Tiesittekö, että koulujen stipendijärjestelmä on suuri hyvä veli -järjestelmä?
Opettajat päättävät mille oppilaille stipendit jaetaan. Päätökset tehdään suljettujen ovien takana opettajainhuoneessa. Yleensä opettajat suosivat toistensa lapsia eivätkä uskalla tästä perinteestä poiketa, koska systeemiä rikkovien opettajien lapset tippuvat pois palkittavien listalta. Palkittavien listalle voi päästä myös sitä kautta, että oppilaan vanhempi on lahjoittanut stipendikassaan merkittävän summan rahaa tai on muuten vaikutusvaltaisessa asemassa päättämässä koulun edusta.
Stipendi on kuitenkin merkittävä lisä nuoren koululaisen kesälomakassaan, onhan opettajavanhemmalla aikaa matkustella lastensa kanssa vaikka koko kesä. Miksi opettaja siis sotisi tätä etua vastaan?
Olette varmaan huomanneet, että se surkeinkin luuseri saa stipendin, kunhan hän vain on opettajan lapsi; stipendin perusteeksi keksitään vain joku "luokan ilopilleri" tms. mitä ei voida arvosanalla mitata. Näin on stipendit - jälleen kerran - jaettu opettajien lapsille. Moni todellinen koulumenestyjä jää nuolemaan vain sitä Eskimo-puikkoaan, jos sellainen päättäjäispäivänä jaetaan.
Mitä mieltä olette tästä perinteestä, pitäisikö siitä jo luopua?
Kommentit (21)
Ei ne opet kehtaa omaan perheeseen niitä stipendejä vaikka joskus kuuluisikin.
Mun lapset ovat saaneet stipndeja, eivätkä ole opettajien lapsia.
Ettei ap sairastaisi luulotauti nimistä tautia!
Vierailija kirjoitti:
En huomannut samaa kouluaikoinani
Samoin, enkä lasteni kouluaikoina, tässä nyt 9v sitä kuitenkin seurattu, kolmessa eri koulussa, Espoossa...
Minun kouluissa ei ole kyllä ollut opettajan lapsia ollenkaan, ja silti stipendit tuli. Ihmeellistä.
Ei ollut kyllä meillä päin totta. Pikemminkin opettajan lapset jäi joskus ilman ansaitsemiaan stipendejä, koska heille ei voinut niitä antaa opettajan lapsina, ettei tule sanomista... Kyllä stipendit meni ihan oikeisiin osoitteisiin yleensä, eikä jaettu mitään ekstrahyvävelipalkintojakaan.
Minä kyllä sain joka vuosi stipendin, koska osoitin kiinnostusta tunneilla ja olin aktiivinen. Koulussa ei ollut ainuttakaan sukulaista ja olin luokan kesken todella epäsuosittu.
Meidän koulussa lestadiolaiset sai lähes kaikki stipendit. Lestadiolaiset yrittäjä jakoivat toistensa lapsille niitä:DD
Minä sain joka vuosi stipendejä. Mm. ruotsin stipendinä sain Mankellin pokkarin ja englannin stipendinä sanakirjan. Ei niillä nyt niin kauheasti reissattu.
T. Työttömän kaupantädin tytär.
Mielestäni rahalahjat aiheuttavat eriarvoisuutta ja kateutta. Niistä olisi päästävä eroon. Sitävastoin erilaiset pystit, pokaalit, urheusmitalit, kunniataulut ajavat saman asian tunnustukseksi yrittämiselle. Lukiossa rahastipendin sijaan menestyneille mieluummin esimerkiksi kielikurssi ulkomailla tai ulkolaisen/kotimaisen kesäyliopiston valmiiksimaksettu kurssi. Hyvien opintosuoritusten lisäksi itse palkitsisin myös sosiaaliseta toveruudesta ja yhteishengen luomisesta, sekä lukukauden kovimmat tsemppajat vaikka eivät olisi niitä tähtioppilaita.
Totta! Meidän koulussa stipendin sai keskiarvon perusteella ja ne meni kyllä tasapuolisesti. Mutta sitten oli niitä ylimääräisiä stipendejä, jotka menivät aina opettajien lapsille tai suosikkioppilaille. Syynä juuri "luokan ilopilleri" "hyvän mielen tuoja" "kaikkien kaveri". Tuntui vähän siltä, että kun omat lahjat ei riittäneet stipendeihin, piti niitä keksiä sitten.
Minä sain aina stipendin, joten tämä ei todellakaan ole mitään kateellisen puhetta.
Ap taitaa asua jossain kotimaisessa versiossa Syvä joki -elokuvassa kuvatusta paikkakunnasta. Eihän noin sisäänpäinlämpiävää olekaan. Olen työskennellyt opettajana neljässä eri koulussa ja osallistunut stipendeistä päättämiseen. Yhdessäkään näistä kouluista ei mielestäni ole stipendien myöntämisperusteissa ollut mukana ap:n listaamia asioita. Hyvästä menestyksestä palkittavat on helppo seuloa, sen kun katsoo keskiarvot ja ylioppilastodistukset. Samoin eri oppiaineiden (kielet, taideaineet, matematiikka, jotkin reaaliaineet) kirjapalkinnot on helppo päättää ihan kyseisessä aineessa menestymisen ja harrastuneisuuden perusteella. Oppilaskunnan stipendistä päättää oppilaskunnan hallitus. Tsemppistipendeillä puolestaan palkitaan usein opiskelijoita, jotka ovat päässeet ylioppilaiksi vaikeista lähtökohdista huolimatta. Tässä on huomioitu muun muassa vaikeat sairaudet (fyysiset tai henkiset) ja vaikkapa pakolais- tai muuten haastava perhetausta. Kaikki opettajat saavat ehdottaa opiskelijoita näiden tsemppistipendien saajiksi, ja opettajainkokouksessa sitten tehdään päätökset. Tässä mielessä päätös tehdään "suljettujen ovien takana" niin kuin ap esitti. Olisiko ap:lla ehdottaa parempaa toimintatapaa? Kenenkään sairauksista tai perheoloista ei oikein voi käydä julkista keskustelua.
Aivan samaa mieltä aloittajan kanssa. Meidän koulussa aikoinaan stipendit meni esimerkiksi näin: Pankkien edim. Op stiöendit meni pankissa työskentelevän lapselle, itsekin niukin naukin ylsin stipendiin, kun eräs paikallislehti jakoi rahaa - lehti oli tilattu vuosikymmeniä vanhemmilleni. Keskiarvo oli kyl ysin luokkaa et ei ihmekään, mut paljon alemmilla keskiarvoilla sai suhteilla stipendejä. Itse ajattelin, että ehkä stipendit jaetaan niille, joilla on huonommat edellytykset? Itse pääsin kevyesti yliopistoon.
Kun katsoi omana kouluaikana kuinka ne samat naamat sai joka vuosi kaikki stipendit, maininnat ja voitti kilpailut, niin voisin taipua jopa uskomaan AP:ta.
Itse sain aikoinani Lionsien stipendin. Ja oikeaan osoitteeseen tuli: köyhän leskiäidin tyttärelle. En ollut edes luokkani paras.
Meillä vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan molemmat lapset sai stipendin :), jonka siis myönsi vanhempainyhdistys. Toinen lapsista on poikani luokalla eikä stipendi minusta olisi mitenkään hänelle ainakaan kuulunut.
Siis se myönnettiin kaikkien kaverille joka auttaa aina muita tms. Eikä tuo ainakaan kyseisen lapsen kohdalla toteudu lainkaan.
Minulle siis tuolla ei ole väliä, mutta olihan se hän huvittavaa, kun kyseinen mamma sitten paistatteli fb.ssä asialla.
Lapsesi on tainnut jäädä ilman stipendejä, vai mitä?