Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat voivat olla aikuisille lapsilleen pahimmillaan varsinaisia piruja
06.06.2016 |
Tästä asiasta on täällä palstalla usein keskusteltu:
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/vanhemmat-voivat-olla-aikuisille-lapsil…
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei koske pelkästään aikuisia lapsia, vaan yhtälailla nuoret vanhemmat kohtelevat lapsiaan huonosti, joka ei ole lainkaan harvinaista - huudetaan kuin palosireeni, vaaditaan lapselta mahdottomia, panetellaan ja haukutaan, lapsen yksityisyyttä ei kunnioiteta, vaan valokuvat, todistukset laitetaan julkiseen jakeluun Facebookiin ja kerrotaan henk.koht. asiat jne.
Aikuiset lapset tietysti pitävät puoliaan, jopa arvostelevat, mutta ala-ikäiset lapset ovat oman onnensa nojassa.
Todellisuudessa, ei se omena ole kaus puusta pudonnut.
Se aikuinen lapsi voi olla niin alistunut, ettei osaa pitää puoliaan, kun ei ole koskaan saanut olla terveessä suhteessa. Ja toisaalta, ei hullua narisistia vastaan pysty pitämään puoliaan, koska häntä ei saa muuttamaan käytöstään perustelemalla tai selittämällä omia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon takia kannattaa suoraan katkaista sillat ihan ensimmäisestä huonosta käytöksestä. Jos anovat itkien perään niin voi harkita. Mieheni äiti kohteli minua todella huonosti.
Kostoksi sovimme miehen kanssa yhdessä että se ämmä ei tule näkemään lapsenlapsiaan. Eikä ole nähnytkään. Kannattaa aina käyttäytyä. Mieheni lisäsi kostoon vielä sen että katkaisi itsekin suhteen täydellisesti vanhempiinsa. Minä ja lapset oli tärkeämpi kuin äiti ja isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät voi, jos ette anna.
Helppo sanoa, muttei niin helppoa toteuttaa.
Kyllä se useissa tilanteissa on myös helppo toteuttaa. Monet ihmiset eivät vain ole valmiita hyväksymään tämän päätöksen seurauksia. Heidän mielestään on parempi kärsiä huonoa kohtelua kuin sitä, ettei tule kohdelluksi millään tavalla.
Ei. Se ei edelleenkään ole helppoa. Mukana on myös paljon muitakin tunteita. Asiat eivät aina ole mustavalkoisia.
Kyllä se on helppoa, kun tuntuu omat arvonsa ja on niihin sitoutunut. Pahaltahan se tuntuu varmasti, ja siksi sitä ei haluta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei koske pelkästään aikuisia lapsia, vaan yhtälailla nuoret vanhemmat kohtelevat lapsiaan huonosti, joka ei ole lainkaan harvinaista - huudetaan kuin palosireeni, vaaditaan lapselta mahdottomia, panetellaan ja haukutaan, lapsen yksityisyyttä ei kunnioiteta, vaan valokuvat, todistukset laitetaan julkiseen jakeluun Facebookiin ja kerrotaan henk.koht. asiat jne.
Aikuiset lapset tietysti pitävät puoliaan, jopa arvostelevat, mutta ala-ikäiset lapset ovat oman onnensa nojassa.
Todellisuudessa, ei se omena ole kaus puusta pudonnut.
Se aikuinen lapsi voi olla niin alistunut, ettei osaa pitää puoliaan, kun ei ole koskaan saanut olla terveessä suhteessa. Ja toisaalta, ei hullua narisistia vastaan pysty pitämään puoliaan, koska häntä ei saa muuttamaan käytöstään perustelemalla tai selittämällä omia tunteita.
Aikuinen lapsi voi oppia pitämään puoliaan vain, jos elää terveessä ympäristössä ja ilman narsistiäidin minkäänlaista vaikutusta. Vuosia menee ensin siihen, että lapsi itse ymmärtää, mistä on ollut kyse. Sitten vuosia menee omaan itseensä tutustumiseen ja hyväksymiseen, kuin myös virheiden ja loistopuolien, tunteiden ja tekojen ymmärtämiseen. Omien ja muiden. Ihminen kuin joutuu syntymään uudelleen ja oman itsensä kautta kokee elämän, ei äidin sanelemana. Itsensä puolustamisen osaaminen voi tulla vasta "murrosiässä". Miettikää, miten kauan ihmisen elämästä kuluu matka omaan elämänsä syntymiseen, alistetun ja väheksytyn elämän jälkeen. Ei kukaan ihminen ansaitse sellaista äitiä, josta lapsi joutuu kärsimään puolet elämästään.
Äh.
Aina on ihmisiä, joilla on sisäisesti niin paha olla, että sitä pahaa oloa levitetään myös ympäristöön. Tai joilla ei ole lainkaan empatian taitoja. Tai jotka pyrkivät valta-asemaan kaikkien suhteen, myös lähimpien perheenjäsenten.
On sadistisia ja mulvistejä äitejä. On sadistisia vaimonhakkaajia. On sadistisia äidinhakkaajapoikia. Kylmiä ja laskelmoivia tyttäriä. Narsistisesti käyttäytyviä ja juonivia työtovereita.
Näitä riittää.
Tietysti voi sanoa, että uhrin pitää viheltää peli poikki, ja niin pitääkin, MUTTA kun se uhri on usein ollut homman alkaessa vastasyntynyt eli vanhempi on päässyt siinä nujertamaan lapseltaan itsetunnon ja puolensapitämisen kyvyn jo heti varhaislapsuudessa.
Siksi vanhemman jyräävä käytös on erityisen halpamaista ja ikävää.
Mutta c'moon, aika lapsellista jonkun tilittää, miten "tässä paljastetaan vaiettu totuus, jotta se loppuisi". Luuleeko joku, että perheiden valtataistelut ovat joku uusi juttu tai vaiettu salaisuus? Kyllä sitä on ollut varmaan ihan niin kauan kuin perheitäkin, ja joka toinen maailmassa ilmestynyt romaani ja elokuva kerttoo juuri tuosta. Miten vanhemmat ovat sotineet toisiaan vastaan, olleet ikäviä lapsilleen, sisarukset toisilleen ja vanhemmilleen jne.
Ei se mikään salaisuus ole, ja se ei asian tiedostamisesta mihinkään tule koskaan häviämään. Ehkä jotakuta UHRIA sentään auttaa sen tiedostaminen, että "en ole yksin, ja se, miten vanhempani minua kohtelevat on väärin, minun EI tarvitse sitä sietää!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äh.
Aina on ihmisiä, joilla on sisäisesti niin paha olla, että sitä pahaa oloa levitetään myös ympäristöön. Tai joilla ei ole lainkaan empatian taitoja. Tai jotka pyrkivät valta-asemaan kaikkien suhteen, myös lähimpien perheenjäsenten.
On sadistisia ja mulvistejä äitejä. On sadistisia vaimonhakkaajia. On sadistisia äidinhakkaajapoikia. Kylmiä ja laskelmoivia tyttäriä. Narsistisesti käyttäytyviä ja juonivia työtovereita.
Näitä riittää.
Tietysti voi sanoa, että uhrin pitää viheltää peli poikki, ja niin pitääkin, MUTTA kun se uhri on usein ollut homman alkaessa vastasyntynyt eli vanhempi on päässyt siinä nujertamaan lapseltaan itsetunnon ja puolensapitämisen kyvyn jo heti varhaislapsuudessa.
Siksi vanhemman jyräävä käytös on erityisen halpamaista ja ikävää.
Mutta c'moon, aika lapsellista jonkun tilittää, miten "tässä paljastetaan vaiettu totuus, jotta se loppuisi". Luuleeko joku, että perheiden valtataistelut ovat joku uusi juttu tai vaiettu salaisuus? Kyllä sitä on ollut varmaan ihan niin kauan kuin perheitäkin, ja joka toinen maailmassa ilmestynyt romaani ja elokuva kerttoo juuri tuosta. Miten vanhemmat ovat sotineet toisiaan vastaan, olleet ikäviä lapsilleen, sisarukset toisilleen ja vanhemmilleen jne.
Ei se mikään salaisuus ole, ja se ei asian tiedostamisesta mihinkään tule koskaan häviämään. Ehkä jotakuta UHRIA sentään auttaa sen tiedostaminen, että "en ole yksin, ja se, miten vanhempani minua kohtelevat on väärin, minun EI tarvitse sitä sietää!"
Täällä meilläpäin asia on tabu ja niinkauan kuin se on sitä, ruokkii se salassa tapahtuvaa kaltoikohtelua lapsia ja aikuisia lapsia kohtaan. Hienoa, jos teilläpäin on asiat toisin. Ihan Suomesta päivää.
Vierailija kirjoitti:
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/vanhemmat-voivat-olla-aikuisille-lapsil…
: "Vanhempi saattaa olla lapselleen tai lapsenlapselleen todella julma.
– Äiti saattaa sanoa tyttärelleen, että onpa tuo sinun persuksesi taas levinnyt tai tämän pojalle, ettei tästä koskaan tule miestä, Järvinen antaa esimerkkejä.
Silti tytär palaa aina takaisin kuulemaan vähättelyä tai halveksuntaa."
Mitä järkeä tuossa alistamisessa on??? Mitä äiti tuolla tavoittelee? Haluaako äiti menettää lapsensa? Miten on niin vaikeata sanoa omalle tyttärelleen, että sinä olet aina minulle kaunis ja pojalleensa että sinusta tulee upea mies!
Alistamisessa ei ole järkeä, mutta juuri nuo kommentit oli arkipäivää meidän kotona höystettynä lukuisilla muilla alistavimmilla kommenteilla. En halua omien lasteni kuulevaan kertaakaan samanlaista kommenttia heidän taholta.
Nuo kommentit varmaan juontaa suomalaisuuteen, että lasta ei saa kasvattaa ylpeäksi. Vaika niin juuri pitäisi tehdä, jotta häntä ei tallota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu on jotenkin mennyt pelkkiin äiteihin, entäpä isät? Ainakin omalla kohdalla isäsuhteen käsittelyn vuoro on kuitenkin tullut äitisuhteen käsittelyn jälkeen ja sopii jopa paremmin tuon artikkelin teemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini laukoo tulemaan 'totuuksiaan'. Olen muutaman kerran kysynyt, että 'sanoisitko noin ystävälle tai tuttavalle?' Vastaa aina, että ei tietenkään sanoisi, sehän loukkaantuisi. Kun kysyn että miksi sitten minulle sanoo, niin vastaus on 'sinähän oot minun lapsi'.
Hänen mielestään omalle lapselle on luvallista ja jopa suotavaa sanoa ihan mitä tahansa, vaikka se olisi kuinka ilkeää tai loukkaavaa. Tietää kyllä oikein hyvin, että 'totuutensa' ovat loukkaavia.
Lisäksi jakelee neuvojaa ihan joka asiaan. "tuonne portaiden alle kuule kertyy helposti pölyä, sieltä täytyy imuroida" "vauvalle pitää vaihtaa vaippa ettei tule ihottumaa" "tuo sun appi puhuu sulle ilkeästi, mutta älä vaan loukkaannu ettei se tykkää huonoa" "tuota lapsen tekemää savikippoa ei saa pestä tiskikoneessa" "sun täytyy laittaa samanlaisia kukkia kukkapenkkiin kuin naapurillasikin on, muuten naapuri saattaa loukkaantua" "tuota kukkapenkkiä ei sitten saa siirtää mihinkään ettei teidän talon entinen omistaja loukkaannu".... vain muutaman mainitakseni.
Tämän lisäksi soittaa minulle päivittäin pitkiä puheluita, joiden pääsisältö on minulle tuntemattomien ihmisten haukkuminen ja kaikenlaisten huolten purkaminen.
Silloin kun en vastaa puhelimeen, on vastaajassa monta "minä en tykkää tuosta että sinä et vastaa puhelimeen" -viestiä. Sama tulee tietenkin myös tekstareina.
Olen erittäin väsynyt äitiini.
Mitä jos sanoisit äidillesi että kukahan se on, joka tuon hössötyksen tarvitsee, kun minä en sitä tarvitse
Olen sanonutkin, monta kertaa. Ja paljon muutakin olen sanonut hänelle.
Vaan äidillä on kommentti valmiina joka asiaan.
"miksi sinä et tykkää siitä että sinua autetaan" Se hössöttäminen on hänen mielestään auttamista. Sitten alkaa ihmettelemään "miten sinusta on tullut noin omituinen, ei kukaan muu tuolla tavoin loukkaannu, ei sinulle mitään uskalla sanoa kun oot tuommonen, miksi sun kanssa on aina tämmöstä".
Juu, tuo on kyllä niin kuin hakkaisi päätä seinään kun yrittää selittää mikä äidissä viiraa niin sille äidille. Vaikka tuon artikkelin näyttäisi niin ei hän siitä itseään tunnistaisi, mutta hänen mielestään minä tai naapurin Kaisa tai hänen oma äitinsä eli 'joku muu' on just tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/vanhemmat-voivat-olla-aikuisille-lapsil…
: "Vanhempi saattaa olla lapselleen tai lapsenlapselleen todella julma.
– Äiti saattaa sanoa tyttärelleen, että onpa tuo sinun persuksesi taas levinnyt tai tämän pojalle, ettei tästä koskaan tule miestä, Järvinen antaa esimerkkejä.
Silti tytär palaa aina takaisin kuulemaan vähättelyä tai halveksuntaa."
Mitä järkeä tuossa alistamisessa on??? Mitä äiti tuolla tavoittelee? Haluaako äiti menettää lapsensa? Miten on niin vaikeata sanoa omalle tyttärelleen, että sinä olet aina minulle kaunis ja pojalleensa että sinusta tulee upea mies!
Minun äitini on ollut juuri tuollainen - vähätellyt ja mollannut koko ikäni. Mitoissa 168/58 olin läski. Poikaystäväni ei kuulemma minua kauan viitsi katsella. Aviomieheni olisi voinut saada paljon paremmankin. Jokaisen lapsen ristiäisissä äiti puhkesi vuolaaseen ja äänekkääseen kehuun, miten kälyni oli niin hoikka. Pohkeiden ympärykset mitattiin ja äiti oli iloinen, kun hänellä oli hoikimmat sääret perheessä. Äitini kuulemma olin "pakottanut" töihin kun olin joskus suutuspäissäni huomauttanut kotiäitiydestä. Niitä ihmisiä, jotka katsoi itseään paremmiksi - esim. appivanhempani, jotka olivat opiskelleet sairaanhoitajaksi ja opeksi, hän nuoleskelee häpeilemättä. Lapsia kannustettiin opiskelemaan, mutta menestyksestä ei kiitetty eikä kannustettu, etteivät lapset ylpistyisi. Omille kavereille kyllä kerskailtiin lasten saavutuksista.
Minusta on kummallista, että ihminen toisaalta kannustaa opiskelemaan, mutta on sitten avoimen kateellinen siitä, että lapset ovat saaneet opintonsa suoritettua.
Lisäksi sitten vielä kaikki päiväkirjojen, kirjeiden, menemisten ja tulemisten nuuskimiset ja vahtimiset, kaikki marttyyrikuviot, feikkisairastumiset, kaikenolenteidänedestännetehnyt- ja eihänmullamitäävväliäole-puuskat, viikkojen mykkäkoulut...
Aaargh.
Omille lapsilleni olen onnistunut olemaan toisenlainen mutsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/vanhemmat-voivat-olla-aikuisille-lapsil…
: "Vanhempi saattaa olla lapselleen tai lapsenlapselleen todella julma.
– Äiti saattaa sanoa tyttärelleen, että onpa tuo sinun persuksesi taas levinnyt tai tämän pojalle, ettei tästä koskaan tule miestä, Järvinen antaa esimerkkejä.
Silti tytär palaa aina takaisin kuulemaan vähättelyä tai halveksuntaa."
Mitä järkeä tuossa alistamisessa on??? Mitä äiti tuolla tavoittelee? Haluaako äiti menettää lapsensa? Miten on niin vaikeata sanoa omalle tyttärelleen, että sinä olet aina minulle kaunis ja pojalleensa että sinusta tulee upea mies!
Minun äitini on ollut juuri tuollainen - vähätellyt ja mollannut koko ikäni. Mitoissa 168/58 olin läski. Poikaystäväni ei kuulemma minua kauan viitsi katsella. Aviomieheni olisi voinut saada paljon paremmankin. Jokaisen lapsen ristiäisissä äiti puhkesi vuolaaseen ja äänekkääseen kehuun, miten kälyni oli niin hoikka. Pohkeiden ympärykset mitattiin ja äiti oli iloinen, kun hänellä oli hoikimmat sääret perheessä. Äitini kuulemma olin "pakottanut" töihin kun olin joskus suutuspäissäni huomauttanut kotiäitiydestä. Niitä ihmisiä, jotka katsoi itseään paremmiksi - esim. appivanhempani, jotka olivat opiskelleet sairaanhoitajaksi ja opeksi, hän nuoleskelee häpeilemättä. Lapsia kannustettiin opiskelemaan, mutta menestyksestä ei kiitetty eikä kannustettu, etteivät lapset ylpistyisi. Omille kavereille kyllä kerskailtiin lasten saavutuksista.
Minusta on kummallista, että ihminen toisaalta kannustaa opiskelemaan, mutta on sitten avoimen kateellinen siitä, että lapset ovat saaneet opintonsa suoritettua.
Lisäksi sitten vielä kaikki päiväkirjojen, kirjeiden, menemisten ja tulemisten nuuskimiset ja vahtimiset, kaikki marttyyrikuviot, feikkisairastumiset, kaikenolenteidänedestännetehnyt- ja eihänmullamitäävväliäole-puuskat, viikkojen mykkäkoulut...
Aaargh.
Omille lapsilleni olen onnistunut olemaan toisenlainen mutsi.
Olet viisaampi kuin äitisi, kun olet katkaissut julmuusketjun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan kesähattuani kaikille niille äideille, joilla on ollut älyä ja rohkeutta olla alistumatta äitinsä julmuuksiin. Vaatii melkoista luonnetta, kasvattaa omaa lasta kaiken kokemansa jälkeen, ilman vanhempien tukiverkkoa. Isoäitimme aikana vielä huolehdettiin kahden sukupolven voimin jälkeläisistä. Pahemmaksi menee vanhempien ja suvun tuki tai oikeammin tukemattomuus lasten kasvatuksessa, kun omatkin lapset kipsastaan oman onnensa nojaan maailmalla jo 16-vuotiaista lähtien. Kun Kela ja sossu ainakin huolehtivat jälkikasvusta, eivät vanhemmat välitä. Edes henkisellä puolella. Vanhemmat viettävät omaa aikaa, matkustelevat perintörahoilla, kakaroista viis. Näin siis näissä ei niin terveissä perheissä, joissa empatia, rakkaus ja välittäminen on outo käsite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/vanhemmat-voivat-olla-aikuisille-lapsil…
: "Vanhempi saattaa olla lapselleen tai lapsenlapselleen todella julma.
– Äiti saattaa sanoa tyttärelleen, että onpa tuo sinun persuksesi taas levinnyt tai tämän pojalle, ettei tästä koskaan tule miestä, Järvinen antaa esimerkkejä.
Silti tytär palaa aina takaisin kuulemaan vähättelyä tai halveksuntaa."
Mitä järkeä tuossa alistamisessa on??? Mitä äiti tuolla tavoittelee? Haluaako äiti menettää lapsensa? Miten on niin vaikeata sanoa omalle tyttärelleen, että sinä olet aina minulle kaunis ja pojalleensa että sinusta tulee upea mies!
Alistamisessa ei ole järkeä, mutta juuri nuo kommentit oli arkipäivää meidän kotona höystettynä lukuisilla muilla alistavimmilla kommenteilla. En halua omien lasteni kuulevaan kertaakaan samanlaista kommenttia heidän taholta.
Nuo kommentit varmaan juontaa suomalaisuuteen, että lasta ei saa kasvattaa ylpeäksi. Vaika niin juuri pitäisi tehdä, jotta häntä ei tallota.
Mahtavatko nuo kyseiset äidit edes ymmärtää, että juuri nuo kommentit ovat sitä alistamista. Taitaisi valua kuin vesi hanhen selästä, kun heille sitä yrittäisi selittää, kera rautalangankin. Ja todennäköisesti äiti vastaisi, että hän ei ole sellaista tehnyt, joku muu on sirä tehnyt (esim. isä) tai itse olet ymmärtänyt tai kuullut väärin, tai sitten olet hullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini laukoo tulemaan 'totuuksiaan'. Olen muutaman kerran kysynyt, että 'sanoisitko noin ystävälle tai tuttavalle?' Vastaa aina, että ei tietenkään sanoisi, sehän loukkaantuisi. Kun kysyn että miksi sitten minulle sanoo, niin vastaus on 'sinähän oot minun lapsi'.
Hänen mielestään omalle lapselle on luvallista ja jopa suotavaa sanoa ihan mitä tahansa, vaikka se olisi kuinka ilkeää tai loukkaavaa. Tietää kyllä oikein hyvin, että 'totuutensa' ovat loukkaavia.
Lisäksi jakelee neuvojaa ihan joka asiaan. "tuonne portaiden alle kuule kertyy helposti pölyä, sieltä täytyy imuroida" "vauvalle pitää vaihtaa vaippa ettei tule ihottumaa" "tuo sun appi puhuu sulle ilkeästi, mutta älä vaan loukkaannu ettei se tykkää huonoa" "tuota lapsen tekemää savikippoa ei saa pestä tiskikoneessa" "sun täytyy laittaa samanlaisia kukkia kukkapenkkiin kuin naapurillasikin on, muuten naapuri saattaa loukkaantua" "tuota kukkapenkkiä ei sitten saa siirtää mihinkään ettei teidän talon entinen omistaja loukkaannu".... vain muutaman mainitakseni.
Tämän lisäksi soittaa minulle päivittäin pitkiä puheluita, joiden pääsisältö on minulle tuntemattomien ihmisten haukkuminen ja kaikenlaisten huolten purkaminen.
Silloin kun en vastaa puhelimeen, on vastaajassa monta "minä en tykkää tuosta että sinä et vastaa puhelimeen" -viestiä. Sama tulee tietenkin myös tekstareina.
Olen erittäin väsynyt äitiini.
Mitä jos sanoisit äidillesi että kukahan se on, joka tuon hössötyksen tarvitsee, kun minä en sitä tarvitse
Olen sanonutkin, monta kertaa. Ja paljon muutakin olen sanonut hänelle.
Vaan äidillä on kommentti valmiina joka asiaan.
"miksi sinä et tykkää siitä että sinua autetaan" Se hössöttäminen on hänen mielestään auttamista. Sitten alkaa ihmettelemään "miten sinusta on tullut noin omituinen, ei kukaan muu tuolla tavoin loukkaannu, ei sinulle mitään uskalla sanoa kun oot tuommonen, miksi sun kanssa on aina tämmöstä".
Juu, tuo on kyllä niin kuin hakkaisi päätä seinään kun yrittää selittää mikä äidissä viiraa niin sille äidille. Vaikka tuon artikkelin näyttäisi niin ei hän siitä itseään tunnistaisi, mutta hänen mielestään minä tai naapurin Kaisa tai hänen oma äitinsä eli 'joku muu' on just tuollainen.
Mietipä, jos kohtelisit äitiäsi noin, tai ketä tahansa. Jos minulle puhuttaisiin noin, pitäisin toista jotenkin keskenkasvuisena kokelaspätijänä, ei kuuluisi edes tuttavapiiriini.
51:n tekstissä mainittu viikkojen mykkäkoukoulut vihlaisi. Ei tee mieli muistella äitini jatkuvia mykkäkouluja, mutta muistan löytäneeni viime aikoina asiaa mykkäkoulusta, että se on vallankäyttöä. Nyt kaivelin vähän lisää. Lue, jos harkitset mykkäkoulua tänään -älä siis mykittele:
http://minnamarsh.blogspot.fi/2013/05/mykkakoulu-on-huono-taito.html
"Terapeuttien mukaan mykkäkoulu on julmaa vallankäyttöä. Sen tarkoituksena on mitätöidä, rangaista tai jollain tavalla nollata toinen osapuoli, sivuuttamalla tai aiheuttamalla toiselle hätää tai häpeää. Mykkäkoulun kohteeksi tuleva kokee usein henkistä tuskaa, jonka aivot rekisteröivät fyysisenä kipuna. Usein ihminen jää ihmettelemään mitä niin kamalaa hän on tehnyt, että hänelle ei puhuta. Sen jälkeen hän yrittää kaikin tavoin korjata tilanteen, joskus mykkäkoulua pitävän tyydytykseksi.
Mykkäkoulua harrastava on terapeuttien mukaan pahimmillaan narsisti, mutta ei aina. Uskon, että mykkäkoulua pitkään pitävä on useimmiten kykenemätön kommunikoimaan ja käsittelemään tunteitaan, joten hän valitsee passiivisaggressiivisen viestintätavan. Kun ei ole eväitä konfliktien tai vaikeiden tilanteiden käsittelyyn, mykkyyden valinnut alkaa rakentaa kivimuuria, jolla hän vahingoittaa välejään toiseen ihmiseen ja väistää vaikeiden asioiden kohtaamisen."
Vierailija kirjoitti:
En päässyt lukemaan juttua. Käsitteleekö juttu esim. sitä kuinka vanhemmat olettavat jo aikuisten lasten auttavan talon ylläpito- ja remonttihommissa?
Ai, onko tällaistakin, itse vain tunnen päinvastaisia tapauksia. Vanhemmat tekevät lastensa ja lastenlastensa puolesta mukisematta kaiken ja heti on naama norsunv....llä, jos kerran vuodessa uskaltaa sanoa, että nyt se lasten hoito ei sovi, kun on lääkäriaika varattuna,: ai niin, minunhan tietysti kuuluu perua se aika.
t. lähes 70 v mummeli
Löysin räjähtävän ja tuhoavan äitini. Onko teillä muilla ollut tai on edelleen tällaisia äitejä?:
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html
"Vankeuteen joutuneen eläimen lailla narsisti on aina tähystyspaikallaan: oliko tämä kommentti tarkoitettu halveksimaan häntä? Oliko tämä äännähdys tietoinen hyökkäys? Vähitellen hänen mielensä ja hänen viitekehyksensä muuttuvat vainoharhaisuuden kaoottiseksi taistelukentäksi, kunnes hän kadottaa yhteyden todellisuuteen ja vetäytyy omaan maailmaansa ja kuvitelmiinsa omasta vastaansanomattomasta suuruudestaan."
"Kun vastoinkäymisten selittäminen epäonnistuu, jotkut narsistit turvautuvat kieltämiseen, käyttäen sitä myös omiin "jatkeisiinsa" (perhe, bisnes, työpaikka, ystävät).
Ottakaamme esimerkiksi narsistin perhe. Narsistit usein neuvovat, määräävät tai pakottavat lapsensa salaamaan totuuden väärinkohtelusta, häiriintyneestä toiminnasta, sopeutumattomuudesta, pelosta, läpitunkevasta surullisuudesta, väkivallasta, keskinäisestä vihasta ja keskinäisestä vastemielisyydestä, jotka ovat narsistisen perheen tuntumerkkejä.
"Älä pese perheen pyykkiä julkisesti" on yleinen kehotus. Koko perhe mukautuu narsistin kuvitelmiin, suureelliseen, täydelliseen ja kaikkien muiden yläpuolella olevaan tarinaan, joka on kuitenkin vain hänen keksintönsä. Koko perheestä tulee Väärän Minän jatke. Tämä on näiden Toissijaisen Narsistisen Lähteen lähteiden tärkeä tehtävä.
Kritisointi, erimielisyys, kuvitelmien ja valheiden paljastaminen, perheen julkisivun tahraaminen, ovat narsistille kuolemansyntejä. Synnintekijä ansaitsee välittömästi vakavaa ja jatkuvaa emotionaalista häirintää, häpeää ja syyllisyyttä, ja väärinkohtelua, fyysinen väärinkohtelu mukaan luettuna. Tämä on asioiden todellinen ja tyypillinen laita erityisesti perheissä, joissa on seksuaalista väärinkohtelua.
Narsisti käyttää runsaskätisesti käyttäytymistä muokkaavia tekniikoita varmistaakseen, että luurangot pysyvät perheen kaapeissa. Tämän piilottelevan ja vääristävän ilmapiirin odottamaton sivutuote on kapina. Narsistin puoliso ja hänen murrosikäiset lapsensa todennäköisesti käyttävät hyväkseen narsistin heikkouksia - hänen pyrkimystään salailuun, itsepetokseen ja totuuden kieltämiseen - kapinoidessaan häntä vastaan. Ensimmäinen asia, joka narsistin perheessä murenee, on tänä jaettu psykoosi - hänen niin ahkerasti viljelemänsä kaiken kieltäminen ja salailu.
Narsistinen raivo
Narsistit voivat olla levollisia, stressille vastustuskykyisiä ja säilyttää mielenmalttinsa.
Narsistinen raivo ei ole reaktio stressiin eikä väsymykseen - se on reaktio heidän kokemaansa vihjailuun, loukkaukseen, kritiikkiin tai erimielisyyteen.
Raivo voi saada monia muotoja, mutta se on useimmiten:
I. Räjähtävä - Narsisti leimahtaa, hyökkää jokaista lähellä olevaa vastaan, aiheuttaa vahinkoa esineille tai ihmisille, ja on poikkeuksetta verbaalisti ja psykologisesti väkivaltainen.
II. Tuhoava - Narsisti mököttää, pitää mykkäkoulua, ja juonii rangaistakseen rikollista ja asettaakseen hänet "oikeaan" paikkaan. Nämä narsistit ovat kostonhaluisia ja usein heistä tulee häiriköitä. He ahdistelevat ja vainoavat turhautumisensa kohteita."
Kuinkahan moni näistä äideistä on sellaisia jotka eivät ole edes koskaan halunneet lapsia mutta ovat niitä tehneet koska "se nyt on tapana"? Puretaan sitten sitä omaa mielipahaa kun "lapset ovat pilanneet elämän" niihin lapsiin? Kuinkahan moni hoitaa lapsiaan kotona vuosikausia ja tekee samalla tuhoa kylvämällä vihaa lapsiin. En usko että kaikki kotiäidit ovat mitään pullantuoksuisia mammoja joilla on aina syli avoinna. Lapsi saa ehkä vasta kouluvuosina ensimmäisen kerran positiivista huomiota, palautetta, hoivaa ja lämpöä.
Olen aina pitänyt itseäni todella tyhmänä koska olen kasvanut sellaisen äidin lapsena joka lapsia ei olisi edes halunnut. Aina tein ihan kaiken väärin, olin aina muita lapsia huonompi. Enkä edes ollut mikään huonosti menestyvä koululainen esimerkiksi. Minulla on kouluvuodet todistus ollut täynnä kasia, ysiä ja satunnaisia seiskoja. Ihan ok siis kaikinpuolin, mutta kun on koko ikänsä kuullut ettei oikein ole mitään niin edelleen vetäydyn kuoreeni jos jotkut puhuu hyvistä arvosanoistaan. En koe kuuluvani joukkoon.
Meni vuosikausia että uskalsin yrittää uusia juttuja tai hakea esim. yliopistoon.
Edelleen jos epäonnistun niin mietin kuinka tyhmä olen, vaikka epäonnistuminen olisi järjellä ajatellen ihan ok.
Olen aikuisena saanut paljon positiivista palautetta ihmisiltä mutta en osaa näitä kommentteja ottaa kuten pitäisi vaan ajattelen että kyseinen henkilö vain koittaa mielistellä. Olen epäonnistunut ihmisenä, olen ollut masentunut enkä vieläkään 100% hyödyllinen yhteiskunnan jäsen. Minulla on itselläni myös jo lapsia ja koko ajan pelkään että teen heistä samanlaisia luusereita.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni näistä äideistä on sellaisia jotka eivät ole edes koskaan halunneet lapsia mutta ovat niitä tehneet koska "se nyt on tapana"? Puretaan sitten sitä omaa mielipahaa kun "lapset ovat pilanneet elämän" niihin lapsiin? Kuinkahan moni hoitaa lapsiaan kotona vuosikausia ja tekee samalla tuhoa kylvämällä vihaa lapsiin. En usko että kaikki kotiäidit ovat mitään pullantuoksuisia mammoja joilla on aina syli avoinna. Lapsi saa ehkä vasta kouluvuosina ensimmäisen kerran positiivista huomiota, palautetta, hoivaa ja lämpöä.
Olen aina pitänyt itseäni todella tyhmänä koska olen kasvanut sellaisen äidin lapsena joka lapsia ei olisi edes halunnut. Aina tein ihan kaiken väärin, olin aina muita lapsia huonompi. Enkä edes ollut mikään huonosti menestyvä koululainen esimerkiksi. Minulla on kouluvuodet todistus ollut täynnä kasia, ysiä ja satunnaisia seiskoja. Ihan ok siis kaikinpuolin, mutta kun on koko ikänsä kuullut ettei oikein ole mitään niin edelleen vetäydyn kuoreeni jos jotkut puhuu hyvistä arvosanoistaan. En koe kuuluvani joukkoon.
Meni vuosikausia että uskalsin yrittää uusia juttuja tai hakea esim. yliopistoon.
Edelleen jos epäonnistun niin mietin kuinka tyhmä olen, vaikka epäonnistuminen olisi järjellä ajatellen ihan ok.Olen aikuisena saanut paljon positiivista palautetta ihmisiltä mutta en osaa näitä kommentteja ottaa kuten pitäisi vaan ajattelen että kyseinen henkilö vain koittaa mielistellä. Olen epäonnistunut ihmisenä, olen ollut masentunut enkä vieläkään 100% hyödyllinen yhteiskunnan jäsen. Minulla on itselläni myös jo lapsia ja koko ajan pelkään että teen heistä samanlaisia luusereita.
Mutta sinähän olet jo ymmärtänyt, mistä johtuu miksi olet tullut sellaiseksi kuin olet ollut. Siinä on peruskivi. Ei tarvitse pelätä, kun osaa erottaa mikä on väärin ja mikä oikein. Anna haleja ja kehu omia lapsiasi vilpittömästi, ehdoitta. Anna palaa vaan.
Olen sanonutkin, monta kertaa. Ja paljon muutakin olen sanonut hänelle.
Vaan äidillä on kommentti valmiina joka asiaan.
"miksi sinä et tykkää siitä että sinua autetaan" Se hössöttäminen on hänen mielestään auttamista. Sitten alkaa ihmettelemään "miten sinusta on tullut noin omituinen, ei kukaan muu tuolla tavoin loukkaannu, ei sinulle mitään uskalla sanoa kun oot tuommonen, miksi sun kanssa on aina tämmöstä".