Mitä ajattelit kun tapasit nykyisen miehesi ensimmäisen kerran?

Että siinä on lasteni isä. Pelästyin ajatusta joka tuli jostain tosi syvältä ja yllättäen. En todellakaan ihastunut häneen ensi silmäyksellä. Nyt hän on lapseni isä. Parisuhteessa ollaan oltu 10 vuotta ja nyt on aika vaikea vaihe. Tuo ensimmäinen ajatus on ollut kantavana läpi vaikeidenkin jaksojen.

On.. hänessä oli jotain tosi spessua. Vaikea selittää, mutta tiesin että tässä on mahdollisuutta johonkin isoon juttuun. :) Kohta 1,5 vuotta yhdessä enkä ole koskaan ollut kenestäkään näin varma. N31

Että onpas siinä komea mies ja että panisin.

Että hyvännäköinen mies.

Olin heti varma että tää on se. Nyt neljä vuotta yhdessä ja toivottavasti vielä kymmeniä edessä :)

Olipa ujo kaveri! Kaverin juhlissa oli meille kuskina ja kulki perässäni koko illan. Ei paljoa puhunut. Heitti mut yöllä kotiin ja kysyi, voiko tulla aamusta kahville. Niin tuo tuli ja on edelleen! 11 vuodessa on alkanut puhettakin tuottaa..

Ajattelin, että eii... Oltiin nettideiteillä, mies jotenkin vääränlaisen tapainen. Minusta liian kohtelias ja huomioonottava. Ajattelin jättäväni jutun siihen tapaamiseen. Kunnes mietin miksen kokeilisi toisenlaistakin, ainako minun pitää etsiä niitä yrmyjä, epäkohteliaita miehiä passattavaksi. Niin jäin, ja mies on pysynyt jo viisi vuotta yhtä mukavana ja huomioonottavana, rakastuin sitten nopeasti kun annoin itselleni luvan vaikka mies oli "vääränlainen"

Ajattelin että hän on varmasti joku liukas playboy, jolla on naisia joka sormelle:)

Niin komea oikeai hurmuri, en uskaltanut edes häneen päin katsoa.

No sitten muutaman viskin vaikutuksesta uskalsin alkaa katselemaan häneen päin (samassa ravintolassa oltiin) Siinä hetken tuijoteltiin, ja sitten toimia. Marssin suoraan hänen pöytään ja suutelin suulle. (tämän tein siksi, että minua oli aikaisemmin provosoitu ja ärsytetty niin paljon erään naisen toimesta, hän mm. väitti että en ole enää kaunis...y.m)  Jokainen on viehättävä jos itsensä sellaiseksi tuntee. Sinä iltana ainakin tunsin niin, viskin vaikutuksesta:)

Hyvin on mennyt pari vuotta jo oltu yhdessä. Ihania päiviä kerrakseen, ja playboyista ei tietoakaan, paitsi kun sängyssä ollaan. Sovitaan hyvin yhteen sisäisesti ja ulkoisestikin. Kumpikin aivan tärähtänyt, mutta erittäin kiltti ihminen. Samaa onnea kaikille toivon:)

Että tuossa se nyt on. Semmoinen outo varmuus että olen kohdannut sen oikean

Ajattelin, että onpa tyhmä poika kun rikkoi kaikki hiekkakakut jotka olin tehnyt. Ja menin sen jälkeen itkemään isäni luokse asiaa.

Minä olin 6v. ja mies 13v.

Ajattelin, että yök, varmaan joku tyhmä mallipoika.

Kaverini oli kiinnostunut, joten siinä sitten hänen takiaan hengailtiin.

Tuossahan tuo on edelleen, ei ollut tyhmä eikä malli, ja paksu tumma tukkansakin ihanasti harmaantunut.

Vau!

Että onpa siinä ärsyttävä poika ja onko sen kanssa pakko leikkiä. Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin yläasteikäisenä mietteet olivat vähän toisenlaiset :)

Että vit*u mikä urpo! Mutta miten se katsoo .. No menköön. No eiku juoksen perään!

Siitä se sitten lähti.

Onpas pitkä mies ja isot jalat :D ihastuin vasta myähemmin

Olin varsin positiivisesti yllättynyt ja myös huojentunut hänen ulkonäöstään. Meillä oli netin treffipalvelun kautta sovitut treffit ravintolassa, ja vaikka mieheni oli profiilitekstinsä ja puhelinkeskustelumme perusteella fiksu tyyppi, oli hänen profiilivalokuvansa aivan kauhea mörrimöykky! Nyt takana 8 yhteistä vuotta, ollaan naimisissa ja meillä on suloinen lapsi :)

Tosi hyvännäköinen ja ihana, suorastaan täydellinen eli täysin ulottumattomissani. Mies kuitenkin tuli itse puhumaan minulle ja osoittautui fiksuksi ja mukavaksi, juteltiin ja päädyttiin pussailemaan loppuillasta. Tuossa tuo pyörii yhtä ihanana vielä 20 vuoden jälkeen. :)

Mulla oli niin sekavat ajatukset siinä vaiheessa, etten itsekään tiedä. :D Lähinnä kai siksi, että pelotti mitä hommasta tulee. Olimme siis juteltu jo kauan netissä ennen kuin nähtiin livenä ja minä olin aina ollut varsin sitoutumiskyvytön ja kyyninen, ja miesten kanssa ensireaktio oli aina paeta mahdollisimman kauas. Tuonkin kanssa ensireaktio oli pelko, ettei siitä mitään tule ja äkkiä karkuun, mutta jäin sitten kuitenkin.

Kaksi vuotta ollaan kohta taivallettu yhdessä, enkä voisi onnellisempi olla. Pakko sen on olla se oikea, kun on ollut ainoa, joka sen pakoreaktion on saanut taltutettua.

Tiukka perse ukolla. No, samaa tiukkaa persettä hieroskelen edelleen 15 vuoden kuluttua.

Teillä muilla on kovin romanttisia tarinoita, kun omaani vertaa. Mä nimittäin ajattelin nykyistäni pelkkänä yhdenillanjuttuna, kun me tavattiin baarissa ja riemuitsin, että "jes, nyt katkesi selibaatti" (puolitoista vuotta seksitöntä elämää takana). Ajattelin, etten kuule koko tyypistä seuraavan aamun jälkeen eikä haittaa, koska sain sen, mitä olin vailla. Ja tuo panoni on nyt jakanut elämää kanssani neljä vuotta ja ihanaa aikaa on ollut, vaikka lähtikin väärästä päästä liikkeelle. Kaiken huipuksi mies oli elämäni ensimmäinen yhdenillanjuttu eikä sitten sellaiseksi kuitenkaan jäänyt, vaikka niin oli alunperin tarkoitus.