Mitä mieltä siitä, että toinen puolisoista maksaa enemmän häistä?

Sanoisin että aika huono alku avioliitolle jos tuollaista täytyy miettiä. Nämä ovat niitä jotka merkkaavat omat ruoat jääkaapissa ja kahvikupeillekin on lista.

Mä en ymmärrä edes kysymystä. Jos mennään naimisiin, eikö siinä vaiheessa rahat oo yhteisiä ainakin jollain tasolla? 

Sitä mieltä, ettei kannata mennä ollenkaan naimisiin, jos nyt jo tommosia miettii! Rakkausavioliiton kun voi sopia ilmaiseksi maistraatissa tai kirkkoherranvirastossa tai jopa kirkossa:)

Jos olet aloittaja mies, niin ilman avioehtoa ei sitten sinne kirkkoon marssita. Tajusitko?

En oikein ymmärrä ensimmäisen vastaajan pointtia.. Kyllähän se käytännössä on pakko jollain tavalla sopia = miettiä silloin kun niitä maksetaan. Meidän perheessä ainakin mietitään rahankäyttöä yksinkertaisesti siksi, koska rahaa ei ole rajattomasti. Suhteessamme ei ikinä ole mitään "mun ruoat, sun ruoat" meinikiä eli kyse ei ole siitä, jos sellaisen käsityksen viestistä sai.. Mietin vain miten ihmiset yleensä tekevät. En ole koskaan keneltäkään tutulta kysynyt miten he tekivät eikä tullut puheeksi

T. Ap

...Tottakai toinen maksaa enemmän jos tienaa enemmän....? Eikä tasan mene rahalahjat toiselle kun molempien yhtälaiseen hemmotteluun. Luulisi että raha-asiat olisi sovittu jo aikapäiviä sitten jos naimisiin olette menossa.

Vierailija kirjoitti:

...Tottakai toinen maksaa enemmän jos tienaa enemmän....? Eikä tasan mene rahalahjat toiselle kun molempien yhtälaiseen hemmotteluun. Luulisi että raha-asiat olisi sovittu jo aikapäiviä sitten jos naimisiin olette menossa.

Itse en voisi edes harkita häitä jos mun pitäisi maksaa niistä yhtä paljon kuin mieheni. Ja jos tuo olisi kynnyskysymys niin jäisi koko juhlat välistä (ja valittaisiin maistraatti + ravintola;)

Sen verran kauan jo ennen avioliiton solmimista oli yhteiset rahat käytössä ettei mietitty kumman rahoja mihinkin käytetään. Yhteisesti mietittiin budjetin suuruus ja toki siihen vaikutti se miten rahaa yhteisesti oli käytössä.

Ja avioehto meillä tulee olemaan, ei huolta. Olen itse se köyhempi (vähemmän maksava) osapuoli. Ehkä aloitusviestini oli huonosti muotoiltu. Enemmänkin tarkoitus oli ilmaista se, että itse koen välillä syyllisyyttä siitä, että puoliso maksaa enemmän häistä (häät ovat pienet ja edulliset), mutta se sopii hänelle, joten onko siinä sitten mitään väärää..

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä ensimmäisen vastaajan pointtia.. Kyllähän se käytännössä on pakko jollain tavalla sopia = miettiä silloin kun niitä maksetaan. Meidän perheessä ainakin mietitään rahankäyttöä yksinkertaisesti siksi, koska rahaa ei ole rajattomasti. Suhteessamme ei ikinä ole mitään "mun ruoat, sun ruoat" meinikiä eli kyse ei ole siitä, jos sellaisen käsityksen viestistä sai.. Mietin vain miten ihmiset yleensä tekevät. En ole koskaan keneltäkään tutulta kysynyt miten he tekivät eikä tullut puheeksi

T. Ap

No jaa, ei meilläkään rahaa ole rajattomasti joten järkevintä oli laittaa yhteiset rahat. Näin kaikilla on sama elintaso.

Ainniin, minä maksoin suurimman osan häistä (tuossa vaiheessa yhteiset rahat olivat vasta suunnitteilla ja mies työtön) mutta eipä tullut mieleen että häälahjarahoista isompi osa olisi kuulunut minulle. Ne saatiin yhteiseksi lahjaksi ja sellaisina ne pysyivät.

Hmm. Itse olen sinkku ja voin vain haaveilla häistä. Mutta juuri nyt kun ei ole ruusunpunaisia slmälaseja päässä, niin sanon, että ehkä teidän Ap kannattaa järjestää sellaiset häät mihin kummallakin on varaa laittaa yhtä paljon. - Jos jompi kumi sitten haluaa panostaa häihin enemmän, niin hän sitten maksaakin enemmän. Mutta häät voidaan järjestää tarvittaessa hyvin edullisesti. Toisaalta tietysti voi kannattaa odottaa avioon menoa ja seurata, että vastaako toinen muutenkaan sellaiselta kumppanilta, että haluaa talouden jakaa hänen kanssaan muutenkaan. - Miten arjessa jaetaan menot nyt tsukin muuttuu miksikään, jos ja kun menee avioon; avioliitto ei sitoumus, joka antaisi vapaasti käyttää puolison lompakkoa/ varoja.   

Jos joku haluaa oma-aloitteisesti up-greidata häänsä yhteisestä 50/50 -budjetista paremmaksi, suotakoon se hänelle. Toiselta ei ole asiallista vaatia tätä tapahtuvaksi. 

Minä siis vähemmän kuluihin osallistuvana itse haluaisin antaa puolisolle lahjarahat, jotta koen maksaneeni jotain. En pidä sellaisesta, että niin sanotusti maksatan kaiken toisella. Häät ovat siis edulliset, häämatka on se pääkulu. Ja kyllä olemme keskustelleet asioista ennen avioliittoa ja raha-asiat suhteessa toimii, kuten muukin. Usean vuoden yhdessä oloa jo takana. Kysyin tässä vain teidän mielipidettänne, se ei tarkoita ettei asioista ole jo keskusteltu. Puoliso itse halusi enemmän maksavana osapuolena myös nostaa häämatkan budjettia, jotta saamme kivemman matkan eli ilmeisesti hänelle maksaminen on ok.

Vierailija kirjoitti:

Ja avioehto meillä tulee olemaan, ei huolta. Olen itse se köyhempi (vähemmän maksava) osapuoli. Ehkä aloitusviestini oli huonosti muotoiltu. Enemmänkin tarkoitus oli ilmaista se, että itse koen välillä syyllisyyttä siitä, että puoliso maksaa enemmän häistä (häät ovat pienet ja edulliset), mutta se sopii hänelle, joten onko siinä sitten mitään väärää..

En näe siinä mitään väärää sopivat kumppanit asian miten vain.

En osaa sanoa miten asiat yleensä menevät koska ei ole ollut tapana kysellä hääparilta ovatko he maksaneet yhdessä vai erikseen. Onko jompikumpi maksanut enemmän jne. Eikä sitä ole kukaan häissä erikseen maininnut että morsian osallistui häihin vain puolella siitä mitä sulhanen.

13 siis ap.

Vierailija kirjoitti:

Ja avioehto meillä tulee olemaan, ei huolta. Olen itse se köyhempi (vähemmän maksava) osapuoli. Ehkä aloitusviestini oli huonosti muotoiltu. Enemmänkin tarkoitus oli ilmaista se, että itse koen välillä syyllisyyttä siitä, että puoliso maksaa enemmän häistä (häät ovat pienet ja edulliset), mutta se sopii hänelle, joten onko siinä sitten mitään väärää..

Olet harvinaisen viisas nainen(?). Yllättävää tällä palstalla. Osoittaa kuitenkin todellista fiksuutta sinulta, että et oleta toisen olevan maksumiehenä jo hääkuluista alkaen. Onnea etukäteen.

Kiitos 16. Nainen olen. Tosiaan, elämäntavoitteeni ei ole olla miehen elätti. Kenties joku päivä tienaan häntä enemmän (olemme siis aika nuoria) ja sekin on ihan okei, silloin itse maksaisin enemmän menoista. Miehellä oikeastaan on ainoastaan tällä hetkella mitään avioehdolla suojattavaa, mutta eiköhän itsellänikin myöhemmin. Avioehto ei ole meille sen osoitus että aikoo erota tai ei rakasta vaan päinvastoin sillä voi mielestäni osoittaa, että rakastaa eikä havittele toisen rahoja. Jos saamme joskus jälkikasvua niin tarkoitus on kuitenkin turvata heidän tulevaisuus, ei rohmuta rahaa itselle.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...Tottakai toinen maksaa enemmän jos tienaa enemmän....? Eikä tasan mene rahalahjat toiselle kun molempien yhtälaiseen hemmotteluun. Luulisi että raha-asiat olisi sovittu jo aikapäiviä sitten jos naimisiin olette menossa.

Itse en voisi edes harkita häitä jos mun pitäisi maksaa niistä yhtä paljon kuin mieheni. Ja jos tuo olisi kynnyskysymys niin jäisi koko juhlat välistä (ja valittaisiin maistraatti + ravintola;)

Se kirkko on se kallis osuus vai?

Meillä minä maksoin häät valtaosin. Taidan olla kummallinen, kun pidin itsestäänselvänä, että kumpikin ensinnäkin maksaa itse ne omat juttunsa häistä. Tämä tarkoitti sitä, että mies taisi maksaa vain pukunsa vuokran. Minä maksoin hääpukuni, asusteeni, meikin, kampauksen ja hui vielä sormukseni. Muut oli tarkoitus maksaa puoliksi, mutta häiden alla miehen taloudellinen tilanne heikkeni väliaikaisesti ja hänelle tuli myös yllättäviä menoja. Minä sitten päädyin säästöistäni maksamaan häät lähes kokonaan.

Häälahjarahat menivät suoraan yhteiselle asuntösäästötilille, joten niitä ei sieltä ulos saanut jaettavaksi.

Häiden jälkeen, kun miehen taloudellinen tilanne taas normalisoitui, hän halusi maksaa minulle takaisin häiden kustannuksia, mutta en niitä rahoja ottanut vastaan. Naimisissahan me oltiin jo ja papin aamenen jälkeen rahat virallisestikin yhteisiä.

Mies on valinnu uran, jossa hänellä on mahdollisuuksia edetä pitkällekin. Minulla taas ura, joka on nyt sitä, mitä se tulee olemaankin. Joten pidemmällä tähtäimellä minä luultavasti tulen "hyötymään" taloudellisesti liitostamme enemmän. Jos en, niin sekin on ihan ok :) Naimisiin mentiin, koska haluttiin, ei rahan takia. Ja se muuten oli mies, joka halusi naimisiin tuolloin, kun mentiin. Minä olisin hyvin voinut vielä odottaa ja olisin pikaisen maistraattikäynninkin kelpuuttanut.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä ensimmäisen vastaajan pointtia.. Kyllähän se käytännössä on pakko jollain tavalla sopia = miettiä silloin kun niitä maksetaan. Meidän perheessä ainakin mietitään rahankäyttöä yksinkertaisesti siksi, koska rahaa ei ole rajattomasti. Suhteessamme ei ikinä ole mitään "mun ruoat, sun ruoat" meinikiä eli kyse ei ole siitä, jos sellaisen käsityksen viestistä sai.. Mietin vain miten ihmiset yleensä tekevät. En ole koskaan keneltäkään tutulta kysynyt miten he tekivät eikä tullut puheeksi

T. Ap

Itseäni ainakin ihmetytti tuo "lahjat menevät sille joka on maksanut enemmän". Ne lahjat on annettu teille yhteisesti eivätkä ne ole mikään maksu tai korvaus tarjoiluista ym. joita olette vieraille tarjonneet. Tuollainen asenne ei ole kovin hyvä lähtökohta avioliittoon.

Meillä mies maksoi sillä hetkellä enemmän, koska itse olin vasta aloittanut työelämän eikä säästöjä kertynyt niin paljon. Mutta on tässä kumpikin tämän yhteisen elämän aikana ollut saama- ja antopuolella, joten emme jaksa noita laskea. Yhteistä elämää tämä on, eikä minua tilillä makaavat rahat tee onnelliseksi vaan onnellinen puoliso ja lapset.