Nimiäiset vs ristiäiset

Puolisoni kuuluu kirkkoon, minä en, ja ensimmäinen lapsi syntyy piakkoin.

Miten olette ratkaisseet nämä tilanteet perheissä, joissa toinen on seurakunnan jäsen ja toinen joutuu kuoltuaan helvettiin?

Periaatteessa puoliso suostuu nimiäisiin, jos nimen julkistaminen tehdään jotenkin "juhlavasti" vrt. kastaminen. Ideoita? Ilmeisesti jonkinlainen seremonia on pakollinen.

Juhlan kaavahan on molemmissa tapauksissa melko samanlainen:

- vieraat sisään
- jotain "juhlavaa" (runo, laulu tmv.)
- vauvan nimi julkistetaan
- syödään kakkua ja juodaan kahvia, seurustellaan
- lähdetään pois

Ajattelin nimiäisissä tykitellä jonkin kauniin runon, esitellä "kummit" eli lapsen mentorit ja vaihtoehtoiset roolimallit sekä paljastaa nimen. Tämän jälkeen pitäisi tapahtua jokin kliimaksi.