G: Viikonpäivä mitä vihaat, ja miksi?

Sunnuntai. Silloin ei tapahdu mitään. Se on ihan helvetin tylsä päivä. Työmoodi alkaa pikkuhiljaa palata ja kokoajan kelaa vaan alkavaa työviikkoa. Sunnuntait on hanurista, jopa silloin kun maanantai on vapaa.

Ja jotenkin kummallisesti sunnuntaina iskee aina matkakuume. Joku sunnuntai lähden vielä jonnekin kauas 😊

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntai. Silloin ei tapahdu mitään. Se on ihan helvetin tylsä päivä. Työmoodi alkaa pikkuhiljaa palata ja kokoajan kelaa vaan alkavaa työviikkoa. Sunnuntait on hanurista, jopa silloin kun maanantai on vapaa.

Ja jotenkin kummallisesti sunnuntaina iskee aina matkakuume. Joku sunnuntai lähden vielä jonnekin kauas 😊

Joo, sunnuntai on ahdistava myös. 

Jos joskus lähet, ota minut mukaan =)) 

-ap

Sunnuntai. Mulla on säännöllisen epäsäännöllinen työ ja noin kaksi sunnuntaita neljässä viikossa on vapaata. Se vapaa sunnuntai on aina ihan perseestä. Haluais tehdä jotain kivaa yhdessä, mutta koko perhe levittäytyy pitkin kyliä (paitsi mies joka nukkuu krapulassa koko päivän, aina, ikuisesti), sitten lopulta päädyn järkkäilemään ja siivoamaan ja tekemään kaikkea sellaista mitä muut ovat jättäneet tekemättä. Illalla viimeistään istun koneella ja pyörin kaikissa mahdollisissa verkkokaupoissa. Viime sunnuntaina meinasin tilata värttinän, juu ihan just sellaisen millä villasta tehdään lankaa!

Työsunnuntai on myös ihan syvältä, muu perhe relaa (mies taas krapulassa, aina, ikuisesti) ja minä käyn töissä ja väännän porukalle sapuskaa.

Maanantai on ihan paras, erityisesti jos sattuu siihen vapaapäivä. Koko talo vain minun, mies töissä ja lapset koulussa. Sunnuntaina olen siivonnut ja maanantaina saan vaan laiskotella ihan omassa rauhassani, ruuaksi viikonlopun tähteitä.

Tiistai. Sillon ei tapahdu ikinä mitään. Sillon vaan tajuaa, että työviikkoa on vaan ihan s*tanasti jäljellä. Maanantain sinnittelee vielä sisulla, mutta tiistaina lävähtää päin näköä, että ei tää vaan lopu.

Joo, kyllä sunnuntai on se hirvein. Sellainen pysähtynyt, tunkkainen, toivoton kadun-kaikkea-elämässäni-tunnelma leijuu koko päivän päällä joka kerta. Mieluummin vaikka herään maanantaiaamuun viideksi töihin kuin vapaaseen sunnuntaiaamuun, silloin sentään uuden viikon myötä tuntuu jo aavistuksen siltä, että edessä on mahdollisesti jotain hyvääkin joskus. Tiedä sitten mistä tämä on tullut, ei minulle koskaan ole tapahtunut mitään ikävää sunnuntaina tmv. Se vain on sellainen... yhh.

Sunnuntait on suolesta. Aamupäivä vielä menee, koska useimpina sunnuntaina en aamuisin ole älyissäni.Iltapäivällä häiritsevä ajatus alkaa roikkua mielessä ja yleensä v*ttuunnun siinä vaiheessa niin pahasti, että lamaannun sohvalle.Viime sunnuntaina kattelin kuusi tuntia putkeen kauhuleffoja ja sitten pelotti niin saatanasti, etten saanut nukuttua ja maanantai menikin aika nopeasti töissä, koska en oikein muista mitä tein koko päivänä.

Maanantaina käydään vauvan kanssa kerhossa, tiistaina kaupassa, keskiviikkona tulee mainoksia, torstaina Lidlissä saattaa olla jotain ostettavaa, perjantaina ei oo mitään muuta kuin kotitöitä, lauantaina tulee taas mainoksia ja sunnuntaisin on perhejuhlat - jos on.

Tälleen kun ei käy töissä eikä ole viikonloppuisin mitään arkipäivistä poikkeavaa, niin perjantai on ärsyttävin. Silloin sitä tavan mukaan innolla odottaa viikonloppua mutta tajuaakin aamukahvin jälkeen ettei se "viikonloppu" ala vielä moneen kuukauteen.

Ennen oli maanantai viikon inhokki, pitkä työviikko edessä, nykyisin oikein odotan maanantaita, uusi viikko edessä, eläke muutti asenteen. Mukavaa, katsella töihin menijöitä. Etenkin talvella, kääntää kylkeä kun moni käynnistää autoa, että osaan nauttia.

Maanantai. Siksi koska sarjakuvasuosikkinikin inhoaa sitä.