Nuorena lapsen saaneet: millaista elämä oli noin 30-40-vuotiaana?

Näitä pitäisi AV:lta kyllä löytyä :D

Ihanaa. Säälittää kaverit, kotka ovat kiinni pienissä lapsissa ja me itse pääsemme jo vapaasti kulkemaan. Nyt on omaa aikaa ja vapaus mennä.

N 38v

Saimme lapsen kun olin 26. 30-vuotiaan olin osa-aikatöissä ja opiskelin. Sittemmin olen saanut kokopäivätyön vakkarina. Nyt olen 45, lapsi aikuinen ja asuu omassa taloudessa. Työelämää on vielä paljon jäljellä ja ehdin tehdä kaikenlaista seuraavat 25 vuotta. Esim opiskella lisää. 😊

No kolmekymppisenä sain vielä kolmannenkin lapsen. Eli ihan tavallista perhe-elämää vietämme miehen kanssa. Nuorin on nyt vuoden ikäinen, minä palaan syksyllä töihin ja mies jää kotiin.

Esikoisen sain 21-vuotiaana.

Hirveän mustavalkoinen kysymyksen asettelu. "Muut" :D

Eiköhän niitä lapsia saada vähän kaiken ikäisinä, 15-45. Aina on joku joka saa lapsia vähän nuorempana tai vanhempana. Joku taas saa ekan 18 v. ja vikan 44 v.

Lapsen saamisessa on omat hyvät ja huonot puolensa eri ikäisenä. Mikä sopii yhdelle, ei käy toiselle.

Itse olen tykännyt päätöksestä hankkia lapset melko nuorena. Elämä oli hyvää 30-40v. lasten kanssa jaksoi leikkiä, ei ollut vielä muita huolia. (oma terveys, iäkkäät vanhemmat)

En ymmärrä miten ne muut ihmiset tähän liittyvät. Eipä tosin 30-40 vuotiaana ollut ympärillä paljoa ihmisiä, jotka asettuivat vasta aloilleen.

Ihanaa kun saa tulla ja mennä ja teini kohta jo omillaan enkä itse ole vielä 40 täyttänyt ;) Baareissakin ehdin juosta aikoinaan että niihin en enää rahojani tuhlaa mutta harrastuksissa ja omissa mielenkiinnon kohteissa. Just eilen olin koko päivän yksin kaupunkilomalla, toki tulin yöksi kotiin.

Sain ensimmäiset lapseni 21v ja 23v:nä. Olimme ajatelleet että kun ei ole varaa muuhun kuin asuntolainan maksuun niin tehdään lapset ensin ja nautitaan sitten heidän kanssaan elämästä ja matkustellaan. Elämä oli 20-30v todella tiukkaa rahallisesti ja 90 luvun lamakin osui samaan kaaokseen.

 3. lapsi syntyi kun olin 29v. 30-33v:nä tehtiinkin joka vuosi kuukauden automatka lasten kanssa ympäri Eurooppaa, ne oli hienoja reissuja. Lähdin myös opiskelemaan pariksi vuodeksi ja valmistuin 33v:nä.

Jossain vaiheessa kypsyin siihen että mies ei halunnut mun kehittyvän ja etenevän elämässäni vaan olisi halunnut mun pysyvän "nyrkin ja hellan välissä", mulla ei ollut hirveästi arvoa hänen silmissään. Erosimme kun olin 34v.

No minä olen saanut lapseni 25-29 -vuotiaana, 3 kpl. Nyt olen 39 v. ja elämä on aika tasaista, lapsiperhearkea mutta on aikaa myös omille harrastuksille kun en ole enää niin kiinni lapsissa. Vähän säälittää nuo kaverit, jotka tässä iässä saavat vauvoja. Siis toki ihanaa heille, mutta itse koen vain helpotusta.

Vierailija kirjoitti:

No minä olen saanut lapseni 25-29 -vuotiaana, 3 kpl. Nyt olen 39 v. ja elämä on aika tasaista, lapsiperhearkea mutta on aikaa myös omille harrastuksille kun en ole enää niin kiinni lapsissa. Vähän säälittää nuo kaverit, jotka tässä iässä saavat vauvoja. Siis toki ihanaa heille, mutta itse koen vain helpotusta.

On se elämä jännää.. minua nimenomaan säälittää äidit jotka saaneet lapset aikaisin. Nuorena oli hauska mennä ja pitää hauskaa ja nyt kun mittarissa 31 on aikeissa parin vuoden päästä hankkia lapsia. Nyt ei huvita enää juhlia samalla lailla, joten lapsiarki olisi ihan mukavaa. Ei todellakaan ole sama mennä sitten vanhana kun lapset jo isoja!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen saanut lapseni 25-29 -vuotiaana, 3 kpl. Nyt olen 39 v. ja elämä on aika tasaista, lapsiperhearkea mutta on aikaa myös omille harrastuksille kun en ole enää niin kiinni lapsissa. Vähän säälittää nuo kaverit, jotka tässä iässä saavat vauvoja. Siis toki ihanaa heille, mutta itse koen vain helpotusta.

On se elämä jännää.. minua nimenomaan säälittää äidit jotka saaneet lapset aikaisin. Nuorena oli hauska mennä ja pitää hauskaa ja nyt kun mittarissa 31 on aikeissa parin vuoden päästä hankkia lapsia. Nyt ei huvita enää juhlia samalla lailla, joten lapsiarki olisi ihan mukavaa. Ei todellakaan ole sama mennä sitten vanhana kun lapset jo isoja!!!!

Mistäs tiedät?

Minun moni ystävä on kännissä paljastanut ettei olisi pitänyt tehdä lapsia niin nuorena... Toki he niitä rakastaa, mutta olisi ollut kiva elää nuoruus kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen saanut lapseni 25-29 -vuotiaana, 3 kpl. Nyt olen 39 v. ja elämä on aika tasaista, lapsiperhearkea mutta on aikaa myös omille harrastuksille kun en ole enää niin kiinni lapsissa. Vähän säälittää nuo kaverit, jotka tässä iässä saavat vauvoja. Siis toki ihanaa heille, mutta itse koen vain helpotusta.

On se elämä jännää.. minua nimenomaan säälittää äidit jotka saaneet lapset aikaisin. Nuorena oli hauska mennä ja pitää hauskaa ja nyt kun mittarissa 31 on aikeissa parin vuoden päästä hankkia lapsia. Nyt ei huvita enää juhlia samalla lailla, joten lapsiarki olisi ihan mukavaa. Ei todellakaan ole sama mennä sitten vanhana kun lapset jo isoja!!!!

Mistäs tiedät?

Niin.. onhan se hauskaa keski-ikäisenä käydä juhlimassa puolet nuorempien kanssa... täysin sama asia. Ja tiedän kun tunnen näitä ihmisiä. Katkeria ovat suurin osa. Niinkun varmaan sinäkin.

Helppoa ja antoisaa!

Lapset ovat jo isoja, parisuhde vakiintunut ja on aikaa toteuttaa itseään, harrastaa ja ilahduttaa ystäviä yms. Lasten kanssa on hyvät välit ja puuhataan yhdessä perheenäkin kaikkea mukavaa.

t. parikymppisenä kaksi lasta saanut, nyt kolmevitonen

Minulla on kaksi pientä lasta, olen 26-vuotias. En tiedä mitä elämä on 30-40 vuoden välillä, mutta kuvittelen sen olevan "helpompaa", kun lapsilla on kaikki perustoiminnot hallussa (vessassakäynti, ruokailu, pukeminen, puhuminen) tottakai vaiheita oman tahdon ja rajojen kokeilussa tulee vastaan. Haaveilen että elämä n. 40- vuotiaana alkaa tasoittumaan uomiinsa, lapset lähtevät opiskelemaan ja aikaa alkaa jäädä muuhunkin ja vielä jaksaa töitä tehdä (toivottavasti työkyky säilyy) jaksaa matkustella ja on aikaa itselleen ja parisuhteelle... jokainen tavallaan... itse en voisi kuvitella enää +30 vuotiaana tekeväni lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen saanut lapseni 25-29 -vuotiaana, 3 kpl. Nyt olen 39 v. ja elämä on aika tasaista, lapsiperhearkea mutta on aikaa myös omille harrastuksille kun en ole enää niin kiinni lapsissa. Vähän säälittää nuo kaverit, jotka tässä iässä saavat vauvoja. Siis toki ihanaa heille, mutta itse koen vain helpotusta.

On se elämä jännää.. minua nimenomaan säälittää äidit jotka saaneet lapset aikaisin. Nuorena oli hauska mennä ja pitää hauskaa ja nyt kun mittarissa 31 on aikeissa parin vuoden päästä hankkia lapsia. Nyt ei huvita enää juhlia samalla lailla, joten lapsiarki olisi ihan mukavaa. Ei todellakaan ole sama mennä sitten vanhana kun lapset jo isoja!!!!

Heh, näin voi puhua vain täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella.. ;)

41-vuotiaana minulla on 17-vuotias kaunis tytär. En voisi kuvitellakaan, että saisin nyt vielä uuden lapsen.

Sain lapset 24-29v. 3kpl. Nyt olen 40v. Ihan tavallista työ ja kotielämää vietän. Juhlia en enää halua. Kaikki on hyvin just näin. Onneksi ei ole vauvaa, ei vaan enää kiinnosta ne jutut.

Saimme lapset kun olimme molemmat alle 25.

Nyt ikää on alle 40v, yliopisto käytynä, asiantuntijatehtävissä toimin. Mies on sama kuin aloittaessa. Naimisissa olen ollut puolet elämästäni.

Elämä on kiireistä, on lasten harrastuksia, kisamatkoja sun muita. Omia harrastuksia ja työkiireitä. Ihan tavallista elämää.

Olin 15 v, kun tyttö syntyi, ja 17 v, kun poika syntyi. Kolmekymppisenä oli maisterin paperit taskussa ja olin ollut muutaman vuoden töissä. Lapset olivat tuolloin jo teini-ikäisiä ja työuran kannalta oli pelkästään hyvä, että lapset oli jo hankittu ja isoja. Olen nyt 38 v, molemmat lapset asuvat jo omillaan ja minä keskityn töihin, harrastuksiin, matkusteluun, ystävien tapaamiseen yms. Muutaman kuukauden päästä minusta tulee mummi. 

Taas huomaa sen, kuinka eri säännöt pätevät sen mukaan onko henkilöllä 0 vai 1 lasta. Jälkimmäinen saa sanoa kuinka vauvat ei kiinnosta, kuinka pikkulapsiperheet säälittää ja kuinka on kiva nauttia elämästä ja elää vain itselleen. Kuinka ei voi kuvitellakaan tekevänsä lapsia kun elämä on helppoa. Kukaan ei kritisoi itsekkääksi lapsivihaajaksi. Auta armias jos se lapseton sanoisi samat asiat!