Onko mielestänne keittiöpsykologiaa? Terapiassa tapahtunutta
Viimeksi valitin äidistäni ja puhumisen tauottua terapeutti kysyi, onko äidissäni ja minussa mielestäni jotakin samaa. Mielestäni tuo kuulostaa epäpätevältä mutuilulta,että "useinhan toisissa ihmisissä ärsyttää just joku sama asia mikä itsessä häiritsee". Onko tuolla väitteellä edes mitään tietopohjaa?
Ja ei, mielestäni minussa ja äidissä ei ole paljon mitään samaa, ja se on yksi syy, miksi emme tule toimeen. Jos emme tuntisi toisiamme sukulaisuuden vuoksi, olisi aika epätodennäköistä että tutustuimme.
Kommentit (17)
Kysy joltain yhteiseltä tutultanne, mikä sinussa ja äidissäsi on yhteistä, jollet sitä itse näe. Tai astu ulos tuosta ärsytysboksistasi. Vaikka äitisi olisi alkoholisti ja sinä raitis, ei tarkoita, etteikö teidän luonteessanne voisi olla yhtäläisyyksiä.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa näin karkeasti. Pohdi ihan tosissaan, miksi suutuit moisesta kysymyksestä. Syytätkö äitisi käytöstä ongelmistasi ja et vain halua nähdä itsessäsi mitään samaa?
Minä tulen ainakin hyvin huonosti toimeen juuri itseni kaltaisten ihmisten kanssa.
Ehkä sua harmittaa se, että teissä on jotain samaa, etkä vain halua myöntää sitä. Ehkä henkistä energiaa säästyisi sulta, jos vaan myönnät tosiasiat ja jatkat eteenpäin. Todennäköisesti käyt terapiassa just siksi, kun jumitat siinä "raivostuttavassa äidissäsi" tai siis vihassa, jota tunnet äitiäsi kohtaan.
t. kyökkipsykologi
Hmm. Ehkä se psykologi kuitenkin johonkin osui, kun kysymys taisi vähän provosoida. Kuitenkin, tuohan oli vain kysymys.
Mutta olisin halunnut siis tietää, onko jonkin tutkimuksen perusteella edes totta,että toisissa ärsyttää samat asiat kuin itsessä? Eikö toiset ihmiset voi ärsyttää ihan oman ärsyttävyytensä takia? Esimerkiksi äidissäni minua ärsyttää ylensyönti ja se, että hän sekaantuu toisten asioihin pyytämättä. Nämä nyt eivät ole sellaisia asioita, jotka kuuluvat omaan itseeni kenenkään mielestä. Jokaisesta ihmisestä löytää jotain samaa, jos ihan hakemalla hakee. Ap
Varjo
Persoonan kehittymätön ja eriytymätön puoli. Varjo koostuu kaikista sellaisista taipumuksista ja piirteistä, joita henkilö itse pitää vastenmielisinä tai heikkoina itsessään. Se sisältää myös eläimelliset seksuaaliset taipumukset. Mitä vähemmän henkilö on tietoinen omasta varjostaan, sitä mustempi ja tiiviimpi se Jungin mukaan on. Varjon eristäminen tietoisuudesta johtaa siihen, että siitä tulee ulkoinen demoni. Omat negatiiviset piirteet (oma varjo) projisoidaan ulos ja nähdään muissa henkilöissä tai ryhmissä. Paholainen, käärme ja perisyntioppi ovat kaikki varjo-arkkityypin representaatioita. Persoonallisen kehityksen ensimmäinen askel on Varjon tunnistaminen ja integroiminen persoonan kokonaisuuteen.
Sinultahan on vain kysytty onko teissä samaa. Ei sieltä mitään selitysosioa tullut. Selvästikin kysymys sai sinut pohtimaan asiaa ja miettimään syitä miksi mm. inhoat äitiäsi. Itse olet vastaus itsellesi, ei se terapeutti sinua paranna.
Vierailija kirjoitti:
Mutta olisin halunnut siis tietää, onko jonkin tutkimuksen perusteella edes totta,että toisissa ärsyttää samat asiat kuin itsessä? Eikö toiset ihmiset voi ärsyttää ihan oman ärsyttävyytensä takia? Esimerkiksi äidissäni minua ärsyttää ylensyönti ja se, että hän sekaantuu toisten asioihin pyytämättä. Nämä nyt eivät ole sellaisia asioita, jotka kuuluvat omaan itseeni kenenkään mielestä. Jokaisesta ihmisestä löytää jotain samaa, jos ihan hakemalla hakee. Ap
Toisissa voi ärsyttää kaikenlaiset jutut: sellaiset piirteet, joita on itsellä ja sellaiset joita ei ole. Ei ole kyökkipsykologiaa eikä mitään superrationaalista tutkimustietoa, vaan keskustelunavaus ja kutsu pohdiskelemaan suhdettanne. Eihän terapeutti sanonut, että toisissa ärsyttää omat piirteet AINA, mikä olisi tietysti virheellinen väite. Kyllä sinuna pyrkisin miettimään asiaa, kun noin kauheet defenssit nousi pystyyn.
Kuten yllä jo todettiin, niin varjo pohjautuu ihan jungilaisuuteen, ei mitään kyökkiätasoa.
Kyllä se pitää ihan paikkaansa, mutta ei tietenkään aina ja joka asiassa. Uskon, että se psykologi huomasi sinussa itse jotain samanlaista mitä kerroit äidistäsi ja siksi kysyi, että huomaatko sitä itse.
Varjon käsitteeseen kuuluu, että ne äidin piirteet ärsyttää, joita ei hyväksy itsessään olevan.
Eli jos hyväksyy, että minä ja äiti olemme tällaisia, se ei ärsytä.
Mutta jos äidin piirre ärsyttää, mutta ei halua itsessään sitä samaa itsestään löytyvän, niin se ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Kuten yllä jo todettiin, niin varjo pohjautuu ihan jungilaisuuteen, ei mitään kyökkiätasoa.
No voi vittu, Jung nimenomaan on kyökkipsykologiaa. Kaivatte sata vuotta vanhoja tieteellisesti toteamattomia juttuja jotka tieteenala hylkäsi jo keksimisaikanaan?
Tottakai joku voi ärsyttää ihan oman ärsyttävyytensä vuoksi myös, mutta voi myös olla että joissakin ärsyttää ne piirteet, joita ei itsessään siedä. Esim. mä olin nuorena sellainen arka hissukka, ja kun muutuin rohkeammaksi niin huomasin, miten suuren ketutuksen ja suorastaan halveksunnan mussa herätti aivan tuntemattomat, aroilta hissukoilta vaikuttavat ihmiset. Oli hassua huomata, että se oli tavallaan projisoitua inhoa sitä "vanhaa itseä" kohtaan. Kun tuosta vielä kypsyin, niin aloin taas tuntea sympatiaa arkoja persoonia kohtaan ja pikemminkin halua tsempata ja rohkaista sellaisia.
Meni nyt vähän ehkä ohi aiheesta, mutta tuli vaan mieleen. Eli ei tietenkään aina, mutta joskus voi tosiaan olla niin, että toisissa provosoi suuresti sellainen omassa itsessä oleva piirre, jota ei hyväksy/halua myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten yllä jo todettiin, niin varjo pohjautuu ihan jungilaisuuteen, ei mitään kyökkiätasoa.
No voi vittu, Jung nimenomaan on kyökkipsykologiaa. Kaivatte sata vuotta vanhoja tieteellisesti toteamattomia juttuja jotka tieteenala hylkäsi jo keksimisaikanaan?
Psykoanalyysi on kyökkipsykologiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten yllä jo todettiin, niin varjo pohjautuu ihan jungilaisuuteen, ei mitään kyökkiätasoa.
No voi vittu, Jung nimenomaan on kyökkipsykologiaa. Kaivatte sata vuotta vanhoja tieteellisesti toteamattomia juttuja jotka tieteenala hylkäsi jo keksimisaikanaan?
Psykoanalyysi on kyökkipsykologiaa?
Siitä on poimittu joitakin toimivia ideoita nykykäyttöön ja hyviä nykypsykoanalyytikkoja voi olla, mutta ainoastaan puoskarit soveltavat nykyään jotain Jungin arkkityyppejä ja Freudin oidipuskomplekseja. Jungin teoriat eivät ole tieteellisesti perusteltua psykologiaa vaan jonkinlaista rajatietoa. Jungin ympärille on myös rakentunut paljon selvää pseudotieteellistä huijausta, kuten MBTI. Sillä ei ole paikkaa nykyaikaisessa terveydenhuollossa sen enempää kuin enkeliterapioilla.
Nosto