Äitiys ja masennus?
Onko kohtalotovereita? Oletteko selvinneet masennuksesta ja ahdistuksesta? Oletteko tarvinneet kodinhoitoapua tai lääkkeitä?
Itse sairastuin pian synnytyksen jälkeen munuaistulehdukseen, jonka takia jouduin olemaan sairaalassa poikani ollessa vain 2 viikon ikäinen. Päästessäni kotiin olin riutunut eikä olo helpottanut, pian selvisi että tulehdus uusiutui. Sairastelua on jatkunut lähes koko pienen pojan elämän, nyt tulehdus levsi myös kohtuuni. Antibioottia olen syönyt jatkuvalla syötöllä. Pienen lapsen hoitaminen sairaana on ottanut veronsa. Olen saanut ajoittain hyvin pahoja sekavuustiloja, kärsin unettomuudesta ja oloni on toivoton. Tunnistan masennuksen oireet (olen sairastanut paniikkihäiriötä ja masennusta aiemmin) ja olen hakenutunut psy.polille. Joskus kaikki tuntuu vain niin toivottomalta, tahtoisin vain nauttia äitiydestä, mutta tuntuu kuin verho olisi asetettu silmieni eteen. Miten te olette pärjänneet ? Poikani on nyt reilut 7 vk, suhteellisen "helppo vauva", mutta olen itse palanut loppuun.
Miksi paniikkihäiriöiset ja masentuneet hankkivat lapsia? Itse olen kärsinyt molemmista vaivoista, eikä tulisi kyllä mieleenkään altistaa viatonta lasta omille hulluuksilleni.