Vauvakuume satuttaa, huono elämäntilanne lapsenhankintaan

Hankitte töitä ja alatte parin vuoden päästä katsoa uudelleen josko aika olisi sopiva.

Oletko ollut kolme vuotta työttömänä?

Minkä ikäisiä olette?

Mitä jos keskittäisit tarmosi opiskeluun? Elämäntilanne ei muutu itsestään vaan sen eteen pitää tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kauhea vauvakuume jo lähes kolme vuotta. Olen parisuhteessa ja mieskin tahtoisi lapsen, mutta elämäntilanteemme ei tee sitä mahdolliseksi. Olemme molemmat työttömiä ja minulla ei ole edes ammattia opiskeltuna itselleni.

Vauvakuumeeni aiheuttaa riitoja parisuhteessa, masentuneisuutta ja toivottomuutta. Minuun sattuu joka kerta, kun kuulen jonkun tutun raskausuutisesta tai edes nään raskaana olevan naisen. En enää kykene edes olemaan lapsenvahtina tuttujeni lapsille, sillä itken lasten seurassa. Tästä syystä olen lopettanut kyläilyt lapsiperheissä ja liikkumisen ulkona. Vauvakuume satuttaa, enkä voi auttaa itseäni, vaikka olen yrittänyt.

Onko kohtalotovereita? Miten olette selvinneet vauvakuumeen kanssa?

Kyllä työttömänäkin voi perustaa perheen. Enemmän sinua kaduttaa myöhemmin, jos et nyt hanki lasta ja myöhemmin et ehkä enää saa lainkaan lasta, kun ikää tulee enemmän. Lapsi antaa sisältöä elämään. Harvat lapsen saaneet perheet katuvat päätöstään, vaikka rahaa olisikin vähän. Tärkeämpää on rakkaus perheessä kuin raha.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos keskittäisit tarmosi opiskeluun? Elämäntilanne ei muutu itsestään vaan sen eteen pitää tehdä töitä.

Monet korkeakoulutetutkin ovat työttöminä.

Kummatkohan ovat useammin työttöminä, korkeakoulutetut vai vailla ammattia olevat? Voin ihan luottamuksellisesti kertoa, että ilman ammattia olevat ovat huikeasti yliedustettuina työttömien joukossa.

Jos ihminen ei ole vuosiin ollut töissä eikä ole ammattia, mikähän mahtaisi olla paras keino tilanteen muuttamiseen?

Sanon että haista paska!

Terkuin Lakisääteisesti Lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kauhea vauvakuume jo lähes kolme vuotta. Olen parisuhteessa ja mieskin tahtoisi lapsen, mutta elämäntilanteemme ei tee sitä mahdolliseksi. Olemme molemmat työttömiä ja minulla ei ole edes ammattia opiskeltuna itselleni.

Vauvakuumeeni aiheuttaa riitoja parisuhteessa, masentuneisuutta ja toivottomuutta. Minuun sattuu joka kerta, kun kuulen jonkun tutun raskausuutisesta tai edes nään raskaana olevan naisen. En enää kykene edes olemaan lapsenvahtina tuttujeni lapsille, sillä itken lasten seurassa. Tästä syystä olen lopettanut kyläilyt lapsiperheissä ja liikkumisen ulkona. Vauvakuume satuttaa, enkä voi auttaa itseäni, vaikka olen yrittänyt.

Onko kohtalotovereita? Miten olette selvinneet vauvakuumeen kanssa?

Kyllä työttömänäkin voi perustaa perheen. Enemmän sinua kaduttaa myöhemmin, jos et nyt hanki lasta ja myöhemmin et ehkä enää saa lainkaan lasta, kun ikää tulee enemmän. Lapsi antaa sisältöä elämään. Harvat lapsen saaneet perheet katuvat päätöstään, vaikka rahaa olisikin vähän. Tärkeämpää on rakkaus perheessä kuin raha.

Eli laitetaan veronmaksajat hoitamaan lapsen elatus kun ei kiinnosta itse hakea töitä ja hoitaa sitä puolta?? Vittu mitä sakkia.

Olemme 19- ja 24-vuotiaita. Todella nuoria siis. Itse valmistuin vasta lukiosta, sen vuoksi työtön tällä hetkellä, opiskelupaikka hakusessa kylläkin. Miehellä on ammatti, mutta huono työllisyystilanne. Hänkin on harkinnut uudelleenkouluttautumista.

Anyway, onko kellään minkäänlaista keinoa keksittynä itse ongelmaan eli vauvakuumeeseen? Tässä elämäntilanteessa vauvakuumeesta on TODELLA paljon haittaa. Ei onnistu opiskelu, parisuhde kärsii ja voi kaikinpuolin pahoin.

Blääh. Lopeta nyt hyvä nainen toi säälissä vellominen ja synkistely ja tee asialle jotain (älä nyt kuitenkaan sitä lasta ala yrittämään). Ensin oma pää kuntoon ja talous johonkin jamaan, ja sit vasta lapsi. Ei toi sun käytös ole mitään vauvakuumetta vaan jotain pakkomiellettä alakuloisuudella paremminkin. Tuskin se lapsensaanti sun päätäs parantaisi, vaan sama p*ska jatkuis, kanavoituna johonkin muuhun aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olemme 19- ja 24-vuotiaita. Todella nuoria siis. Itse valmistuin vasta lukiosta, sen vuoksi työtön tällä hetkellä, opiskelupaikka hakusessa kylläkin. Miehellä on ammatti, mutta huono työllisyystilanne. Hänkin on harkinnut uudelleenkouluttautumista.

Anyway, onko kellään minkäänlaista keinoa keksittynä itse ongelmaan eli vauvakuumeeseen? Tässä elämäntilanteessa vauvakuumeesta on TODELLA paljon haittaa. Ei onnistu opiskelu, parisuhde kärsii ja voi kaikinpuolin pahoin.

Sun opiskelu ei onnistu vauvakuumeen takia..? Jooh, voin sanoo että jos sen lapsen teet niin sitten et varmasti saa niin yhtään mitään enää aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme 19- ja 24-vuotiaita. Todella nuoria siis. Itse valmistuin vasta lukiosta, sen vuoksi työtön tällä hetkellä, opiskelupaikka hakusessa kylläkin. Miehellä on ammatti, mutta huono työllisyystilanne. Hänkin on harkinnut uudelleenkouluttautumista.

Anyway, onko kellään minkäänlaista keinoa keksittynä itse ongelmaan eli vauvakuumeeseen? Tässä elämäntilanteessa vauvakuumeesta on TODELLA paljon haittaa. Ei onnistu opiskelu, parisuhde kärsii ja voi kaikinpuolin pahoin.

Sun opiskelu ei onnistu vauvakuumeen takia..? Jooh, voin sanoo että jos sen lapsen teet niin sitten et varmasti saa niin yhtään mitään enää aikaan.

Se on yksi syy miksei me miehen kanssa sitä lasta olla vielä yritettykkään. Tarkoitan sitä, että kun raskaus on toiveena kokoajan mielessä, muuhun keskittyminen on vaikeaa. 

Onhan minulla ajoittain kausia kun ei lapsi ole ihan päällimmäisenä mielessä, mutta ne ei koskaan kestä kovin pitkään.

On tuota vauvakuumetta muillakin, mm. mulla. Alkoi jo teini-iässä, mutta tiesin, että haluan opiskella itelleni ammatin. Halusin vielä lukion jälkeen jatkaa opintoja, vaikka vauvakuumeen kannalta olis ollu parempi mennä amikseen ja siitä sit töihin. Kuitenkin päätin käydä AMK:n. Nyt valmistuin ja olen työelämässä sekä raskaana rv6+ :) Eli kannattaa vaan odottaa...

Vaikka itsekin olen nyt raskaana, niin vaikea ymmärtää tuollaista lisääntymispakkomielettä. Joku 19-vuotias ei muka pysty keskittymään muuhun elämäänsä vauvan kaipuun vuoksi? Ei kuulosta normaalilta.

Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Mies vasta valmistunut ja itselläni opinnot kesken, tosin olin jo työelämässä. Tuosta meni vielä 4 vuotta kun aloimme yrittämään ja 7 vuotta kunnes saimme lapsen.

Kannustaisin kuitenkin opiskelemaan ammatin nyt, lapsen kanssa opiskelu on rankkaa.

Ajattele lasta, älä itseäsi. Nyt tunnet vain vauvakuumeen, mutta vauva aistii, näkee, kuulee ja tuntee vanhempien stressin, kun rahat on loppu, vanhemmat ovat hermostuneita, stressaantuneita ja riitelevät. Siksi aion huutaa yöt ja päivät niin paljon kun kurkusta porua lähtee, vatsaankin sattuu, olenhan stressaantunut, huolissani ja peloissani miten nuo ajattelemattomat vanhemmat pystyvät muka huolehtimaan minusta -missä minun turvallisuudentunne on kysyy vauva.