Tulisiko entisen koulukiusaajan pyytää aikuisena anteeksi uhreiltaan?

No ei se huonolta tuntuisi. Terv. koulukiusattu nainen, nyt 40-vuotias ja lukioaikainen kiusaaminen jättänyt jälkensä. 

Ei.

Anteeksipyyntö kuulostaa aika lattealta ja toisaalta ei myöskään millään voi tietää miten se kiusattu on kokenut. Toinen on voinut traumatisoitua iäksi ja anteeksipyytely vain repii haavoja auki ja toinen ei edes muista.

Paras on antaa vain olla ja jos kiusaaja katuu, niin ns. sovittaa tekonsa nykyajassa, puuttuu vaikka koululaisten kiusaamiseen, kun sattuu näkemään, ottaa töissä sen ujoimmankin mukaan tms.

Kyllä ja sen jälkeen suorittaa seppuku.

Vierailija kirjoitti:

Ei.

Oot ehkä itse joskus kiusannut?

Luulen että suurin osa kiusaajista ei enää edes muista tehneensä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksipyyntö kuulostaa aika lattealta ja toisaalta ei myöskään millään voi tietää miten se kiusattu on kokenut. Toinen on voinut traumatisoitua iäksi ja anteeksipyytely vain repii haavoja auki ja toinen ei edes muista.

Paras on antaa vain olla ja jos kiusaaja katuu, niin ns. sovittaa tekonsa nykyajassa, puuttuu vaikka koululaisten kiusaamiseen, kun sattuu näkemään, ottaa töissä sen ujoimmankin mukaan tms.

Se (anteeksipyyntö) on eleenä kuitenkin hieno. 

Toivon, että ne kusipäähirviöt eivät ole enää ikinä missään yhteydessä.

Ja varsinkin raffimpaa kiusaamista harrastanut takuulla muistaa tekosensa. Tai sit on ihan rehellinen kusipää.

Ei tarvi. Mä vedän turpaan jos sattuu kävelemään vastaan.

Olisihan se kilttiä jos vaikka aikuisena tapaa sattumalta jossain. Itsellenikin on tulleet jotkut entiset kiusaajat baarissa juttelemaan ja asia on ihan okei. Riippuu kyllä vähän kiusaamisen asteestakin huvittaako kyseisille tyypeille antaa anteeksi.

M22

Eip. Aidosti vain toivon että on parempi ihminen nykyään.

Tulisi, mutta se ei kyllä hyödytä enää mitään. Jotain hyötyä siitä oli, kun oli kiusattu. Minulla on nyt nahkaa nenän päällä ja olen hyvin vahva ihminen. Enkä kasvata lapsistani kiusaajia ja voin olla ylpeä, että lapseni ovat aina kiusatun puolella. Ihan turha läärätä anteeksi sanoja aikuisena! En usko, että tietty käyttäytymismalli muuttuu vaikka ihminen kasvaisi.

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että ne kusipäähirviöt eivät ole enää ikinä missään yhteydessä.

Totta sekin. Jos joku niistä laittais vaikka Facen kautta anteeksipyynnön, en ehkä edes vastaisi mitään. Hyi hitto.

Ei kiitos. Ei kiinnosta. Elämä jatkuu, en halua muistella. 

Se on vähin mitä kuuluisi tehdä. Kiusaajien omaan nilkkaan se vielä jossain vaiheessa käy.

Taivaan Isä pitää huolen ja on tasapuolinen 😉

Vierailija kirjoitti:

Tulisi, mutta se ei kyllä hyödytä enää mitään. Jotain hyötyä siitä oli, kun oli kiusattu. Minulla on nyt nahkaa nenän päällä ja olen hyvin vahva ihminen. Enkä kasvata lapsistani kiusaajia ja voin olla ylpeä, että lapseni ovat aina kiusatun puolella. Ihan turha läärätä anteeksi sanoja aikuisena! En usko, että tietty käyttäytymismalli muuttuu vaikka ihminen kasvaisi.

Mulla meni itsetunto. Kiusaamisesta on jo 20 vuotta, mutta vaikuttaa jollain lailla varmaan vieläkin. Asiaa olen prosessoinut ja käsitellyt paljon. Superherkkänä vaan koin sen niin voimakkaasti.

Anteeksipyyntö jossain facebookissa olisi kyllä lähinnä nolo. Vähän enemmän yritystä, se kiusattukin on joutunut näkemään paljon vaivaa selvitäkseen kiusaamisesta (jos on edes selvinnyt).

En ole koskaan sitä odottanut vaikka jonkun entisen kiusaajani kanssa olen "ystävystynyt" (vaihdetaan kuulumisia kun nähdää ja/tai olemme fb-kavereita).

Toisaalta myös kiusaajat itsekin ovat olleet keskenkasvuisia tuohon aikaan joten anteeksi pyyntö siinäkin mielessä on omituinen. Paljon parempi että ymmärtävät mistä oma kiusaaminen johtui. Eikä uhrin tarvitse "antaa anteeksi". Kiusaaminen tuntui pahalle eikä sitä mikään muuta. Minulle anteeksi antaminen on aina merkinnyt jonkinlaista hyväksyntää tekoa kohtaan.