Mistä tinkisit asunnon ostossa jos ei raha riitä?

neliöistä ja kunnosta

Liittyikö toi riitely omiin huoneisiin? Hassu kommentti.

Ostaisin vanhan rivitaloasunnon. Kaikille oma huone ja mielellään lähellä vanhaa koulua. Ei omakotitaloon ellei osaa tehdä mitään

Me ostettiin iso vanha talo kehyskunnasta

PItäisin kiinni asuinalueesta eli lapsilla pysyy sama koulu. Muuten olisin valmis kompromisseihin. Asunto voi olla vanhempikin ja kiinnittäisin huomion toimiviin neliöihin. Lapsille pitäisi esimerkkitapauksessa olla kyllä omat huoneet. Jos rahat ei riitä, voisin muuttaa vuokralle tai aso-asuntoon.

Minä tinkisin asunnon koosta. Sijainnista en. Meillä on 3 lasta. Asunnossa 3 makuunetta eli 2 nuorinta jakaa huoneen, isompaan meillä ei ole varaa tällä alueella. Jos lasten pitää saada omat huneet. Me aikuiset muutamme ruokailutilaan nukkumaan.

Näin ei mene enää montaa vuotta. Kuopus on jo 11 ja vanhin täysi-ikäinen.

Ottaisin vähemmän neliöitä hyvällä sijainnilla. Katso tulevat remontit ettei esim 3 vuoden jälkeen putkiremppaa tms

Sijainnista.

Neliöistä tinkisin niin paljon kun voi.Mutta imat huoneet lapsille; rauhoittaa kaikkien elämää. Kouluja en lähtisi muuttamaan, on aina riski. Vanhemman asunnon ottaisin jos se olisi edullisempi.

Vierailija kirjoitti:

PItäisin kiinni asuinalueesta eli lapsilla pysyy sama koulu. Muuten olisin valmis kompromisseihin. Asunto voi olla vanhempikin ja kiinnittäisin huomion toimiviin neliöihin. Lapsille pitäisi esimerkkitapauksessa olla kyllä omat huoneet. Jos rahat ei riitä, voisin muuttaa vuokralle tai aso-asuntoon.

Ne on täällä vielä kalliimpia jos vertaa kuukausi kulua. Asuntolainaa pystyy säätämään kun ottaa pidemmän maksuajan niin kuukausi kustannukset jää alemmaksi kuin esim asossa.

Ja joustavampi kun voi ottaa lyhennysvapaata jos tarttee.

Ap

Neliöistä en tingi, ahdistun pienessä luukussa. Sijainnistakaan en tingi niin, että se vaikuttaa elämiseen. Entisestä kodista oli (kuulemma) 200 m lähikauppoihin, nykyään uudessa kodissa on tasan yksi kilometri. Se kauhistutti alkuun, mutta jos se on ainoita miinuksia, niin menköön. (Hyvin olen jaksanut käydä kaupassa lähes päivittäin XD)

Enpä osaa sanoa... Minulle tärkeää kodissa on selkeä, hyvä pohja ilman yhtäkään hukkaneliötä (toteutuu nykyisessä, kuten myös seuraavat➡), hyvä sijainti ja hyvä ulkonäkö.

Kun mies jätti, ero oli minulle mieletön ero, mutta lapset olivat aivan rikki. Onneksi me pysyttiin ex.n kanssa ns väleissä ja muutti lähelle, eli tiedon jakaminen on helppoa ja lapsilla on kummatkin vanhemmat läsnä.

Päätin kodista ei tarvitse luopua. Silloin lapset nukkuivat samassa huoneessa, mutta eron jälkeen muutin olohuoneeseen, tein verhotangoilla itselleni kivan sopin ja lapset saivat omat huoneet.

Tämä helpotti todella paljon arjen jatkuvuutta. Mikään muu ei muuttunut kuin ettei isä enää asunut kotona.

Minä ja ex emme osaa tehdä yhtään mitään ja silti asuimme yhdessä rivitalossa, jossa siis asun nyt lasten kanssa. Hyvin pärjätää. Hyvissä väleissä naapureiden kanssa auttaa paljon arkijutuissa. Emme tienneet mitään rännien puhdistuksista jne ja naapuri näytti ekan kerran ja hyvin pärjättiin.

Kun olin lapsi, hänen vanhempansa olivat rakentaneet parvisängyn eteiseen, ulko-oven ulkopuolella. Aikuisena sitä voit nukkua vaikka kylpyammeessa.

Nyt ystäväni asuu 4 lapsen kanssa pienessä asunnossa. Riitely oli niin arkista, että äiti ja nuorin lapsi, tyttö nukkuvat samassa sängyssä olohuoneessa ja muilla lapsilla on omat huoneet,kaikki ovat tosi tyytyväisiä, varmaan eniten tyttö, joka saa olla äidin kainalossa joka yö.

Sijainnista, osittain. Saunasta en enää, kun nyt olen tottunut omaan saunaan. Lisäksi olen tai olemme jo tyytynyt kerrostaloon, kun omakotitalon ylläpitoon ei enää laskettu olevan riittävästi varaa epävarman työllisyystilanteeni vuoksi. Nyt työpaikkakunnalla en saanut haluamaltani alueelta vuokra-asunoa kohtuuhintaan, joten otin toiselta alueelta. Talo sinänsä on hyvä valinta ja töihin on lyhyt matka, mutta lyhyttä työmatkaa mieluummin haluaisin, että salille olisi lyhyempi matka ja kaipaan entisen alueen lenkkeilymaastoja, vaikka lenkille nyt pääsee missä vaan. Lisäksi tässä ei ole kuin lähikaupat ja pizzeria, entisellä alueella oli apteekki, toinenkin pizzeria, kiinalainen, thaimaalainen ja kirjastoon van pari km. Nyt on kirjastoon viisi. Mulla on kyllä auto, mutta mieluiten kävelen tai pyöräilen kaupunkiasiat. Kesällä nämä matkat eivät tunnu niin, mutta talven tuiskuilla on jäänyt lähtemättä salillle, kun en jaksa kaapia autoa lumen alta. 

En tinkisi sijainnista. Ottaisin mielummin pienempää ja huonokuntoisempaa.

Olin ajatellut pitää kriteereinä väh 90 (mielellään 100) m2, kolmelle hengelle (äiti ja 2 alakoululaista).

Toisella vielä paljon leluja joilla leikkii.

Muutamme isosta omakotitalosta eli tila puolittuu kuitenkin... Harmittaa pakottaa pientä tyttöä luopumaan puolesta leluistaan ja tavaroistaan.

Ja olin ajatellut että asunto saisi mieluiten olla tältä vuosituhannelta. Mua ällöttää jo vanhempien hajukin, epäilyttää mitä ötököitä niihin on pesiytynyt / terassilla hämähäkkien pesiä tms kun ei edelliset oo ehkä välittäneet pitää siistinä.

Mutta pitäisi laittaa väh 40-50t lisää rahaa jotta saisi paremman tai sitten joutuu jostain tinkimään.

Ai niin mua kanssa rasittaa kauhea ahtaus ja on tavaroita ja vaatteita joista en halua luopua. Ja piano vie tilaa.

Ap

Asunnon ostajan oppitunti nro 1. Älä koskaan tingi näistä kolmesta asiasta:

1. Sijainti

2. Sijainti

3. Sijainti

Näin se vain on.

Vierailija kirjoitti:

Sijainnista, osittain. Saunasta en enää, kun nyt olen tottunut omaan saunaan. Lisäksi olen tai olemme jo tyytynyt kerrostaloon, kun omakotitalon ylläpitoon ei enää laskettu olevan riittävästi varaa epävarman työllisyystilanteeni vuoksi. Nyt työpaikkakunnalla en saanut haluamaltani alueelta vuokra-asunoa kohtuuhintaan, joten otin toiselta alueelta. Talo sinänsä on hyvä valinta ja töihin on lyhyt matka, mutta lyhyttä työmatkaa mieluummin haluaisin, että salille olisi lyhyempi matka ja kaipaan entisen alueen lenkkeilymaastoja, vaikka lenkille nyt pääsee missä vaan. Lisäksi tässä ei ole kuin lähikaupat ja pizzeria, entisellä alueella oli apteekki, toinenkin pizzeria, kiinalainen, thaimaalainen ja kirjastoon van pari km. Nyt on kirjastoon viisi. Mulla on kyllä auto, mutta mieluiten kävelen tai pyöräilen kaupunkiasiat. Kesällä nämä matkat eivät tunnu niin, mutta talven tuiskuilla on jäänyt lähtemättä salillle, kun en jaksa kaapia autoa lumen alta. 

Malliesimerkki ihmisestä joka ei pärjäisi maalla. :)

Vierailija kirjoitti:

Olin ajatellut pitää kriteereinä väh 90 (mielellään 100) m2, kolmelle hengelle (äiti ja 2 alakoululaista).

Toisella vielä paljon leluja joilla leikkii.

Muutamme isosta omakotitalosta eli tila puolittuu kuitenkin... Harmittaa pakottaa pientä tyttöä luopumaan puolesta leluistaan ja tavaroistaan.

Ja olin ajatellut että asunto saisi mieluiten olla tältä vuosituhannelta. Mua ällöttää jo vanhempien hajukin, epäilyttää mitä ötököitä niihin on pesiytynyt / terassilla hämähäkkien pesiä tms kun ei edelliset oo ehkä välittäneet pitää siistinä.

Mutta pitäisi laittaa väh 40-50t lisää rahaa jotta saisi paremman tai sitten joutuu jostain tinkimään.

Ai niin mua kanssa rasittaa kauhea ahtaus ja on tavaroita ja vaatteita joista en halua luopua. Ja piano vie tilaa.

Ap

Pakko viisastella sen verran, ettei ole mitenkään normaalia, että vanha asunto haisee, jos sisällä ei ole röökattu. Kyllä se on useimmiten home vain.

Vanhemman ostaminen napsahtaa äkkiä omaan nilkkaan, kun peruakorjauskulut tulevat maksettaviksi. Vanhempaa ostamalla et voi siis hirveästi säästää, jos ja kun halpuus johtuu kuntoerosta, joka aiheuttaa korjauksia ennemmin tai myöhemmin. Niihin joudut budjetoimaan rahaa kuitenkin, vaikka ne tulisivat vasta vuosien päästä. Ikävä huomata, jos asuntolainaa on vielä paljon, mutta ei olekaan varaa ottaa lisälainaa pakollisiin korjauksiin. Esim. putki- ja kattoremontit on pakko jossain vaiheessa tehdä, jos ei halua rakennuksen menevän kokonaan pilalle.

Ostaisin samalta alueelta pienen ja helppohoitoisen asunnon.