tiedätkö joidenkin eronneen siksi, että heillä ei ole ollut koskaan kahdenkeskistä aikaa.?

ap:n tarkoitus oli siis kommentoida sitä, kun nykyään pidetään parisuhteen säilymisen edellytyksenä kaikenlaisia kahdenkeskisiä lomia ja viikonloppuja. Onko meidän avioliittomme jotenkin vaaravyöhykkeessä, kun ei ole ollut sellaisia yli kymmeneen vuoteen?

Tiedätkö jonkun avioliiton, joka olisi voinut tuollaiseen asiaan päättyä? Minun tietooni tulleissa avioeroissa on aina ollut kyllä kyse ihan muista asioista.

mutta tiedän kyllä monta pariskuntaa, joilla ei ole koskaan mitään mahdollisuutta olla ilman lapsia ja yhdessä ovat edelleenkin onnellisena.

kyllä ne tuntemani eronneet parit ovat pikemminkin sellaisia joilla on ollut mahdollisuus laittaa lapsia hoitoon niin paljon kuin ovat halunneet.

Ei parisuhteen hoitamista varten tarvitse laittaa lapsia johonkin hyllylle. Suhdetta voi hoitaa vaikka kahdenkeskisellä saunomisella viikottain. Eivätkä kenenkään lapset taatusti koko yötä valvo, joten kahdenkeskistä aikaa voi viettää lasten mentyä nukkumaan.



Ja lopulta, se on vain muutama vuosi, kun lapset on pieniä. Eskarilainen/koululainen pärjää jo hetken yksin, jos vanhemmat menevät vaikka pienelle kävelylle kahdestaan. Ja jos ei yksin halua olla, niin lapsi kaverille kylään. Meillä 4 v:kin kyläilee sen verran naapurissa, että päästään miehen kanssa kaksin lenkille tai mitä sitten halutaankin tehdä. Pieniähän ne hetket on, mutta laatu korvaa määrän. Teatteri-ilta tai ulkona syöminen onkin sitten jo ihanaa luksusta :) Saati, jos kaikki lapset (3 kpl) ovat yökylässä yhden yön.



Pientä vipinää ja romanttista ilmapiiriä voi sitäpaitsi loistavasti pitää yllä lasten läsnäollessakin. Lähentää kummasti puolisoita toisiinsa.



Mutta sitä aikaa pitää itse ottaa ja järjestää. On ihan älyttömän helppo lipsahtaa olemaan vaan kavereita ja viettää aikaa mielummin yksin kuin kaksin. Kun sitä ihan omaakin aikaa tarvitsee. Tahtomisesta tässäkin asiassa on kyse.

yhteisen ajan puute oli miehelle todella iso ongelma, minulle se ei ollut.

missä teidän lapset ovat öitä ja iltoja, kun tunnutte nitä kuitenkin joskus edes kahdestaan viettävän? e ei ole tahdon asia, jos lapset voivat aina tarvittaessa mennä mummolaan.

mutta siihen on moni avioliitto tuttavapiirissä kariutunut, kun huidellaan yksinään baareissa.

No, tuolla tahtomisella tarkoitin lähinnä sitä, että kumppanit oikeasti haluavat viettää aikaa toistensa kanssa. Kokemuksesta tiedän, että esim. illalla on tosi helppo viettää aikaa yksin kirjan tai telkkarin parissa sen sijaan, että oltaisiin yhdessä.



Meillä lapset olivat tällä viikolla yön mummolassa, edellinen kerta oli viime kesänä. Eli melkoisen harvinaista ylellisyyttä kahdenkeskiset illat/yöt meille ovat. Yhteistä aikaa saamme viikottaisista saunahetkistä ja kävelylenkeistä. Ja sitä pientä vipinää ja toisen huomioon ottamista voi mainiosti harrastaa lasten läsnäollessakin. Eipä ne hotelliviikonloput mitään pelasta, jos arki ei toimi.



t. 5

jotka ovat kuskaamassa lapsia vähän väliä mummoloihin päivä- ja yökylään.

Elikkä: arkinen kuvio ei " miellytä" . Ei jakseta satsata perheeseen ja parisuhteeseen, arki ei ole riittävään jännä juttu.

ja kyllähän se on toivotonta järjestää yhteistä aikaa. Illalla molemmat on aivan puhki ja tuntuu että täytyy saada olla se tunteroinen omien hommien parissa, muuten lähtee järki.



Ollaan tehty miehen kanssa sopimus että meidän elämä on nyt tällaista. Ei erota eikä mitään vaikka välillä riidellään aivan tosissaan.



Tämä loppuu aikanaan, sitten alamme taas järkätä yhteisiä juttuja.

Iltaisinkin menemme kaikki aikaisin nukkumaan, sillä miehellä on aamuisin aikainen töihinlähtö. On tietenkin tahdon kysymys, jäämmekö illalla kahdestaan valvomaan, mutta en tiedä, tekisikö väsymyskään suhteellemme hyvää. Toistaiseksi meillä menee melko hyvin, mutta kuinka lienee jatkossa. Romantiikan ylläpitäminen on vaikeaa lapsiperhearjen keskellä.