Kaveriton lapsi on tosi yksinäinen kesäisin

Kotona nyhjää. Joskus mummi ja vaari vie jonnekin. Kotona lähinnä pelaa ja/tai katsoo youtubea. Rahaa jätetty pöydälle ja jääkaapissa ruokaa.

7viikkoa joutuu olemaan yksin kunnes minulla alkaa loma. Mies ei lomistaan vielä tiedä.

13v poika meillä.

ON olemassa kesäleirejä ja muita joissa voi tutustua muihin/uusiin ihmisiin?

Yrittäisin saada lapselle jonkun tukiperheen jossa on muoitakin lapsia. Siellä hän saisi välillä totutella lasten sosiaalista kanssakäymistä. Leirit ovat myös hyvä paikka tavata toisia lapsia. Joku joukkue harrastus myös. Jos ei muuta niin sosiaaliset nettipelit jotka pelastaa monet äärinörtit yksinäisyydeltä. Nämä jos tosiaan ei mitään kaveriperheitä tai mummoja ole saatavilla.

Menee viikoksi kesäleirille, sitten käy siskon kanssa maauimalassa ja shoppailemassa ja sitten serkkujen kanssa mökille. Ei ole kiinnostunut luokkakavereistaan ja haki siksi painotetulle luokalle jossa aivan uudet tyypit. Ei tunne itseään yksinäiseksi.

On nyt kaksi viikkoa kesäleirillä ja kahdeksi viikoksi tulee yksi sukulaistyttö seuraksi. Sitten alkaakin miehen loma ja sitten parin viikon päästä omani, joka jatkettu lomaraha vapailla ja miehen pekkasilla niin menee kivasti kesä ettei lapsen tarvitse olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäisin saada lapselle jonkun tukiperheen jossa on muoitakin lapsia. Siellä hän saisi välillä totutella lasten sosiaalista kanssakäymistä. Leirit ovat myös hyvä paikka tavata toisia lapsia. Joku joukkue harrastus myös. Jos ei muuta niin sosiaaliset nettipelit jotka pelastaa monet äärinörtit yksinäisyydeltä. Nämä jos tosiaan ei mitään kaveriperheitä tai mummoja ole saatavilla.

On kyllä sosiaalinen ja koulussa leikkii välitunnit silti ei vaan kaveria koulun jälkeen ole. Käy myös kahdessa eri harrastuksessa. Leireille ei vielä 8v halunnut mennä.

Leirejä yritetty pariin otteeseen, mutta arkana ei ole siellä viihtynyt. Ollut yksin sielläkin. Enää ei halua leirille.

Joukkuepelit/-harrastukset ei myöskään ole auttanut tähän yksinäisyys ongelmaan ja on halunut lopettaa.

Koulussa välitunneilla on kyllä muiden kanssa, mutta koulun jälkeen ei kavereita.

Meillä ei sukulaisia jotka välittäisivät/ottaisivat "hoitoon". Mummi ja vaari vie ehkä kerran kaks kesässä jonnekin (uimaan, eläintarhaan).

T. Nro 1

Kannustatteko muuten lastanne sosiaalisiin suhteisiin ylipäätään?

Meillä yksi 10v tyttö, jolla ei ole edes serkkuja. Isänsä suku on kaukana ulkomailla. Pikkuserkkuja olisi täällä, mutta ei olla yhteyksissä ja osa on jo aikuisiakin. Pidän siitä syystä kavereita tärkeänä asiana, jotta ei olisi elämässään aivan yksin kun meistä aika jättää.

Vierailija kirjoitti:

Kannustatteko muuten lastanne sosiaalisiin suhteisiin ylipäätään?

Meillä yksi 10v tyttö, jolla ei ole edes serkkuja. Isänsä suku on kaukana ulkomailla. Pikkuserkkuja olisi täällä, mutta ei olla yhteyksissä ja osa on jo aikuisiakin. Pidän siitä syystä kavereita tärkeänä asiana, jotta ei olisi elämässään aivan yksin kun meistä aika jättää.

Tottakai kannustetaan. Kaikin tavoin olen yrittänyt hänelle kavereita löytää, ei vaan löydy.48

Ovatko lapsenne saaneet esimerkiksi koulukuraattorin kautta kuntoutuspalveluita? Sosiaaliset taidot pitää opettaa lapsille, muuten kavereiden kanssa olemisen taito ei kehity eikä kavereita saa. Hankkikaa kiireesti apua, ennen kuin kaverittomuus jää pysyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko lapsenne saaneet esimerkiksi koulukuraattorin kautta kuntoutuspalveluita? Sosiaaliset taidot pitää opettaa lapsille, muuten kavereiden kanssa olemisen taito ei kehity eikä kavereita saa. Hankkikaa kiireesti apua, ennen kuin kaverittomuus jää pysyväksi.

Ei ole koulukuraattori katsonut tuollaista tarpeelliseksi koska välituntisin hänellä on aina kavereita.

Meillä on siskonsa kanssa, ja touhuaa kotona koirien kanssa sekä lenkittää niitä.

Minulla ei ollut kavereita lapsena.

Rakastin kesiä: pelasin pasianssia ja videopelejä, tein palapelin jos toisenkin, askartelin, tein pyöräretkiä, kävin uimassa, vietin aikaa tietokoneella, kirjoitin ja piirsin, pohdiskelin filosofisia kysymyksiä. Välillä tunsin yksinäisyyttä, mutta oli ihanaa olla rauhassa luokkatovereilta.

Ja olen tällä hetkellä kotona vauvan kanssa, minulla on työpaikka ja aviomies. Yksi ystäväkin löytyy.

Välituntikaveruus ei aina ole aitoa kaveruutta. Tarkkailen välillä oppilasjoukkojen toimintaa välkillä ja usein nämä kaverittomat pyörivät oppilasryhmien ympärillä ja välillä vaihtavat muiden kanssa sanan tai kaksi. Toinen vaihtoehto on se, että kaveriton pääsee mukaan peleihin, joissa tarvitaan porukkaa.  Kavereita heillä ei silti oikeasti ole, vaikka he eivät yksin välitunteja seisokaan.

Sosiaalipuoli tarjoaa heille tukitoimia, joissa sosiaalisia taitoja parannetaan.

Eihän sisaruksen kanssa oleva lapsi ole yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kannustatteko muuten lastanne sosiaalisiin suhteisiin ylipäätään?

Meillä yksi 10v tyttö, jolla ei ole edes serkkuja. Isänsä suku on kaukana ulkomailla. Pikkuserkkuja olisi täällä, mutta ei olla yhteyksissä ja osa on jo aikuisiakin. Pidän siitä syystä kavereita tärkeänä asiana, jotta ei olisi elämässään aivan yksin kun meistä aika jättää.

Sama täällä. Eli kannustan hankkimaan kavereita joka lähtöön, sillä itse olen syrjäytynyt yksinhuoltaja, jolla ei ole kavereita, sukua, mitään. Eli aika yksinäistä olisi lapsen elämä.

Ennenkun joku mestaa mut henkisesti tästä sanonpahan vain, että kaikelle on syynsä. Ja omasta taustasta löytyy vanhempien välinpitämättömyyttä, koulukiusaamista ja sen sellaista mukavaa, jonka takia olen syrjäytynyt. 

Minun pitää olla kahta parempi äiti, koska ei sukulaisia lähellä.  Onneksi lapseni on kaunis, sosiaalisesti lahjakas ja hänellä on paljon kavereita! Menemme usein kaksin tekemään jotain, esim, ulkomaille, nähtävyyksiin, teatteriin.

Joo...meni vähän ohi aiheen tämä kirjoitus ehkä...

Olen itse vapaalla joten tehdään kaikkea kivaa yhdessä, käydään uimassa, kolutaan Helsinkiä ristiin rastiin, yritän miettiä urheiluharrastuksia mistä tykkää, käydään puistoissa, Hoplopit yms muut.

Tuntuu vaan ettei lapsi itse vaan tarvitse kaveria, on tyytyväinen ns loner

Meillä muuten tulevalla ekaluokkalaisella olisi kavereita kyllä, mutta ne asuvat sen verran etäällä ettei pyörällä tai kävellen pääse. Muut tulevat kyläkouluun taksilla, lapsi on ainoa luokaltaan joka asuu lähellä koulua, joten koulussa kavereita piisaa mutta kesät ovat vähän hankalia. Toki kuskataan kylään kavereille, huvipuistoihin jne mutta sitä ei ihan kokoajan kykene tekemään omien ja kavereiden vanhempien aikataulujen takia. 

Lapsella on onneksi mahtavaa mielikuvitus ja uppoutuu leikkeihinsä hyvin, eli ei suoraan ainakaan tunnu tylsistyvän.