Lapsi aloittaa viikko-viikko nyt 2v.

Aivan liian pieni viikko-viikko -systeemiin. 

Päivättäiset samoina toistuvat rutiinit ja pysyvä ympäristö luovat perusturvallisuuden. Nyt se tulee järkkymään pahasti. 

Järjestelkää toisin. 

Minun mieheni nuorin oli aikanaan pari vuotta aloittaessaan vuoroviikkosysteemin. Nyt hän on jo teini. Hän on harvinaisen sosiaalinen ja avoin persoona. Ei ole koskaan valittanut vuoroviikkoilua. Tuollainen ei ole kärsinyt, joku toinen voisi kärsiä.

Lapsi oppii tuosta, että on vaan heittopussi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oppii tuosta, että on vaan heittopussi.

Lapsi oppii myös, että on tärkeä molemmille vanhemmille.

Lapsi oppii, että on erilaisia tapoja, eli oppii joustamaan.

Kukaan ei tiedä, mitä se lapsi viime kädessä oppii...

Minun lapseni menivät vuoroviikkosysteemiin hieman alta 10-vuotiaina.

Toinen lapsi, joka oli jo pienenä rutiineja tarvitseva, juuri tiettyyn aikaan nukkuva, huusi kuin syötävä ellei saanut ruokaa kellonlyömällä.... Hän Koki vuoroviikkoilun stressaavana.

Toinen lapsi, joka on luonteeltaan joustava, ei tappele tuulimyllyjä vastaan, ei hermostu pienistä... Hän haluaa edelleen olla vuoroviikkolapsi.

2 jatkaa:

Tämä tyttö on myös ns joustava persoona. on jo pienestä pitäen ollut sellainen, että kaikki käy ja kaikki on ok.

Ulkopuolisena kasvattajana olen nähnyt paljonkin näitä viikko-viikko lapsia. Harvoin näissä lapsen etu toteutuu. Heittopussi se lapsi on, molemmat vanhemmat elävät elämäänsä vuoroviikoin (matkustelevat, käyvät ravintoloissa ja tapahtumissa) ja uhrautuvat vuoroviikoin. Luuletteko, ettei se lapsi huomaa sitä? 95% viikko-viikko -lapsista kokee olevansa tiellä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

95% viikko-viikko -lapsista kokee olevansa tiellä koko ajan.

Lähde tai muu todiste?

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisena kasvattajana olen nähnyt paljonkin näitä viikko-viikko lapsia. Harvoin näissä lapsen etu toteutuu. Heittopussi se lapsi on, molemmat vanhemmat elävät elämäänsä vuoroviikoin (matkustelevat, käyvät ravintoloissa ja tapahtumissa) ja uhrautuvat vuoroviikoin. Luuletteko, ettei se lapsi huomaa sitä? 95% viikko-viikko -lapsista kokee olevansa tiellä koko ajan.

Jaa... Minä olen ihan ydinperheen lapsi ja muistan äitini sanoneen "jos ei teitä olisi, niin...". Tunsin erittäin hyvin olevani tiellä.

Vierailija kirjoitti:

2 jatkaa:

Tämä tyttö on myös ns joustava persoona. on jo pienestä pitäen ollut sellainen, että kaikki käy ja kaikki on ok.

Tämähän voi juuri kieliä epävarmuudesta rakkauden kohteena. Jotta vain ei horjuttaisi vanhempien tykkäämistä, niin on oltava mahdollisimman "hyvä" koko ajan. 

Lapsi, jonka ei tarvitse tätä ajatella (alitajuisestikaan) osaa myös ilmaista eriävän kantansa, kiukutella ja suuttua. 

Perusturvallisuus luodaan alle kolme v., nyt se rikotaan. Se että lapsi on nyt jo "joustava" ei tiedä hyvää. On tosi surullista aikuisten itsekkyys, oli perhemuoto mikä tahansa. Jos lapsia tekee niihin pitäisi älytä sitoutua seuraavaksi 20 vuodeksi. Hyvä kuitenkin mietit asiaa, kertoo siitä että että sinussa ainesta hyvään vanhemmuuteen! Sitä pikkutyttösi tarvitsee!

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisena kasvattajana olen nähnyt paljonkin näitä viikko-viikko lapsia. Harvoin näissä lapsen etu toteutuu. Heittopussi se lapsi on, molemmat vanhemmat elävät elämäänsä vuoroviikoin (matkustelevat, käyvät ravintoloissa ja tapahtumissa) ja uhrautuvat vuoroviikoin. Luuletteko, ettei se lapsi huomaa sitä? 95% viikko-viikko -lapsista kokee olevansa tiellä koko ajan.

Naapurissa juuri tätä. Viikko eletään kuin ellunkana, miehiä tulee ja menee, viina maistuu jne. Loppuviikosta jo huokaillaan, kun lapset ovat tuloss häiritsemään elämää. 

Sitten esitetään hyvää äitiä, paapotaan ja kuskataan miltei teinejä pitkin "puuhamaita". Kyllä lapset tuollaisen näyttelemisen vaistoavat. Äidin oikea elämä on sillä toisella viikolla. 

Tämä on tietysti ääritapaus enkä yleistä kaikkia koskevaksi tietenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 jatkaa:

Tämä tyttö on myös ns joustava persoona. on jo pienestä pitäen ollut sellainen, että kaikki käy ja kaikki on ok.

Tämähän voi juuri kieliä epävarmuudesta rakkauden kohteena. Jotta vain ei horjuttaisi vanhempien tykkäämistä, niin on oltava mahdollisimman "hyvä" koko ajan. 

Lapsi, jonka ei tarvitse tätä ajatella (alitajuisestikaan) osaa myös ilmaista eriävän kantansa, kiukutella ja suuttua. 

Voi olla, mutta ei tämän tytön kohdalla. En nyt jaksa romaania kirjoittaa, mutta lyhyesti: luonne näkyi jo taaperona. Maailman helpoin lapsi kuulemma. Komppasin muita vastauksia siinä, että ns mielen joustavuus vaikuttaa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisena kasvattajana olen nähnyt paljonkin näitä viikko-viikko lapsia. Harvoin näissä lapsen etu toteutuu. Heittopussi se lapsi on, molemmat vanhemmat elävät elämäänsä vuoroviikoin (matkustelevat, käyvät ravintoloissa ja tapahtumissa) ja uhrautuvat vuoroviikoin. Luuletteko, ettei se lapsi huomaa sitä? 95% viikko-viikko -lapsista kokee olevansa tiellä koko ajan.

Naapurissa juuri tätä. Viikko eletään kuin ellunkana, miehiä tulee ja menee, viina maistuu jne. Loppuviikosta jo huokaillaan, kun lapset ovat tuloss häiritsemään elämää. 

Sitten esitetään hyvää äitiä, paapotaan ja kuskataan miltei teinejä pitkin "puuhamaita". Kyllä lapset tuollaisen näyttelemisen vaistoavat. Äidin oikea elämä on sillä toisella viikolla. 

Tämä on tietysti ääritapaus enkä yleistä kaikkia koskevaksi tietenkään. 

Minä teen töitä ja painan pitkää päivää etäviikkoina ja tapaan kavereitani. Kun lapset tulevat minulle, tulen töistä viimeistään klo 14 ja kuskaan heitä pitkin puuhamaita.

Kyllä: minun oma elämäni on sillä toisella viikolla, lähiviikkoina elän lasten elämää.

Mikäköhän on se näytelmä, minkä lapset vaistoavat minusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 jatkaa:

Tämä tyttö on myös ns joustava persoona. on jo pienestä pitäen ollut sellainen, että kaikki käy ja kaikki on ok.

Tämähän voi juuri kieliä epävarmuudesta rakkauden kohteena. Jotta vain ei horjuttaisi vanhempien tykkäämistä, niin on oltava mahdollisimman "hyvä" koko ajan. 

Lapsi, jonka ei tarvitse tätä ajatella (alitajuisestikaan) osaa myös ilmaista eriävän kantansa, kiukutella ja suuttua. 

Voi olla, mutta ei tämän tytön kohdalla. En nyt jaksa romaania kirjoittaa, mutta lyhyesti: luonne näkyi jo taaperona. Maailman helpoin lapsi kuulemma. Komppasin muita vastauksia siinä, että ns mielen joustavuus vaikuttaa asiaan.

Useilla näistä maailman joustavimmista ja helpoimmista lapsista on erittäin suuri miellyttämisen ja sopeutumisen tarve vielä teininäkin. Johtaa usein siihen, että lapsi kokee mm. ennenaikaisia seksisuhteita, koska ei osaa sanoa ei. Kaikkeen sopeudutaan ja kaikessa joustetaan, myös omissa rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisena kasvattajana olen nähnyt paljonkin näitä viikko-viikko lapsia. Harvoin näissä lapsen etu toteutuu. Heittopussi se lapsi on, molemmat vanhemmat elävät elämäänsä vuoroviikoin (matkustelevat, käyvät ravintoloissa ja tapahtumissa) ja uhrautuvat vuoroviikoin. Luuletteko, ettei se lapsi huomaa sitä? 95% viikko-viikko -lapsista kokee olevansa tiellä koko ajan.

Naapurissa juuri tätä. Viikko eletään kuin ellunkana, miehiä tulee ja menee, viina maistuu jne. Loppuviikosta jo huokaillaan, kun lapset ovat tuloss häiritsemään elämää. 

Sitten esitetään hyvää äitiä, paapotaan ja kuskataan miltei teinejä pitkin "puuhamaita". Kyllä lapset tuollaisen näyttelemisen vaistoavat. Äidin oikea elämä on sillä toisella viikolla. 

Tämä on tietysti ääritapaus enkä yleistä kaikkia koskevaksi tietenkään. 

Minä teen töitä ja painan pitkää päivää etäviikkoina ja tapaan kavereitani. Kun lapset tulevat minulle, tulen töistä viimeistään klo 14 ja kuskaan heitä pitkin puuhamaita.

Kyllä: minun oma elämäni on sillä toisella viikolla, lähiviikkoina elän lasten elämää.

Mikäköhän on se näytelmä, minkä lapset vaistoavat minusta?

Vaistoavat yliyrittämisen. Normaali arkea ei sinun luonasi ole. Ei ole tilannetta, että rojahdat sohvalle ja sanot ottaakaa leipää kaapista, en jaksa nyt ruveta ruokaa laittamaan. 

Itse asiassa todella sairas asetelma. Kun lapsen elämä on tätä "lasten ehdoilla" menemistä joka hetki, niin vääristyyhän siinä käsitys elämästä pahasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisena kasvattajana olen nähnyt paljonkin näitä viikko-viikko lapsia. Harvoin näissä lapsen etu toteutuu. Heittopussi se lapsi on, molemmat vanhemmat elävät elämäänsä vuoroviikoin (matkustelevat, käyvät ravintoloissa ja tapahtumissa) ja uhrautuvat vuoroviikoin. Luuletteko, ettei se lapsi huomaa sitä? 95% viikko-viikko -lapsista kokee olevansa tiellä koko ajan.

Naapurissa juuri tätä. Viikko eletään kuin ellunkana, miehiä tulee ja menee, viina maistuu jne. Loppuviikosta jo huokaillaan, kun lapset ovat tuloss häiritsemään elämää. 

Sitten esitetään hyvää äitiä, paapotaan ja kuskataan miltei teinejä pitkin "puuhamaita". Kyllä lapset tuollaisen näyttelemisen vaistoavat. Äidin oikea elämä on sillä toisella viikolla. 

Tämä on tietysti ääritapaus enkä yleistä kaikkia koskevaksi tietenkään. 

Minä teen töitä ja painan pitkää päivää etäviikkoina ja tapaan kavereitani. Kun lapset tulevat minulle, tulen töistä viimeistään klo 14 ja kuskaan heitä pitkin puuhamaita.

Kyllä: minun oma elämäni on sillä toisella viikolla, lähiviikkoina elän lasten elämää.

Mikäköhän on se näytelmä, minkä lapset vaistoavat minusta?

Vielä kysyt :D

Tutkisekele käsitetteitäsi: elät omaa elämää ja lasten elämää erikseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oppii tuosta, että on vaan heittopussi.

Lapsi oppii myös, että on tärkeä molemmille vanhemmille.

Lapsi oppii, että on erilaisia tapoja, eli oppii joustamaan.

Kukaan ei tiedä, mitä se lapsi viime kädessä oppii...

Minun lapseni menivät vuoroviikkosysteemiin hieman alta 10-vuotiaina.

Toinen lapsi, joka oli jo pienenä rutiineja tarvitseva, juuri tiettyyn aikaan nukkuva, huusi kuin syötävä ellei saanut ruokaa kellonlyömällä.... Hän Koki vuoroviikkoilun stressaavana.

Toinen lapsi, joka on luonteeltaan joustava, ei tappele tuulimyllyjä vastaan, ei hermostu pienistä... Hän haluaa edelleen olla vuoroviikkolapsi.

Miksi ihmeessä 2-vuotiaan pitäisi oppia joustamaan siksi, että vanhempansa eroavat? Kyllä se on vanhempien asia joustaa tällöin. Eli vanhempi pakatkoon matkalaukkunsa ja muutelkoon viikon välein asuinpaikkansa. Ei taida houkuttaa?

Onpas taas mielipiteitä. Onkohan teillä, jotka pidätte lapsia heittopusseina, vuoroviikkolapsia itsellänne?

Meillä on uusperhe, mieheni lapsi on meillä joka toinen viikko, minun lapsi kokoajan ja yhteinen tietenkin kokoajan. Kirjoitan nyt mieheni ja minun lapsista selvyyden vuoksi, he kaikki ovat meidän lapsiamme.

Miehen lapsen poissaollessa pistämme ranttaliksi, ravintolaruokaa, elokuvia ja kalliita aktiviteetteja. Kun hän taas tulee meille, syömme makaronilaatikkoa ja pakasteseitä ja köyhäillään kirppisvaatteilla ja patterin takaa kaivetuilla legoilla. :)

Lapsen äiti varmaankin syö kaviaaria ja maistelee viinejä uuden perheensä kanssa kun lapsi on meillä.

Voi jestas teitä :)

Mitä nuorempana lapsi siirtyy vko-vko -asumiseen, sitä paremmin pitää muistaa opettaa lapselle myös arkea. Näissä usein vanhempi yksinoloviikollaan siivoaa, tekee ruokaa, käy kaupassa, pesee pyykkkiä yms hoitaa kaikki ns. ikävät arjen asiat silloin, kun lapsi ei ole paikalla. Lapsen viikolla sitten on sitä laatuaikaa ja ajatellaan, ettei lapsen tarvitse kohdata tätä arjen ikävämpää puolta. Käydään hoplopeissa ja Puuhamaassa ja missä lie ja kotonakin keksitään lapselle tekemistä koko ajan, ettei lapsi vaan sanoisi "tuon vanhemman luona oli tylsää". Joskus lapselle tulee kuitenkin se tylsyys ja arki vastaan, muistakaa kasvattaa siihen jo pienenä!

Minusta on kamalaa, että nykyään lastenvalvojat ovat ihan ok asian kanssa ja antavat luvan, että tosi pienikin lapsi on viikko-viikko systeemillä. Eräs kaverini erosi juuri poikaystävästään ja heillä on nyt puolivuotias lapsi ja lastenvalvoja oli itse ehdottanut tätä viikko-viikko systeemiä, joka heillä nyt siis on käytössä. Milloin se on mennyt tähän? Muistan vielä aikoja kun jossakin ohjelmassa, olikohan teiniäideissä, kun lastenvalvoja sanoi, että oliko nyt 2,5v vai 3v, on liian pieni viikko-viikko systeemiin.

Mielestäni on todella surullista, että kaverini suostui ilomielin tuohon systeemiin. Muutenkin elämänhallinta on hiukan niin ja näin ja kauhulla otin hänen raskausuutisensa...Tuppaa hiukan nuo miehet vaihtumaan tiuhaan tahtiin, tämäkin lapsi sai alkunsa muutaman viikon seurustelun jälkeen ja poika vieläpä alaikäinen...Baarit kiinnostavat myös enemmän kuin tarvisi ja mukaan tarttuu aina toinen toistaan epäilyttävämpiä tyyppejä, omaan asuntoon muutettiin tuon entisen poikaystävän äidin nurkista asumasta vasta tämän vuoden alussa ja heti tuli ero, kun oikea elämä ja arki alkoi. Sääliksi käy lasta kun joutuu tuollaiseen riepotukseen, hänen elämänsä ei todellakaan tule olemaan tasapainoista :( 

Mutta mitä voin tehdä? En seuraa vierestä elämäänsä, vaan tiedän vain sen, mitä hän minulle kertoo ja mitä itse olen nähnyt hänen toimintaansa. Miesten pettäminen on myös suuressa roolissa aina hänen suhteissaan, kun aina näkee/tapaa jonkun kiinnostavamman ja ihanamman tyypin, sitten sama toistuu. Onko tässä aihetta lasu ilmoitukseen? Minun mielestäni ei riitä, vai olenko väärässä? Minun käy niin paljon sääliksi lasta, mutta tuntuu etten voi tehdä mitään :(