Miten päästä eroon katkeruudesta lestadiolaisuutta ja lestadiolaista lapsuutta kohtaan?
Oksettaa kaikki lestadiolaiset ihmiset, heidän omahyväisyytensä, sinisilmäisyytensä ja ajatusmaailmansa. Miten v*tussa kukaan täysipäinen nainen pitää normaalina sitä, että ei voi suunnitella elämäänsä eteenpäin, koska "jos vaikka tulee lisää lapsia". Ihan oikeasti, ei kukaan voi nauttia siitä, että koko ajan on raskaana ja/tai imettää! Lapset joutuvat kasvattamaan toisiaan, koska vanhemmilla ei ole luonnollisestikaan aikaa niin monelle lapselle. Lapset joutuvat itsenäistymään jo ennen kouluikää, koska nuorempia lapsia saattaa olla jo useita. Kaikkein vittumaisin sanonta on "NO SE ON TARKOITETTU NIIN". Tätä käytetään kun lapsi kuolee oman huolimattomuuden seurauksena (esimerkiksi yksin pihalla ja kävelee naapurin uima-altaaseen), koulupaikkaa ei saa, koska ei ole opiskellut tarpeeksi hyvin (ei ollut aikaa kun piti hoitaa pikkusisaruksia), oikeasti ihan joka ikiseen asiaan sanotaan tuo selitykseksi. Auta armias jos vähänkään ajattelet omilla aivoillasi, sielunvihollinen on saanut vallan sinusta ja joudut helvettiin. Oikeasti, tuo on ihan sairasta. Anteeksi avautumiseni, mutta antakaa vinkkejä, miten pääsen tästä katkeruudesta eroon, koska joudun olemaan koko ajan tekemisisissä lestadiolaisten ihmisten kanssa ja nämä ajatukset on koko ajan mielessä...
Voin jo melkein arvata mikä paikka kyseessä..