enemmän aivan kuin satuhäät jne. olisi saaneet ihmiset uskomaan, että häitä voi juhlia vaikka joka vuosi.
Itse jättäisin väliin moiset höpöhäät. Ei ne enää ole hääjuhla, jos niitä juhlitaan paljon myöhemmin. Tulee vain mieleen, että vaimolla on alkanut kaduttaa, kun ei saanut prinsessapäivää ja lahjoja
Vierailija kirjoitti:
Vihkiminen max viikko-pari ennen hääjuhlaa on vielä ok. Joku vuotta myöhemmin järjestettävät juhlat tuntuu vähän lahjojen kerjäämiseltä, on keksitty että pidetäänpä sittenkin hääjuhlat, viestii siitä ettei ole osattu päättää halutaanko pienet vai isot juhlat.
Tai sitten hääpari haluaa kutsua lähimmäiset juhlimaan onneaan, ovat ehkä säästäneet häitään varten eivätkä edes halua lahjoja. Tällainen ajatus minulle tuli.
Minusta nämä jälkijuhlat ei ole häitä lainkaan. Halutaan prinsessapäivä, mutta koska pelätään, että mies ei kestä sitä vuoden suunittelu- ja valmisteluvaihetta, niin avioidutaan ensin ja pidetään juhlat seuraavana vuonna. Tiedän muutaman pariskunnan, jotka ei koskaan päässeet hääjuhlaan asti, koska ero tuli ennen sitä.
En saa jostain syystä lainattua, mutta viesti yhdeksän.
Me ollaan mietitty hääjuhlaa talviaikaan. Avioliittoon nyt, häät myöhemmin. Saa nyt nähdä, mihinkä päädymme. Emme tarvitse lahjoja, haluamme rakkaat juhlimaan. Jokatapauksessa, oli häät milloin tahansa, emme tahdo avioliiton solmimiseen ketään muita kuin tärkeimmät todistajiksi paikalle, hääjuhlaa emme tahdo heti tämän jälkeen samana päivänä pitää.
Sitä vain mietin, mikä on hyvä ja "sallittava" aikaväli naimisiin menon ja hääjuhlan välillä. Taitaa yleisin mielipide olla juurikin tuo, ettei kovin pitkää aikaa saisi niiden välillä olla.
Tuttavissa on molempia puolia, vihkiminen just ennen juhlaa ja nyt kevääl maistraattiin meni toinen pari ja juhlat syksyl, kun juhlapaikka oli vasta sillo vapaana. Iha ok kuviot
Minusta jälkijuhlat on ihania, koska ei tarvita lahjoja. Nehän ei ole häät vaan juhla, jossa iloitaan avioliitosta.
Meillä oli siviilivihkiminen ystävänpäivänä ja kesäjuhlat 6kk myöhemmin elokuun helteissä. Yksi syy tähän oli viikko vihkimisen jälkeen syntynyt lapsemme:)
Mutta oli ihanaa järjestää nuo juhlat omalla pihalla, syödä ja juoda hyvin ystävien seurassa. Sukulaisista paikalla oli vain anoppi ja appiukko (omat vanhemmat kuolleet) ja hekin vain hetken. Ei mitään sukulaispönötystä. Aamuun asti juhlittiin. Mulla oli tavallinen pitkä kesämekko eikä mitään häämekkoa.
Mutta toki ystävät toivat lahjoja vaikkei niitä edes toivottu.
Kavereilla samantyyliset "häät" vuosia sitten.
Ihmeen vanhanaikaista porukkaa palstalla, toki jokainen hääpari voi tehdä niinkuin haluaa. Jos joku ihmettelee tai jopa nurisee niin se kertoo enemmän arvostelijasta kuin hääparista.
Jotenkin ilkeä sävy kommenteissa, että hääjuhlansa myöhemmin viettävät eivät sitten "tarvitse" häälahjoja. Jos vietetään hääjuhlaa niin se on hääjuhla myöhemminkin. Myös se, että pidetään myöhemmin järjestettäviä hääjuhlia "outoina" kertoo kommentoijan olevan kapea ajattelultaan.
Tällä palstalla on huomannut kuinka ilkeitä ja ahdasmielisiä ihmisiä on olemassa, niin nuoria kuin vanhoja. Ikävä ajatella, että omassa ystäväpiirissä olisi tällaisia ihmisiä mutta pakostihan niitä on oltava, eivät vain sano ääneen mitä ajattelevat oikeasti. Ajattelevat kuin sata muuta ihmistä ajattelee, käyttäytyvät niin kuin sata muuta, paheksuvat ja arvostelevat niin kuin sata muuta.
Tuttu pariskunta meni naimisiin siviilivihkimisellä, puitteet eivät olleet ihan tavanomaiset ja oli puvut ja systeemit viimeisen päälle. Paikalla vain todistajat, ei juhlaa. Puolen vuoden kuluttua koko setti uudestaan, siunaus kirkossa, iso määrä vieraita, perinteinen hääjuhla. Vähän jäi mietityttämään, miksi näin, ensin se maistraattihomma, salassa ja sitten ta-daa ja khi-hi, megapaljastus, me ollaan naimisissa ja sitten kuitenkin iso juhla myöhemmin. Alkoivatko katua pientä vihkimistä, halusivatko pitää uutisen naimisiinmenostaan tapetilla piiittkään (oikeesti ihmiset ei jaksa niin kovin innostua...)
Hääpari saa mennä naimisiin ja pitää juhlansa vaikka viisi vuotta myöhemmin, mutta riskeeraa sen, että iso osa vieraista pitää juhlaa naurettavana ja varsinkin hääpukua ja lahjalistaa typeryytenä.
Kutsu juhlistamaan ensimmäistä hääpäivää rennoissa tunnelmissa/ pienissä ravintolajuhlissa/ mökillä tms ei-hääjuhlanomaisesti toimii parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli siviilivihkiminen ystävänpäivänä ja kesäjuhlat 6kk myöhemmin elokuun helteissä. Yksi syy tähän oli viikko vihkimisen jälkeen syntynyt lapsemme:)
Mutta oli ihanaa järjestää nuo juhlat omalla pihalla, syödä ja juoda hyvin ystävien seurassa. Sukulaisista paikalla oli vain anoppi ja appiukko (omat vanhemmat kuolleet) ja hekin vain hetken. Ei mitään sukulaispönötystä. Aamuun asti juhlittiin. Mulla oli tavallinen pitkä kesämekko eikä mitään häämekkoa.
Mutta toki ystävät toivat lahjoja vaikkei niitä edes toivottu.
Kavereilla samantyyliset "häät" vuosia sitten.
Eli grillijuhla, joihin voi tuoda lahjaksi leivänpaahtimia ja kulhosarjoja. Sukulaisia ei ole riesana, hyttysiä sitäkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu pariskunta meni naimisiin siviilivihkimisellä, puitteet eivät olleet ihan tavanomaiset ja oli puvut ja systeemit viimeisen päälle. Paikalla vain todistajat, ei juhlaa. Puolen vuoden kuluttua koko setti uudestaan, siunaus kirkossa, iso määrä vieraita, perinteinen hääjuhla. Vähän jäi mietityttämään, miksi näin, ensin se maistraattihomma, salassa ja sitten ta-daa ja khi-hi, megapaljastus, me ollaan naimisissa ja sitten kuitenkin iso juhla myöhemmin. Alkoivatko katua pientä vihkimistä, halusivatko pitää uutisen naimisiinmenostaan tapetilla piiittkään (oikeesti ihmiset ei jaksa niin kovin innostua...)
Suurin ihmetyksen aihe mulla tässä oli siis se, että oli ne kirkkokoreografiat hääpukuineen (eri puku kuin vihkitilaisuudessa). Ikään kuin hela hoito uudestaan. Miksi ei vain pelkkä juhla (kummatkin kuuluvat evlut kirkkoon joten olisi voinut suoraan hoitaa homman perinteisesti).
Ajatuksia?