alle 1 vuotias hoitoon yli 70 vuotiaalle?

Ikä on vain numeroita, mummon fyysinen kunto ratkaisee asian. Meillä on naapurina yli 80-v mummo jolle voisin huoletta jättää tuon ikäisen muutamaksi tunniksi.

Riippuu tietenkin mummon kunnosta.

Fyysisesti huippukunnossa mutta muistipuolen ongelmia joita ei itse suostu myöntämään 😞 kun vauhdikas 8kk kerkeää muutamassa minuutissa tehdä vaikka mitä ilman valvontaa. Tämä ihminen esim. Jää televisiota tuijottamaan ja unohtaa ympäristön minuuteiksi. Samoin unohtelee päiviä milloin nähty, kertonut välillä unohtaneen koko vauvan jos vaunuja ei meidän pihassa (3kk ikäisenä)! En haluaisi olla ikävä miniä mutta tämän pienen turvallisuus on mulle nyt niin tärkeää että pidän siitä kiinni vaikka välit menisi sitten isovanhempiin.

Ei, ei, ei!

Nojuu, tuossa tilanteessa en jättäisi vauvaa kahdestaan mummon kanssa.

Ehkä miehesi ei vain pysty myöntämään, että äidiltä alkaa muisti mennä. 

Aikoinaan tein saman havainnon anopistani. Unohti meidän toisen lapsen ja puhutteli heitä vain lapsina, kun ei muistanut  nimiä. 

Kun sitten epäilyni julkaisin, se olinkin minä, joka olin tulossa hulluksi. Parin vuoden päästä olikin virsi toinen, kun mummo unohteli levyjä päälle ja sairastui, muuttui väkivaltaiseksi ja kielenkäyttö todella karkeaa. 

En kyllä vauvaa jättäisi hänen hoitoon. Se on kyllä molempien heitteillejättö. 

Yritä puhua miehellesi ja pyydä anopin vientiä muistipolille. Helpottaa kaikkia.

Ei ei ei. Mun äiti jonka fyysisessä kunnossa ei ole vikaa mutta on vähän "hajamielinen" hukkas meidän kuopuksen kahdessa minuutissa (onneksi meillä ja itse olin vieressä, hän lupasi vahtia lapsia ruuanlaiton ajan).

Aika kultaa muistot ja ennen lapset on saanu olla vapaammin. Anopin kotona voi olla lääkkeitä tai pesuaineita tai suojaamattomia pistorasioita eikä itse niitä välttämättä hoksaa.

En jättäis siis. Teillä antaisin hoitaa niin että itse paikalla.

Ei tuo ikä vaan tuo henkinen valppaus on ongelma. Mun isäni on nuorempi kuin äitini (äitini 70 v.), mutta äidilleni jätän huoletta vilkkaan taaperon: Jaksaa, ehtii ja muistaa juosta perässä, olla valppaana ja ennakoida vaaroja, jopa paremmin kuin mina itse. Isäni on ihan normaalikuntoinen alle 70-vuotias, mutta silti sen verran hajamielisempi, etten uskaltaisi vilkasta taaperoa antaa hänelle kuin hetkeksi. En itse asiassa uskaltanut oikein antaa vahdittavaksi edes esikoista, vaikka isälläni ei ollut silloin ikää kuin reilut 60-vuotta ja oli vielä työelämässäkin jne.

Ei yksin. Minun oma isoäitini on 76-vuotias. Lapseni on 7-vuotias. Lapsi on ollut ihan yökylässäkin (ensimmäisen kerran 4-vuotiaana kun vessahommat sujuivat jne). 

Isoäidilläni on dementiaa juuri samankuuloista kuin ap:n anopilla. Mutta isoäidin kanssa asuu isoisä joka on henkisesti ja fyysisesti kunnossa. Luotan siis isoisääni enemmän.

Alle vuoden ikäinen vilkas piipertäjä on aivan eri tavalla vahdittavissa kuin temperamentiltaan rauhallinen 4v.

Olen tavannut mummon, joka oli itkien soittanut maanantaiaamuna jollekin kaverilleen, miten jaksaa tulevan viikon pienten lapsenlasten hoitajana.  Ei hän tietenkään kehdannut lapselleen sanoa, että ei jaksa vaan oli niin nohevaa ja terävää kuin olla vaan voi.

Minunkin lapseni oli yli 70-vuotiaan mummon hoidossa alle vuoden ikäisenä. Joskus menin kotiin, niin mummo kuorsasi umpiunessa ja vauva touhusi omiaan. Ei osannut vielä kävellä, joten ei saanut kovin ihmeitä aikaan. Isä oli silloin samassa pihassa, mutta enimmäkseen ulkona omissa töissään ja mummo ja vauva paljon kahdestaan sisällä.

Lisätään yhtälöön vielä muiden sisarusten kateus. Tästäkin on kokemusta, että mummo ei millään jaksa ottaa jotain lapsenlasta edes yökylään, mutta toinen saa olla pitkäänkin hoidossa. Tätä ei tietenkään ole siinä tapauksessa, että tällä mummolla ei muita lapsia ole.

Dementia on siitä ikävä, että potilaan omille lapsille voi olla todella vaikea myöntää, että se on totta. Olen keskustellut tässä aiemmin mainitun mummon lapsen kanssa aiheesta, ja vielä erikoislääkärin tekemän diagnoosin jälkeen hän vähätteli asiaa " ei se oikeasti ole niin paha ..."

Näiden kokemusten perusteella sanoisin EI ! EI! EI!

Ikä itsessään ei ole ongelma eikä kerro sitä, onko henkilö kykenevä lapsenvahdiksi vai ei. Henkilön henkinen ja fyysinen kunto ratkaisee. Jos todella on alkavaa muistisairautta, sanoisin, että luultavasti ei ole kykenevä hoitamaan tuon ikäistä. Jos todella on mahdollista, että unohtaa lapsen läsnäolon, paikka ei ole tuon ikäiselle turvallinen.

Puhu miehellesi asiasta ja epäilyistäsi muistin suhteen. Joskus voi olla vaikea myöntää läheisensä ongelmaa, vaikka se otsallaan näkisi. Oma äiti on niin läheinen ja muistin menettäminen voi tuntua niin pelottavalta, että on mahdollista se, että miehesi ei halua nähdä ongelmaa.