Onko liikaa pyydetty

että isäpuoleni ja sisareni tai ees jompikumpi pitäis edes hieman mua mukana elämässään?pahoitin tänään todella mieleni kun sain aamulla viestin että olivat edelliset 9vrk Teneriffalla enkä tiennyt asiasta yhtään mitään.Sain viime torstai iltana isäpuoleltani viestin että eivät ole kotona siskoni hiihtoloman aikana mutta ei muuta.Ehdin jo hieman huolestua kun auto jolla kulkevat joka paikkaan olikin paikallansa (asumme lähekkäin) ja lumi peitti sitä.Ja en saanut puhelimellakaan yhteyttä vaan meni aina vastaajaan.Ja nyt tuo viesti.Tuntuu todella pahalle,tunnen etten kuulu lainkaan heidän elämäänsä eikä heitä kiinnosta,ei ainakaan isäpuoltani (ollut 20v isäpuoleni) yhtään meidän kuulumisemme.Ehkä reagoin sitten näinkin voimakkaasti koska äiti kuoli loppuvuodesta ja ikävöin häntä niin valtavasti,itken melkein päivittäin ikävää ja surua ja koen ettei minulla ole enää ketään joka rakastaisi minua niinkuin äiti rakasti ja kukaan ei enää kysele minun tai 4 ja 2v lasteni kuulumisia. Isäpuoli ei ole tehnyt sitä kertaakaan. On aivan ulkopuolinen olo.Ei mulla tulis mieleenikään lähteä ulkomaille niin etten ilmoita perhepiirille minne menemme ja olla vielä puhelimenkin saavuttamattomissa.Tosi kurja olo,ei ole biologistakaan isää kuvioissa kun hän oli väkivaltainen juoppohullu josta pääsimme eroon kun olin 9v