Lue keskustelun säännöt.
Itselleen sopivaa ihmistä ei ole helppo löytää
07.06.2016 |
"Ei se mene niin, että vain valitsen jonkun. Olen seitsemän vudoen aikana tapaillut kaikenlaisia ihmisiä ja antanut monta mahdollisuutta. Mutta suhteen tielle voivat tulla esimerkiksi erilaiset elämäntilanteet ja arvot, pelot ja sydänsurut. Se on iso soppa, johon vaikuttaa moni asia."
http://yle.fi/uutiset/sinkkukirjailija_aamu-tvssa_seurustelevat_vahatte…
7-8 vuotta meni itsellänikin sinkkuna ennen kuin kohdalle osui se ihminen, jonka kanssa oli riittävän samanlainen elämäntilanne, arvomaailma, tulevaisuuden suunnitelmat ja ennen kaikkea molemmat tunsivat vetovoimaa toisiinsa. Samaan aikaan tuntui, että jotkut tuttavat ehtivät aloittaa ja lopettaa useita suhteita, ja aina löytyi heti uusi. Edelleen se tuntuu toisille olevan helpompaa kuin toisille: yksi ystävä erosi pari vuotta sitten lähes 30 vuoden avioliitosta ja kriiseili sitä vielä vuosi sitten, kunnes viime talvena ventovieras mies otti yhteyttä FB:n kautta ja nyt ovat umpirakastuneita. Toinen erosi viime talvena yli 20 vuoden avioliitosta ja meni ensimmäistä kertaa elämässään nettipalveluun ja oli jo keväällä ihastunut ja nyt parisuhteessa. Olen iloinen heidän puolestaan mutta kyllä tottakai olen miettinyt paljon sitä, miksi itse jouduin olemaan niin kauan vastoin tahtoani sinkkuna.
Kommentit (13)
Ei ni. Mut miehet näköjää voi seurustella kenen kanssa vaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos on ollut täysi-ikäisestä elämästään 17 vuotta sinkkuna? Pitäisikö jo luopua toivosta?
Viitaten tuohon "miksi itse jouduin olemaan niin kauan vastoin tahtoani sinkkuna"... 7-8v ei todellakaan ole pitkä aika, hyppisin riemusta jos olisin siinä ajassa jonkun löytänyt.
"Ei ni. Mut miehet näköjää voi seurustella kenen kanssa vaa." - Jälleen kerran löysin sisälläni asuvan naisen sisältäni. - Miksi minä alkaisin seurustelemaan kenen tahansa kanssa, vain siksi, että voisin sanoa seurustelevani? - En usko, että se olisi meistä kummallekaan optimi ratkaisu.
Tämän takia itseäni pistääkin vähän ihmettelemään, että miten esimerkiksi naispuolinen serkkuni löysi lukioon mennessään alle puolessa vuodessa "elämänsä rakkauden". Vituttaa kuunnella sitä ainaista "millos sinä etsit itsellesi naisen" tms. loputonta jankutusta, kun minä valitettavasti elän itse oikeassa maailmassa, enkä disneyn satukirjassa, missä jokainen prinssi löytää itselleen prinsessan ennen kuin se 1h 30min animaatio pääsee loppumaan.
En ole kyllä itse edes pahemmin yrittänyt ketään etsiä. Minä vain uskon siihen, että se minulle sopiva nainen tulee, tai sitten ei tule joskus vastaan. Kummatkin lopputulokset ovat minulle ok, mutta kyllähän sitä tietty mieluiten jonkun kanssa ainakin ne vanhuuden päivät viettäisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ni. Mut miehet näköjää voi seurustella kenen kanssa vaa.
Riittää että on haluttavan näköinen, edes vähän jaetaan samoja mielenkiinnon kohteita ja elämänarvoja jne. Ei tää sen vaikeampaa ole. Heittäkään ne perhoset vatsassa jne muut teinihömpötykset roskakoriin. Niillä ei ole rakkauden ja kumppanuuden kanssa paljoakaan tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos on ollut täysi-ikäisestä elämästään 17 vuotta sinkkuna? Pitäisikö jo luopua toivosta?
Viitaten tuohon "miksi itse jouduin olemaan niin kauan vastoin tahtoani sinkkuna"... 7-8v ei todellakaan ole pitkä aika, hyppisin riemusta jos olisin siinä ajassa jonkun löytänyt.
Ei kannata luopua toivosta, mutta ei kannata olla epätoivoinenkaan asian suhteen. Silloin kun vähiten etsii, niin silloin yleensä löytyy joku, jonka kanssa synkkaa hyvin. Itse menen omalla painollani ja jos sopivaa ei tule vastaan, niin so what. Sellaisen kanssa kannattaa olla, josta tulee hyvät fiilikset, muuten koko hommasta putoaa pohja. Ei kannata lähteä muuttamaan itseään liikaa vain toista miellyttäkseen, koska silloin esittää jotain muuta kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ni. Mut miehet näköjää voi seurustella kenen kanssa vaa.
Riittää että on haluttavan näköinen, edes vähän jaetaan samoja mielenkiinnon kohteita ja elämänarvoja jne. Ei tää sen vaikeampaa ole. Heittäkään ne perhoset vatsassa jne muut teinihömpötykset roskakoriin. Niillä ei ole rakkauden ja kumppanuuden kanssa paljoakaan tekemistä.
Riittää mihin? Järkiliittoon? Entä jos ei halua järkiliittoa? Jos on mieluummin sinkku ja vapaa ihastumaan kuin järkiliitossa, joka perustuu vain perheenperustus- ja taloudellisiin tarpeisiin?
Etenkään toisella kierroksella en olisi voinut kuvitellakaan, että alan seurustella jonkun kanssa vain siksi, että olisi joku. En kyllä ensimmäiselläkään, mutta se voi johtua siitäkin, että sain lapseni jo paljon ennen kuin oli mitään hätää biologisen kellon kanssa. Mutta joka tapauksessa, minusta parisuhteen idea on nimenomaan siinä, että on ihminen, jota rakastaa. Muutenhan sitä voisi elää yhteisössä ystävien kanssa, jos kokee että muiden ihmisten kanssa asuminen lisää turvallisuuden tunnetta tai tarjoaa jotain muuta etua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen etsinyt aktiivisesti miestä n. 1 vuoden ja passiivisesti josko tulisi vain vastaan mies: ikisinkku.
Tuon bloggaajan/kirjailijan sinkkuutta olen miettinyt, vaikuttaa huipulta tyypiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ni. Mut miehet näköjää voi seurustella kenen kanssa vaa.
Riittää että on haluttavan näköinen, edes vähän jaetaan samoja mielenkiinnon kohteita ja elämänarvoja jne. Ei tää sen vaikeampaa ole. Heittäkään ne perhoset vatsassa jne muut teinihömpötykset roskakoriin. Niillä ei ole rakkauden ja kumppanuuden kanssa paljoakaan tekemistä.
Mä oon tästä osittain samaa, osittain eri mieltä. En usko sellaisen ihastumisen olevan kovin olennaista, mutta kyllä siihen toiseen pitäisi silti tykästyä, ei valintaa voi pelkällä järjellä tehdä. Tai mä ainakaan en pystyisi olemaan tyytyväinen jos ottaisin jonkun vain järkiperustein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ni. Mut miehet näköjää voi seurustella kenen kanssa vaa.
Riittää että on haluttavan näköinen, edes vähän jaetaan samoja mielenkiinnon kohteita ja elämänarvoja jne. Ei tää sen vaikeampaa ole. Heittäkään ne perhoset vatsassa jne muut teinihömpötykset roskakoriin. Niillä ei ole rakkauden ja kumppanuuden kanssa paljoakaan tekemistä.
Mä oon tästä osittain samaa, osittain eri mieltä. En usko sellaisen ihastumisen olevan kovin olennaista, mutta kyllä siihen toiseen pitäisi silti tykästyä, ei valintaa voi pelkällä järjellä tehdä. Tai mä ainakaan en pystyisi olemaan tyytyväinen jos ottaisin jonkun vain järkiperustein.
Omasta kokemuksesta sanoisin, että se tykästyminen on väistämätöntä jos toisen seurassa viihtyy, tuntuu turvalliselta, jaetaan elämänarvoja, tehdään vaikka harrasteita yhdessä jne.
En minä ainakaan odota enää kolmikymppisenä, että yhtäkkiä alkaisi sukat pyörimään jalassa spontaanisti jonkun naisen takia. Koko ajatus tuntuu suoraan sanottuna aika naurettavalta. Seksuaalista himoa toiki voisi tuntea äkkiseltäänkin.
M30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ni. Mut miehet näköjää voi seurustella kenen kanssa vaa.
Riittää että on haluttavan näköinen, edes vähän jaetaan samoja mielenkiinnon kohteita ja elämänarvoja jne. Ei tää sen vaikeampaa ole. Heittäkään ne perhoset vatsassa jne muut teinihömpötykset roskakoriin. Niillä ei ole rakkauden ja kumppanuuden kanssa paljoakaan tekemistä.
Kyllä muuten on, joka muuta väittää on yksinkertaisesti tyytynyt kumppaniinsa paremman puutteessa, oikeasti toisiinsa rakastunut pari kyllä tuntee niitä perhosia vatsanpohjassa ja se alkuhuuma kestää ainakin muutaman vuoden, tutkittu fakta. Joten nämä ihan kiva-tyyppiset suhderatkaisut on kyllä syvältä suolesta, en pystyisi sellaiseen koska mielestäni sellainen suhde perustuisi valheelle jossa tunteet eivät ole aitoja, molemmin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitähän hittoa. Mä olin 5v naimisissa. Sitä ennen ei yhtään vakavaa suhdetta - ei vain kukaan ollut sopiva. Kun erosin, tapasin aivan sattumalta miehen, jonka kanssa vain aloimme jutella ja klikkasi! Koko avioliiton aikana en ollut edes flirttaillut muille... Et en mä kyllä ajattele niin että "tyydyn vain seuraavaan", tai tämä rakkaus olisi jotenkin feikkiä, kun en kauan sinkkuna viihtynyt, kun oikeasti miettii sitä kauan olin ennen kuin edes tapasin tälläisen jonka kanssa klikkasi näin hyvin..
up