Miten ihmiset edes pariintuvat nykyään
En ole koskaan nähnyt numeronvaihtoa vaikka kauppajonossa, pururadan verryttelypaikalla jne. Tai ylipäätään helvetti missään muualla kuin baarissa tai muussa kupinottotapahtumassa...en edes näissä kuuluisissa harrasteissa missä on miehiä ja naisia. Miten vitussa suomalaiset siis pariintuvat jos kuppilat ja opiskeluajan toiminnat jätetään pois laskuista. Nettideitti/tinder on ihan muutaman prosentin marginaalihommaa, mutta joo se on yksi vaihtoehto.
Kommentit (22)
Instagram + kik/snapchat
Tosi moni kaveripariakunnista tutustuneet toisiinsa näin. En tiedä sitten aikuisista, mutta nuorilla nettitreffit ovat kyllä suurempaa kuin marginaaliluokkaa.
N18
Kavereiden kautta, opiskelujen jälkeen siis...
Kavereitten, työn ja harrastusten kautta ainakin tutustuu uusiin ihmisiin. Tiedän myös pariskunnan joka tutustui niin, että olivat naapureita ja juttu lähti siitä kun tapasivat siinä kotitalon alueella usein :)
Tiedän että sinkkuna tuntuu ihan mahdottomalta! Minä olen ollut sinkkuna nyt jonkun aikaa ja tuntuu menevän aina niin, että olen kiinnostunut miehistä jotka eivät minusta ja miehet joista en kiinnostu taas olisivat hyvinkin innokkaita :D oma lukunsa on sellaiset "pelaaja" miehet. Hitto kun pitää niihin mennä ihastumaan. Voi olla etten alitajuisesti ole valmis suhteeseen ja valitsen sitten alitajuisesti sellaisia ihastuksen kohteita joita en edes voi saada.
No itse tapasin mieheni harrastuksen parissa.
Yhteisten tuttavien/kavereiden kautta; tutustutaan häissä, muissa juhlissa ja pippaloissa kavereiden kavereihin ja sukulaisiin. Ylipäänsä porukoissa; ollaan porukalla esim. picnicillä ja tavataan jonkun tuttuja, jotka liittyvät seuraan. Jonkin verran yhteisten harrastusten kautta, sielläkin usein kyllä niin, että tavataan ihmisiä jotka ovat jo jollekin entuudestaan tuttuja.
Noin ne omassa tuttavapiirissäni näyttävät tapahtuvan.
Samaa ihmetellyt.
Itse olen täysin tinderin varassa kun en usko millään että minä tai nainen tekisi selvän aloitteen live-elämässä.
Ongelma on siinä että en saa tinder mätsejä..
Jos suomalaiset oikeasti suurissa määrin tutustuisivat toisiinsa spontaanisti vaikka harrastuksissa, kauppajonossa jne, niin sen kyllä huomaisi.
a) ihan konkreettisesti sillain että porukka tutustuisi, pikkuhiljaa heitä näkyisi kahdestaan kahvilla jne sitten esiintyisivät parina. Ja sitten tietty tätä casual small talkkia ja yhteystietojen vaihtamista. Mutta tätähän ei näy. Tyypit katsovat seiniä ja bussissakaan ei kukaan uskalla jutelle kenenkään kanssa.
b) eroluvut eivät olisi taivaisissa ja suhteet ylipäätään kestäisivät pitemmän aikaan. Oletusarvo suhteen kestolle ei ole kovin hyvä, jos se solmitaan umpihumalassa jossakin kapakassa sen lähimmän urpon kanssa joka on vähiten päissään.
Kauhean ahdistava paikka asua. Suosittelen kaikkien sinkkujen maastapakoa.
- kavereiden kautta, esim. jotkut grillijuhlat. Tuttu tapasi miehensä serkkunsa lapsen ristiäisissä.
- instagramissa voi yksityisviestillä sopia treffejä vaikka tutuntuttujen tai ihan tuntemattomienkin kanssa
- harrastuksessa. Kyllä, helppohan jossain kuntosalilla on alkaa hissuksiin juttusille, tunnustella maaperää positiivisella asenteella
- mieheni tapasi entisen avovaimonsa kaupan kassalla. Se nainen oli siis kassatyöntekijänä ja mies asiakkaana, usein käynyt sillä kassalla ja uskaltautui juttusille rauhalliseen aikaan kun ei ollut muita asiakkaita
- musiikkitapahtumissa (kaupunkifestarit, festarit, live-esiintyjän pubikeikalla...)
- kahvilan tarjoilijaa voi pyytää leffaan :)
- työkavereilla on aina flirttiä ja säpinää!
Nämä kaikki siis omasta kaveripiiristä tai sukulaisten tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisten tuttavien/kavereiden kautta; tutustutaan häissä, muissa juhlissa ja pippaloissa kavereiden kavereihin ja sukulaisiin. Ylipäänsä porukoissa; ollaan porukalla esim. picnicillä ja tavataan jonkun tuttuja, jotka liittyvät seuraan. Jonkin verran yhteisten harrastusten kautta, sielläkin usein kyllä niin, että tavataan ihmisiä jotka ovat jo jollekin entuudestaan tuttuja.
Noin ne omassa tuttavapiirissäni näyttävät tapahtuvan.
Näin on myös omassa tuttavapiirissäni.
Kaupassa iskisin montaakin, jos erottaisi sinkut jotenkin...
Opiskeluiden päätyttyä paritettiin vaimon kanssa kaveripiiriä aktiivisesti. Hyviä pariskuntia saatiin aikaiseksi.
Minä olen pyytänyt leffateatterin lipunmyyjää treffeille, tapailtiin useampi kuukausi :)
Mutta voi olla, että suomalainen itsetunto on aika heikko, tai siis onhan se tutkitusti! Suomalaiset eivät osaa mainita itsessään muuta hyvää kuin ahkeruuden ja luotettavuuden, kun heiltä kysytään hyviä piirteitään. Huonoja sen sijaan osataan kyllä luetella. Kannattaa miettiä tätäkin, ja onko se elämä nyt niin vakavaa, että jos se tuoretiskin Sakke ei lähde treffeille niin se on ranteet auki ja mää en koskaan kelpaa kellekään ;)
Vierailija kirjoitti:
- kavereiden kautta, esim. jotkut grillijuhlat. Tuttu tapasi miehensä serkkunsa lapsen ristiäisissä.
- instagramissa voi yksityisviestillä sopia treffejä vaikka tutuntuttujen tai ihan tuntemattomienkin kanssa
- harrastuksessa. Kyllä, helppohan jossain kuntosalilla on alkaa hissuksiin juttusille, tunnustella maaperää positiivisella asenteella
- mieheni tapasi entisen avovaimonsa kaupan kassalla. Se nainen oli siis kassatyöntekijänä ja mies asiakkaana, usein käynyt sillä kassalla ja uskaltautui juttusille rauhalliseen aikaan kun ei ollut muita asiakkaita
- musiikkitapahtumissa (kaupunkifestarit, festarit, live-esiintyjän pubikeikalla...)
- kahvilan tarjoilijaa voi pyytää leffaan :)
- työkavereilla on aina flirttiä ja säpinää!
Nämä kaikki siis omasta kaveripiiristä tai sukulaisten tilanteita.
Kuulostaa paskapuheelta. Miten muka voi alkaa liehittelemään jotain tuntematonta ihmistä? Tai siis voihan se mukava olla mutta joku korkeakoulututkinto tms puuttuu, niin eihän siitä suhdetta voi tulla.
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa iskisin montaakin, jos erottaisi sinkut jotenkin...
Opiskeluiden päätyttyä paritettiin vaimon kanssa kaveripiiriä aktiivisesti. Hyviä pariskuntia saatiin aikaiseksi.
Onko jossain vielä kauppoja, missä ei ole sinkkukoreja? Niissä siis lukee ihan "sinkkukori". Meillä on yliopiston ruoaklassa sinkkutarjottimetkin, ja silloin voi helpommin kysyä onko jonkun kivan näköisen tyypin pöydässä tilaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa iskisin montaakin, jos erottaisi sinkut jotenkin...
Opiskeluiden päätyttyä paritettiin vaimon kanssa kaveripiiriä aktiivisesti. Hyviä pariskuntia saatiin aikaiseksi.
Onko jossain vielä kauppoja, missä ei ole sinkkukoreja? Niissä siis lukee ihan "sinkkukori". Meillä on yliopiston ruoaklassa sinkkutarjottimetkin, ja silloin voi helpommin kysyä onko jonkun kivan näköisen tyypin pöydässä tilaa :)
Onpa loistava keksintö. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tämän keksijälle. Yliopistolla on juuri sopivan rento ilmapiiri tuollaisen toimimiseen. Olisipa omassakin koulussa ollut noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kavereiden kautta, esim. jotkut grillijuhlat. Tuttu tapasi miehensä serkkunsa lapsen ristiäisissä.
- instagramissa voi yksityisviestillä sopia treffejä vaikka tutuntuttujen tai ihan tuntemattomienkin kanssa
- harrastuksessa. Kyllä, helppohan jossain kuntosalilla on alkaa hissuksiin juttusille, tunnustella maaperää positiivisella asenteella
- mieheni tapasi entisen avovaimonsa kaupan kassalla. Se nainen oli siis kassatyöntekijänä ja mies asiakkaana, usein käynyt sillä kassalla ja uskaltautui juttusille rauhalliseen aikaan kun ei ollut muita asiakkaita
- musiikkitapahtumissa (kaupunkifestarit, festarit, live-esiintyjän pubikeikalla...)
- kahvilan tarjoilijaa voi pyytää leffaan :)
- työkavereilla on aina flirttiä ja säpinää!
Nämä kaikki siis omasta kaveripiiristä tai sukulaisten tilanteita.
Kuulostaa paskapuheelta. Miten muka voi alkaa liehittelemään jotain tuntematonta ihmistä? Tai siis voihan se mukava olla mutta joku korkeakoulututkinto tms puuttuu, niin eihän siitä suhdetta voi tulla.
Miksi ihmeessä jauhaisin pskaa jossain netissä nimettömänä? Kuka siitä muka hyötyisi. Liehittely kuulostaa aika vanhanaikaiselta. Eikö voisi mieluummin ihan vain aloittaa jutustelemalla, hymyillä ja osoittaa kiinnostusta? Ja miten tuo korkeakoulututkinto tähän nyt liittyi mitenkään? :-O
Eikä tuntemattomia tarvitse pelätä. En ole lainkaan ekstrovertti, ja silti osaan luontevasti jutustella ihan kenen tahansa kanssa.
Jos ei ole yhteensopiva pariteetti tai jo syntymästä tullut pariteettivirhe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kavereiden kautta, esim. jotkut grillijuhlat. Tuttu tapasi miehensä serkkunsa lapsen ristiäisissä.
- instagramissa voi yksityisviestillä sopia treffejä vaikka tutuntuttujen tai ihan tuntemattomienkin kanssa
- harrastuksessa. Kyllä, helppohan jossain kuntosalilla on alkaa hissuksiin juttusille, tunnustella maaperää positiivisella asenteella
- mieheni tapasi entisen avovaimonsa kaupan kassalla. Se nainen oli siis kassatyöntekijänä ja mies asiakkaana, usein käynyt sillä kassalla ja uskaltautui juttusille rauhalliseen aikaan kun ei ollut muita asiakkaita
- musiikkitapahtumissa (kaupunkifestarit, festarit, live-esiintyjän pubikeikalla...)
- kahvilan tarjoilijaa voi pyytää leffaan :)
- työkavereilla on aina flirttiä ja säpinää!
Nämä kaikki siis omasta kaveripiiristä tai sukulaisten tilanteita.
Kuulostaa paskapuheelta. Miten muka voi alkaa liehittelemään jotain tuntematonta ihmistä? Tai siis voihan se mukava olla mutta joku korkeakoulututkinto tms puuttuu, niin eihän siitä suhdetta voi tulla.
Luulenpa, että sinun kannattaa kehittää omaa itsetuntoasi myönteisemmäksi ja vahvistua henkisesti ENNEN kuin alat pariutumaan. Tietysti hyvä parisuhde vahvistaa ja kehittää ihmisiä paljonkin. Mutta lähtökohtaisesti ei mielestäni kannata ihan hirveän kurjalla itsetunnolla lähteä seurustelemaan. Jos ei rakasta itseä, ei voi rakastaa muitakaan aidosti. Ja ihminen, joka ei rakasta itseään, on hyvin kurja seurustelukumppani.
Ja heitä ne tekosyyt helvettiin. Vai että pitää olla korkeakoulututkinto? Mitä muuta, paksu lompakko? Joopa joo, ihan silmät auki nyt, samalla tavalla ne amiksetkin seurustelee onnellisesti kuin korkeasti koulutetut.
Pariintua?