Inhoan sanaa syrjäytynyt

Minun mielestä syrjäytetty kuvaisi jopa paremmin niitä joita nyt kutsutaan syrjäytyneiksi...

Syrjäytynyt yhteiskunnasta. Ei ole mukana missään eikä kuulu mihinkään. En ole syrjäytynyt vapaasta tahdosta, olen ajautunut tähän. Mukaan pääseminen tuottaa vaikeuksia. Ainoat ihmiskontaktit oikeastaan kaupan kassat. Satunnaisesti muut palvelutilanteet sekä perheen näkeminen 1-2 kertaa vuodessa.

Niinpä. Mäkin olen vapaana lentävä lintunen, jota ei köyhyys haittaa, enkä mikään syrjäytynyt. Nautin elämästä enkä kaipaa ei-syrjäytyneiden seuraa.

Mä inhoan kanssa kyseistä termiä. Siinä on inhottava sävy, sellainen, että sulla ei oo mitään toivoa eikä tulevaisuutta.

No minusta "syrjäytynyt" -sanana kuvaa hyvin, niitä tilanteista, joissa ihminen pyrkii parhainpaansa, mutta syystä tai toisesta ei onnistu. Tai sitten hän on selvästi nähtävistä syistä syrjäytynyt eli etääntynyt liian paljon "tavalliseksi" mielletystä arjesta ja sen itsenäisestä pyörittämisestä, eikä välttämättä kykene tai pysty hakemaan apua, vaikka todennäköisesti sitä tarvitsisi. - Syrjäytynyt on tällöin napakka termi ilman, että tarvitsisi joka kerta avata erikseen erinäiset tilanteeseen johtaneet syyt. 

No katsos syrjäytynyt on syrjäytynyt kaikesta siitä nannasta ja murusista, jota monopolistien pöydistä - kuulemma - tipahtelee. Ei muruja=>lyhyt elinkaari.

antakaa mun syrjäytyä rauhassa

Se on väkisin väännetty termi omien polkujensa kulkijoista, niistä jotka ei halua mennä massan mukana.

"Omien polkujien kulkija" ja syrjäytynyt eivät ole yksi ja sama asia. Esimerkiksi ministeri Anne Berner voi kulkea aika paljon omia polkujaan, ihan vain siksi, että hänellä on siihen varaa. Ei hänen tarvitse ajatella sitä, että millaisia seurauksia kaikkein heikompien kohdalle saattaa seurata hänen edustamastaan politiikasta, koska hän tuksin itse joutuu heidän -kaikkein heikommassa asemassa olevien joukkoon- päätti, tai ehdotti hän poliittisesti mitä tahansa.