Siviilivihkiminen ja häät jälkeenpäin
Olisiko paikalla ketään, kuka olisi kumppaninsa kanssa valinnut siviilivihkimisen ja juhlinut häitä sitten jälkeenpäin?
Onko hupsua järjestää hääjuhla jälkeenpäin? Entä jos päättäisimme pitää kekkerit vasta vaikkapa vuoden päästä? Mehän tässä naimisiin mennään, eikä pitäisi muiden ajatuksia sinänsä miettiä, mutta mielelläni kyllä kuulisin toisten mietteitä asiasta.
Perheen tahtoisimme paikalle maistraattiin ja ehkä kakkukahvit heti jälkeen, mutta isommat sukulais- ja kaveripirskeet sitten myöhemmin.
Kommentit (32)
Sapuskatunnilla maistraattiin, sitten burgerille ja seuraavana päivänä kirkkosiunausteatteri sukulaisille jonka rouva myönsi (vasta pari vuotta nyöhemmin) olleen täysin turha juttu.
Meidät vihittiin 10 vuotta sitten maistrtaatissa sisarten läsnäollessa. Avioliiton siunaus oli muutaman päivän päästä, eli kirkko ja vastaanotto. Meillä oli oma juhla kahestaan ja sit suvun kans. Sopi meille.
Menimme naimisiin maistraatissa raskausaikana, mutta varsinainen hääjuhla pidettiin esikoisen ollessa hieman alle 1v. Miksi? Minulla oli pahoinvointia 24/7 ja halusimme lapsen syntyvän avioliittoon. Ei siinä eikä ihan vastasynnyttäneenä saa juhlista juuri mitään irti.
Vierailija kirjoitti:
Minusta jälkijuhlat on ihania, koska ei tarvita lahjoja. Nehän ei ole häät vaan juhla, jossa iloitaan avioliitosta.
Ahaa, eli häät eivät ole juhla, jossa iloitaan parin avioliittoa vaan teatteria ja huomionhakua lahjojen toivossa. Kiitos, tähän kiteytyi kaikki oleellinen.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu pariskunta meni naimisiin siviilivihkimisellä, puitteet eivät olleet ihan tavanomaiset ja oli puvut ja systeemit viimeisen päälle. Paikalla vain todistajat, ei juhlaa. Puolen vuoden kuluttua koko setti uudestaan, siunaus kirkossa, iso määrä vieraita, perinteinen hääjuhla. Vähän jäi mietityttämään, miksi näin, ensin se maistraattihomma, salassa ja sitten ta-daa ja khi-hi, megapaljastus, me ollaan naimisissa ja sitten kuitenkin iso juhla myöhemmin. Alkoivatko katua pientä vihkimistä, halusivatko pitää uutisen naimisiinmenostaan tapetilla piiittkään (oikeesti ihmiset ei jaksa niin kovin innostua...)
Juuri näin. Jo naimisissa olevan parin hääjuhla ei ole hääjuhla, vaan pihajuhlat tms. riippuen siitä, missä ne järjestetään. Ei niistä jaksa sillä lailla innostua.
Miksi ei voi odottaa sitä vihkimistä siihen asti, että saa rahat juhlaan. Miksi mennään salaa naimisiin ja yllätetään ihmiset, kun on niin kiva katsoa niiden ilmeitä ja sitten parin vuoden päästä pidetään suuret hääjuhlat kermakakkupukuineen ja lahjalistoineen.
Reilumpaa olisi juhlistaa 1-vuotishääpäivää
Vierailija kirjoitti:
Menimme naimisiin maistraatissa raskausaikana, mutta varsinainen hääjuhla pidettiin esikoisen ollessa hieman alle 1v. Miksi? Minulla oli pahoinvointia 24/7 ja halusimme lapsen syntyvän avioliittoon. Ei siinä eikä ihan vastasynnyttäneenä saa juhlista juuri mitään irti.
Mekin menimme naimisiin, kun olin raskaana. Maistraatissa käväistiin. Kun lapsi oli vuoden vanha, oli jo kaikkea muuta mielessä, kuin alkaa järjestelemään naimisissaolevien hääjuhlaa :)
Elämässä pitää mennä eteen päin, eikä jäädä katumaan sitä, ettei saanut prinsessahäitä raskauden takia ja leikkiä sitten häitä uudestaan.
Hopeahääpäivä on kohta edessä. Silloinkin voitaisiin miehen kanssa viettää hääpäivää kahdestaan. Vieläkään ei juhlat nappaa.
Tuntuisi aika oudota jos tietiäsi että naimisiin on menty paljon ennen hääjuhlaa. Mutta mikä ettei, jos tuohon on joku syy tai jos vieraat eivät edes tiedä että vihkiminen on ollut joskus aikaisemmin.
En kyllä tajua mitä järkeä. Jos haluaa olla kahdestaan, on kahdestaan tai niiden todistajien kanssa, jotka haluaa valita. Jos haluaa juhlia isosti, niin pitää isot juhlat. Ei kai sillä vihkimispäivällä nyt niin väliä voi olla?
En ymmärrä tätä joidenkin logiikkaa, että juhlat vuoden päästä vihkimisestä olisivat rahastusta ja lahjojen kerjäämistä, mutta samana päivänä tai viikolla vietetyt eivät, vaikka hääkutsuissa esitetään lahjatoiveita ja annetaan tilinumero. Samalla tavalla ne juhlat järjestäjilleen maksavat ja samalla tavalla niihin tuodaan tai ollaan tuomatta lahjoja.
Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia. Syitä juhlien myöhemmin järjestämiselle on monia. Jos rahatilanne on todella tiukka, ei vierasmäärän karsiminen välttämättä ratkaise asiaa. Pelkkä juhlatila ja ruoka maksaa jo helposti pari tonnia.
Jos avioliiton juhliminen on pääasia, eihän sillä pitäisi olla mitään väliä vieraan näkökulmasta, pidetäänkö ne juhlat heti vai puolen vuoden päästä. Kuka pakottaa antamaan kaksi lahjaa? Jos olet jo hääparia aiemmin lahjalla muistanut, vie pelkkä kortti.
Näitä hääaiheisia keskusteluja kun lukee, tekisi mieli jättää koko bailut järjestämättä. Aina on joku, joka pahoittaa mielensä: ei ollut kirkkovihkimistä/oli kirkkovihkiminen tai ei ollut oikeanlaista ruokaa tai juomaa oli liikaa/liian vähän, koristeita oli liikaa/liian vähän, juhlat alkoivat liian aikaisin/liian myöhään taitai....
Vierailija kirjoitti:
Olisiko paikalla ketään, kuka olisi kumppaninsa kanssa valinnut siviilivihkimisen ja juhlinut häitä sitten jälkeenpäin?
Onko hupsua järjestää hääjuhla jälkeenpäin? Entä jos päättäisimme pitää kekkerit vasta vaikkapa vuoden päästä? Mehän tässä naimisiin mennään, eikä pitäisi muiden ajatuksia sinänsä miettiä, mutta mielelläni kyllä kuulisin toisten mietteitä asiasta.
Perheen tahtoisimme paikalle maistraattiin ja ehkä kakkukahvit heti jälkeen, mutta isommat sukulais- ja kaveripirskeet sitten myöhemmin.
Jättäkää ne isommat pirskeet kokonaan välistä ja satsatkaa häämatkaan. Vähemmän stressiä, onnellisempi liitto!
Me menimme maistraatissa naimisiin, vain muutama lähin ihminen todistajana, hieno lämminhenkinen päivällinen ja hääpari lähti häämatkalle. Me teimme maailmanympärimatkan 5 kk.
Tultiin kotiin ja järjestettiin noin reilun kuukauden päästä hää-/puutarhajuhlat kesän loppuun noin 50 ihmiselle. Juhlapaikka ja pitopalvelu, bändi oli sovittu jo ennen reissua.
Ei oltu järjestetty aiemmin mitään juhlia eikä varmaan tämän jälkeen, rasti ruutuun on tehty ja koettu. Olen mieheni kanssa niin onnellinen että häät, matka ja juhla oli jälkikäteen ajatellen vain yhteisen elämän paaluja, parhaiten muistan noista päivistä vain rakkauden tunteen. Mutta tulihan tehtyä, oli kuplivan hilpeä vuosi.
Parhaita on ne uusintahäät, joissa vaimon isä saattaa tyttärensä tämän aviomiehelle, joka odottaa alttarilla. Siis naitu nainen tarvitsee isänsä ojentamaan hänet aviomiehelleen kirkossa, koska se on niin ihanaa!
Jos pitää uusinnat, niin mielellään sitten ei mitään kirkkoteatteria vaan pelkät bileet.