Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Erityisopetus oli virhe

Vierailija
06.06.2016 |

Mun 2000 syntyneellä lapsella epäiltiin päiväkodissa ADHD:ta tai aspergeria. Lapsi oli vilkas ja puhelias, ei kuitenkaan ylivilkas ja pystyi keskittymään hyvin pitkiä aikoja leikkeihin tai kijojen lukemisen kuuntelemiseen. Päiväkodin erityislastentarhanopettaja ehdotti tutkimuksia ja olimmekin useaan otteeseen lasten neurologisella tutkimuksissa.

ADHD tai Asperger -diagnoosia emme saaneet, diagnoosi oli lievä aistiyliherkkyys. ErityisLTO ennusti lapsellemme oppimisvaikeuksia ja suositteli hakemaan peruskouluun erityisluokalle ja näin sitten teimme. Luokalla muut olivat sellaisia, joilla oli ADHD, Asperger tai muu diagnoosi. Ylivilkkaita oli paljon.

Myös peruskoulun erityisluokanopettajan mielestä lapsemme hyötyi erityisopetuksesta ja oli sitä mieltä, että hän ei pärjäisi normaalissa ryhmässä aistiyliherkkyytensä takia. Lapsi itse oli sitä mieltä, että ylivilkkaiden luokkakavereiden takia ei työrauhaa ollut ja olisi halunnut normaalille luokalle.

Toisen luokan jälkeen opettaja vaihtui ja uusi erityisopettaja oli parin kuukauden jälkeen sitä mieltä, että lapsemme pärjää koulussa hyvin ja hänet voi siirtää normaalille luokalle. Lapsen itsetunto myös kärsi erityisluokalla, koska hän ei itse kokenut itseään erityisoppilaaksi vaan hänen mielestään koulu oli liiankin helppoa.

3-6 luokat mentiin tavallisella luokalla integroidun erityisoppilaan statuksella. Lapsi sai kaikista kokeista aina 9-10 mutta todistukseen annettiin aina huonompi numero vaikka opettajan mukaan oli tunnilla aktiivinen. Eläkeikää lähestyvä opettaja ei kuitenkaan tykännyt siitä, että lapseni kyseenalaisti usein opetettua asiaa. Tämä toki näkyi käytösnumerossa mutta sen lisäksi siitä rokotettiin myös kaikkien muidenkin aineiden numeroita. Opettajalla oli selvästi kielteinen asenne erityisluokalta tulleeseen lapseen ja tämä vaikutti negatiivisesti lapsen itsetuntoon.

Yläasteelle lapsi meni kouluun matematiikkaluokalle ja erityisoppilaan status poistettiin kokonaan. Koulu oli hyvätasoinen siellä kaikkien oppilaiden keskimääräinen keskiarvo on 8,3. Lapseni keskiarvo oli tuolloin 8,4. Yläasteen jokaisena lukuvuotena lapsi nósti numeroitaan niin, että sai nyt peruskoulun päättötodistukseen 9,5 ja haki tällä lukioon, joka kuuluu Suomen 20 parhaan lukion joukkoon. Tällä keskiarvolla tulee myös sinne pääsemään. Fysiikan valtakunnallisissa hän kirjoitti koulunsa parhaimman arvosanan.

Summa summarum. Lapsi oli koko ajan ollut erityislahjakas varsinkin matemaattisissa aineissa, eikä kieletkään huonosti mene: enkku 10, ruotsi ja äikkä 9. Alaluokilla lapsi oli lähinnä turhautunut, kun koulu oli liian helppoa ja aistiyliherkkyys häiritsi keskittymissä meluisassa ja ylivilkkaassa luokassa. Erityisopetuksesta oli lapselle enemmän haittaa kuin hyötyä ja erityisoppilaan leima vaikutti negatiivisesti joidenkin opettajien asenteeseen lasta kohtaan ja näin vaikutti negatiivisesti lapsen itsetuntoon myös.

Kaduttaa, että uskoin asiantuntijoita, enkä luottanut omaan käsitykseeni lapseni lahjakkuudesta.

Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?

Kommentit (82)

Vierailija
1/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et tiedä kuinka ilman erityisopetusta olisi käynyt. Otsikon pitäisi olla, että erityisopetuksesta oli lapselleni hyötyä.

Siitähän tämä kertoo

Vierailija
2/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä samanlaisia kokemuksia tavalliselta luokalta. Kyseessä erityislahjakas lapsi. Vaihdettiin koulua ja syksyllä lapsi aloittaa uudessa koulussa painotetulla luokalla. Soveltuvuuskoe meni loistavasti ja kiva tietää että lapsi jatkaa samassa koulussa ylioppilaaksi asti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä käytännössä tarkoittaa "lapseni kyseenalaisti usein opetettua asiaa"? Anna muutama konkreettinen esimerkki sellaisesta kyseenalaistamisesta, josta käytöksen ja kaikkien aineiden numerot kärsivät.

Vierailija
4/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erityisopetus ei ollut virhe eikä siellä tehty mitään väärin, ei ainakaan viestisi perusteella - totta on, että lapsesi ei tainnut sinne kuulua, mutta hyvä että asia selkeni ja lapsi pääsi hänelle sopivampaan luokkaan. :) 

Virheen on pikemminkin tehnyt yleisopetuksen opettaja tietämättömyydellään ja vanhanaikaisella "minä olen opettaja ja minua ei saa kyseenalaistaa"-asenteellaan sekä kaikki muutkin opettajat, jotka ovat antaneet moisten "leimojen" vaikuttaa omaan suhtautumiseensa. Käsittämätöntä!

Terv. erityisopettajaksi opiskeleva

Vierailija
5/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mut onko tuossa nyt suurta virhettä tapahtunut, jos lapsesi pääsee huippulukioon ja sen jälkeen on kaikki tiet avoinna??

Vierailija
6/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikkihan ne on erityislahjakkaita.

Ja on kyllä todella paksua nyt jälkikäteen harmitella sitä että.lapsi on saanut tarpeeseensa erityisopetusta kun se selvästi on auttanut lasta niinkuin pitää.

Luojalle kiitos lomasta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta taas vaikuttaa siltä, että lapselle on ollut hyväksi olla erityisopetuksessa. Normaalilla luokalla hän olisi saattanut hukkua omien ongelmien kanssa ja koulu olisi saattanut olla paljon vaikeampaa. Miksi et voi olla kiitollinen perheenne saamasta avusta?

Vierailija
8/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuin juttusi kursorisesti, koska se huokui hapanta asennetta siitä, että lasta on yritetty auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Minusta erityisopetus ja pienryhmä ovat olleet etuoikeuksia. Poika sai yksilöllistä huommiota koko ala-asteen ajan.

Yläasteelle siirryttäessä ADHD-diagnoosi peruttiin ja siirtyi takaisin isoon ryhmään. Siihen mennessä oli jo kehittänyt oppimistaitoja ja porukassa toimimista. Kävi peruskoulun loppuun liki yhdeksikön keskiarvolla, sitten lukion ja menee nyt yliopistoon opiskelemaan. On itsekin sitä mieltä, että oli "kakara" ja jossakin vaiheessa oli ihan hyvä vetää hänet vähän syrjään ja kuunneltavaksi. Tosiaalta hänkin häiriintyi muiden vilkkaudesta, mutta oppi siinä kehittämään taitoja keskittyä hälinässä.

Summa summarum. Hänen opintonsa eivät vaarantuneet, ei menettänyt mainettaan eikä ystäviään. Sai erityishuomiota ja yksilöllistä kasvatusta ja opetusta. Asennekysymys - varsinkin mitä vanhemmat syöttävät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oudolta kuulostaa.Olen lahjakkaan lapsen.äiti eikä mulla ole koskaan ollut tuollaisia keskiarvotilastoja.Niitä ei vaan tarvinnut.

Vierailija
10/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No mut onko tuossa nyt suurta virhettä tapahtunut, jos lapsesi pääsee huippulukioon ja sen jälkeen on kaikki tiet avoinna??

Olisi voinut, jos olisi jäänyt tuonne speciaali luokalle, onneksi pääsi pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Erityisopetus ei ollut virhe eikä siellä tehty mitään väärin, ei ainakaan viestisi perusteella - totta on, että lapsesi ei tainnut sinne kuulua, mutta hyvä että asia selkeni ja lapsi pääsi hänelle sopivampaan luokkaan. :) 

Virheen on pikemminkin tehnyt yleisopetuksen opettaja tietämättömyydellään ja vanhanaikaisella "minä olen opettaja ja minua ei saa kyseenalaistaa"-asenteellaan sekä kaikki muutkin opettajat, jotka ovat antaneet moisten "leimojen" vaikuttaa omaan suhtautumiseensa. Käsittämätöntä!

Terv. erityisopettajaksi opiskeleva

Äläpä kuule tule tänne viisastelemaam asioista joista et mitään tiedä.

Vierailija
12/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tästä jutusta paistaa eniten se, että äiti itse pelkää jotakin leimaa. Oma sivistymättömyys ja kyvyttömyys sietää erilaisuutta  siellä loistaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on aistiyliherkkä lapsi eikä edes lievästi. Hän oli perhepäivähoidossa, koska pk ei olisi sopinut liian meluisana ja hankalasti hahmotettavana ympäristönä. Jossain vaiheessa erityislto kävi lasta katsomassa, että hoitaja saisi lisää vinkkejä lapsen kanssa pärjäämiseen. Hoitaja tosin taivasteli, että olipa turha homma, koska niillä vinkeillä kaikki menisi päin männikkö ja mikään ei varmasti sujuisi. että eipä ne ns. asiantuntijat aina tiedä vaan voi mennä niiden hoidolla asiat paljon pahemmiksi. Hoitaja jatkoi sitten sillä linjalla mikä hänestä fiksuinta oli ja me vanhemmat myös. Lapsi pärjää koulussa hyvin ja voin vain kuvitella millaista olisi meillä ollut jos lapsi olisi ollut jossain erikoisluokalla. Eskarissa oli onneksi myös vähemmän vauhkot hoitajat ja sanoivat höpö höpö tämän erityislton ajatuksille erityisluokasta.

Erityisluokat ovat usein hyvä vaihtoehto, mutta jos lapsen käytöksen aiheuttaa aistiyliherkkyys niin erityisluokka on ehkä pahin kaikista ympäristöistä. Pisteet meidän tapauksessa menevät neuvolan terkalle, joka tajusi lapsesta mikä mättää ja ohjasi oikeaan terapiaan ajoissa eikä tarvinnut pyöritellä missään autismitutkimuksissa vaan saatiin oikeanlaista apua ajoissa.

Onnittelut teidän nuorelle, että on tänään tuossa pisteessä.

Vierailija
14/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erityisopetus ei sulje pois erityislahjakkuutta.Eikä se ole virhe,opetus erityispuolella on erinomaista.Kuten sanottua,ehkä siitä oli hyötyä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon ollut tuollainen lapsi. Olin fiksu ja päiväkodissa ja ensimmäisillä alakoulun luokilla oli yksinkertisesti tylsää ja hälinä häiritsi. Opin lukemaan nopeasti ja luinkin sitten kirjan päivässä, joten aika nopeaa tiesin aika monesta koulussa opetettavasta aiheesta paljon. Alakoulussa sain jokaisesta kokeesta kymppejä, mutta opettaja ei jotenkin kestänyt mua. Voi olla että sitten kysyin liikaa tms. Sain todistukseen aina 8-9 eli alle koetulosten verran, muistan kun vanhemmat moneen kertaan päivittelivät tuota. Kun menin yläkouluun ja lukioon, kaikki numerot nousi, toisin kuin monella muulla tippui tuossa vaiheessa. Ylioppilaskokeessa kirjoitin 7 ainetta (reaalin ja pitkän matikan sekä useita eri kieliä) jasain kaikista joko E:n tai L:n. 

Minusta tuli biologian tutkija ja opettaja. Oon tehnyt sijaisuuksia joskus erityisluokilla opettajan roolissa ja olen välillä noilla keikoilla todella hämmentynyt. Luokissa nimittäin on hämmentävän usein niiden oppilaiden, jotka tarvitsevat helpotettua opetusta, lisäksi välillä todella fiksuja oppilaita, joilla vain on valtava tiedonjano. He kyselevät paljon ja minä mielelläni vastaan, mutta olen huomannut että moni opettaja hermoatuu näihin kyselijöihin. :( Sydäntä särkee näiden oppilaiden takia. He ovat kyseenalaistajia eivätkä usko kaikkeen vaan sanoilla "koska mä niin sanon", eli heistä voisi tulla huippututkijoita, mutta meidän koulujärjestelmämme tuntuu tappavan tuon kysely- ja kyseenalaistusinnon. 

Vierailija
16/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et selvästikään ole lukenut aloitusta.

1. ADHD tai Asperger -diagnoosia ei koskaan edes saatu, joten sitä ei myöskään peruttu.

2. Diagnoosi oli lievä aistiyliherkkyys ja lapsi oli sen takia 1-2 luokan erityisluokalla, jolloin koulu meni huonommin, koska erityisluokalla ei saanut työrauhaa.

3. Lapsi oli 3. luokasta lähtien normaalilla luokalla ja koulu alkoi mennä paremmin, silloin kun lapsi EI saanut erityisopetusta. 

Toisin sanoen: normaaliopetuksesta oli hyötyä, erityisopetuksesta haittaa. Kaikista isoin hyöty oli siitä, että pääsi lopulta yläasteella matemaattisesti lahjakkaiden luokalle, silloin muutkin arvosanat lähtivät jyrkkään nousuun.

Tämä kertoo minusta vain siitä, että Suomen koululaitoksessa ei osata tukea lahjakkuutta.

T. AP

Vierailija
17/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis kommentti nro.8 ei lukenut kunnolla aloitusta 

T. AP

Vierailija
18/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ollut tuollainen lapsi. Olin fiksu ja päiväkodissa ja ensimmäisillä alakoulun luokilla oli yksinkertisesti tylsää ja hälinä häiritsi. Opin lukemaan nopeasti ja luinkin sitten kirjan päivässä, joten aika nopeaa tiesin aika monesta koulussa opetettavasta aiheesta paljon. Alakoulussa sain jokaisesta kokeesta kymppejä, mutta opettaja ei jotenkin kestänyt mua. Voi olla että sitten kysyin liikaa tms. Sain todistukseen aina 8-9 eli alle koetulosten verran, muistan kun vanhemmat moneen kertaan päivittelivät tuota. Kun menin yläkouluun ja lukioon, kaikki numerot nousi, toisin kuin monella muulla tippui tuossa vaiheessa. Ylioppilaskokeessa kirjoitin 7 ainetta (reaalin ja pitkän matikan sekä useita eri kieliä) jasain kaikista joko E:n tai L:n. 

Minusta tuli biologian tutkija ja opettaja. Oon tehnyt sijaisuuksia joskus erityisluokilla opettajan roolissa ja olen välillä noilla keikoilla todella hämmentynyt. Luokissa nimittäin on hämmentävän usein niiden oppilaiden, jotka tarvitsevat helpotettua opetusta, lisäksi välillä todella fiksuja oppilaita, joilla vain on valtava tiedonjano. He kyselevät paljon ja minä mielelläni vastaan, mutta olen huomannut että moni opettaja hermoatuu näihin kyselijöihin. :( Sydäntä särkee näiden oppilaiden takia. He ovat kyseenalaistajia eivätkä usko kaikkeen vaan sanoilla "koska mä niin sanon", eli heistä voisi tulla huippututkijoita, mutta meidän koulujärjestelmämme tuntuu tappavan tuon kysely- ja kyseenalaistusinnon. 

Kerropa sinä muutama esimerkki numeroita pudottavasta kyseenalaistamisesta, kun ap ei näemmä halua. Ihan konkreettisia tilanteita, ei mitään ympäripyöreää.

Vierailija
19/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Erityisopetus ei sulje pois erityislahjakkuutta.Eikä se ole virhe,opetus erityispuolella on erinomaista.Kuten sanottua,ehkä siitä oli hyötyä?

Erityispuolen opetus ei valitettavasti ole aina ensiluokkaista. Teen kouluvierailuja normaaleilla ja erityisluokilla ja aika moni niistä erityisluokanopettajista on itse aika erikoisia...

Vierailija
20/82 |
06.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ollut tuollainen lapsi. Olin fiksu ja päiväkodissa ja ensimmäisillä alakoulun luokilla oli yksinkertisesti tylsää ja hälinä häiritsi. Opin lukemaan nopeasti ja luinkin sitten kirjan päivässä, joten aika nopeaa tiesin aika monesta koulussa opetettavasta aiheesta paljon. Alakoulussa sain jokaisesta kokeesta kymppejä, mutta opettaja ei jotenkin kestänyt mua. Voi olla että sitten kysyin liikaa tms. Sain todistukseen aina 8-9 eli alle koetulosten verran, muistan kun vanhemmat moneen kertaan päivittelivät tuota. Kun menin yläkouluun ja lukioon, kaikki numerot nousi, toisin kuin monella muulla tippui tuossa vaiheessa. Ylioppilaskokeessa kirjoitin 7 ainetta (reaalin ja pitkän matikan sekä useita eri kieliä) jasain kaikista joko E:n tai L:n. 

Minusta tuli biologian tutkija ja opettaja. Oon tehnyt sijaisuuksia joskus erityisluokilla opettajan roolissa ja olen välillä noilla keikoilla todella hämmentynyt. Luokissa nimittäin on hämmentävän usein niiden oppilaiden, jotka tarvitsevat helpotettua opetusta, lisäksi välillä todella fiksuja oppilaita, joilla vain on valtava tiedonjano. He kyselevät paljon ja minä mielelläni vastaan, mutta olen huomannut että moni opettaja hermoatuu näihin kyselijöihin. :( Sydäntä särkee näiden oppilaiden takia. He ovat kyseenalaistajia eivätkä usko kaikkeen vaan sanoilla "koska mä niin sanon", eli heistä voisi tulla huippututkijoita, mutta meidän koulujärjestelmämme tuntuu tappavan tuon kysely- ja kyseenalaistusinnon. 

Juuri tällainen mun lapsi on. Kyseenalaistaminen juuri tuota kyselyä, jota kaikki opettajat eivät kestä, etenkin 3-6. luokan eläkeikää lähestyvä "kansankynttilä" ei yhtään tykännyt kyselemisestä.

Nyt yläasteella sen sijaan kyseenalaistamisesta tykättiin ja Wilma aina ihan keltaisena "aktiivinen tunnilla" -merkinnöistä. Yläasteella oli paljon muitakin lahjakkaita ja siellä lahjakkuutta osattiin jo tukea ihan eri tavalla. Ala-asteesta lapsella on vain ikäviä muistoja.

T.AP

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kahdeksan kuusi