Kenelle muka EI ole sanottu synnärille soittaessa, että "älä tule vielä"?

Ja voisko olla, että Etelä-Suomessa on eniten matkasynnytyksiä, koska täällä ylipäätään on eniten synnytyksiä.

Mulle sanottiin, että älä tule vielä. Kaikenlisäksi mulla oli mennyt lapsivesi ja olin vasta rv 32... puhelimessa vaan sanottiin, että tarkkaile kotona ja ei se voi lapsivesi olla... kuuluin siis naistenklinikan piiriin Helsingissä.

Otin taksin kuitenkin ja kun pääsin synnärille, niin loput vedestä hulahtivat pois ja supistukset käynnistyivät. Edes sitä kätilö ei ensin uskonut, että olisi oikeita supistuksia Hymähti ja laittoi lopulta sen supistuksia mittaavan vyön, kun vakuutin. Vasta kun näki käyrän, niin _juoksi_ hakemaan pistoksen ainetta, joka pysäytti onneksi synnytyksen.

Olin sit sairaalassa lopun aikaa ja onneksi vauva saatiin pysymään sisällä tarpeeksi pitkään ja on nyt terve koululainen. - Ei olisi, jos olisin uskonut sitä, että kannattaa odottaa kotona enkä olisi lähtenyt synnärille kuitenkin.

Saman tyypin mukaan "Kätilöt ovat hyvin ammattitaitoisia ja kokeneita, ja he osaavat vastata hyvin puhelimessa.".

Vastavalmistuneita kätilöitä ei ilmeisesti edes ole olemassa kun kaikki on kokeneita.

Vaikka Etelä-Suomessa on lyhyet matkat sairaaloihin, ajoaika voi olla pitkä ruuhkien takia. Esim. meiltä on noin 15 kilsaa Naistenklinikalle, mutta jos sopiva ruuhka sattuu, matkaan voi mennä 1,5 tuntia. Jorviin pääsee yleensä sujuvammin, sinne ehkä 25 kilsaa.

Tuntuu olevan omassa tuttavapiirissä melkein sääntö kuin poikkeus, että synnärin puhelinkerberokset koittavat käännyttää tulijan jäämään kotiinsa lämpimiä suihkuja ottamaan. Läheltäpiti-tilanteita onkin sitten ollut, kun ponnistusvaihe ollut jo käynnissä synnärin aulassa tms.

Ei kätilöitä näytä niin paljon kiinnostavan, että kannattaisi suoriltaan uskoa heitä. Täältäkin menee tunti matkassa. Jos on kivuliaita supistuksia, niin menee vaan sairaalaan. On tämnekin päin ajelutettu takaisin kotiin ja saanut samantien taas lähteä sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Etelä-Suomessa on lyhyet matkat sairaaloihin, ajoaika voi olla pitkä ruuhkien takia. Esim. meiltä on noin 15 kilsaa Naistenklinikalle, mutta jos sopiva ruuhka sattuu, matkaan voi mennä 1,5 tuntia. Jorviin pääsee yleensä sujuvammin, sinne ehkä 25 kilsaa.

Ja nyt kun kummatkin kehätiet on remontissa, niin onnea vaan jonotteluun, jos tulet väärältä puolelta kaupunkia. Kättäri ja NKL on sumpussa, tullaan mistä suunnasta vaan, Jorvi sentään lännestä päin aika hyvässä paikassa.

Mulle ei sanottu. Kyseli supistuksista ja kivuista/olosta ja sanoi että lähtekää vain tulemaan. Sairaalassa tosin kätilö epäili että onkohan kuitenkaan synnytys oikeasti alkanut kun olin niin rauhallinen. Huutaako siellä pitäisi? Yllättyi sitten kuitenkin kun olin avautunut jo 4 cm.

Mä olen ihan pk-seudulla soittanut vaan, että matkalla ollaan, tulenko sinne vai johonkin muuhun synnytyssairaalaan. Kolme synnytystä, joista kaksi olleet sellaisia, että juuri keretty sairaalaan (eikä kotona edes ollut vielä kovin kipeä olo, hyvin olisi pärjännyt). Matkaan menee kuitenkin se vähintään puoli tuntia, jos ei ruuhka-aika ole.

Vierailija kirjoitti:

”Minulla on hyvin erilainen käsitys asiasta. Äidit soittavat sairaalaan saadakseen neuvoja. Kätilöt kysyvät, kuinka pitkä supistusten väli on, ovatko supistukset kipeitä, onko lapsivesi mennyt ja pärjääkö vielä kotona. En ole koskaan kuullut, että äidille oltaisiin sanottu, että älä tule. Olemme voineet antaa neuvoja, että olisiko parempi odottaa vielä. Aina lisätään, että jos kuitenkin tuntuu siltä, niin ilman muuta voi tulla vaikka heti.”

http://www.hs.fi/kotimaa/a1464756151374

Tuo just on niin harhaanjohtava kysymys. Minä olen kaksi lasta synnyttänyt ilman lääketieteellistä kivunlievitystä, vaikka tottakai molemmilla kerroilla kipuja oli, eikä kumpikaan synnytys ollut mikään lyhyt kestoltaan. Minä nyt vain satuin saamaan synnytykset, joissa olisin pärjännyt koko synnytyksen kotona.

Onneksi jälkimmäiselläkin kerralla tajuttiin lähteä ajoissa ja oltiin sairaalassa puoli tuntia ennen pojan syntymää.

Mua niin ärsyttää tuo vonku, että on lyhyet matkat sairaalaan... hah, pk-seudulla 10km voi kestää saman aikaa kuin jossain väljemmällä alueella 100km. 

Kolme synnytystä ja kertaakaan ei olla sanottu että älä tule vielä.

Synnytykset Naistenklinikalla ja matkaa synnärille oli noin 60 km. En siis helsinkiläinen ole.

Mulla on kaikki synnytykset alkaneet sellaisilla puolikipeillä säännöllisillä supistuksilla, joiden kanssa olisi voinut elää vaikka 5 viikkoa. Ovat jatkuneet helposti yli vuorokauden. Niitä todella, todella kipeitä supistuksia on sitten tullut ehkä 10kpl, vajaa tunnin. Jos niitä olisi jäänyt odottelemaan, olisi kaikki kolme syntyneet kotona.

Kahdesta ekasta kehotettiin odottelemaan kotona, jossain  vaiheessa kuitenkin vaisto käski mennä. Kolmannesta ottivat kiltisti sisään, kun osasin jo kuvata miten edelliset tulleet. 

Minullekin sanottiin, ettei vielä kannata tulla, kun supistuksia oli jo pidempään ollut 3 minuutin välein. En kuulemma puhelimessa supistuksen aikana kuulostanut yhtään siltä, että synnytys olisi kovin pitkällä. Lapsi syntyi tunnin sisällä, vartti puhelun jälkeen alkoi jo ponnistuttaa. On meiltä lyhyt matka sairaalaan, mutta ei nyt ihan noin lyhyt.

Niinpä. Mä meinasin synnyttää sairaalan aulaan, kun ponnistusvaihe alkoi jo kotona (käskettiin pysyä kotona ja odotella rauhassa synnytyksen etenemistä, lämpimässä suihkussa olemista jne...), kaverilla sama homma, kun hänellä on aika korkea kipukynnys ja käskettiin "olla kotona niin kauan kuin pärjää". Haluaisin tietää, onko tuollaisessa synnytystavassa riskejä, kun ponnistusvaihe alkaa jo kotona tai matkalla ja kun tullaan sairaalaan, vauvan pää on jo suunnilleen näkyvissä? Vauvan sydänääniähän ei ole koko aikana seurattu, mitä jos vauva on ahdingossa tms..? Voisko joku kätilö vastata tähän? Missä vaiheessa olisi ideaaleinta tulla sairaalaan, jotta ei tulisi liian aikaisin mutta vauvalla olisi turvallista?

Vierailija kirjoitti:

Muiden asiantuntijoiden mukaan matkasynnytysten määrään Etelä-Suomessa vaikuttavat sairaaloiden ruuhkat ja se, että synnyttävälle äidille saatetaan sanoa puhelimessa, että älkää tulko vielä. Miten kommentoit tätä [Hyksin synnytystoiminnan osastonylilääkäri Mika Nuutila]?

”Minulla on hyvin erilainen käsitys asiasta. Äidit soittavat sairaalaan saadakseen neuvoja. Kätilöt kysyvät, kuinka pitkä supistusten väli on, ovatko supistukset kipeitä, onko lapsivesi mennyt ja pärjääkö vielä kotona. En ole koskaan kuullut, että äidille oltaisiin sanottu, että älä tule. Olemme voineet antaa neuvoja, että olisiko parempi odottaa vielä. Aina lisätään, että jos kuitenkin tuntuu siltä, niin ilman muuta voi tulla vaikka heti.”

http://www.hs.fi/kotimaa/a1464756151374

Mulle ei ole sanottu toisen lapsen synnytyksessä. Eka lapsi syntyi 8 tunnissa supistusten alkamisesta, odotettavissa tietysti että toinen syntyy nopeammin. Neuvolastakin sanottiin että lähdet heti kun säännölliset tai kipeät supistukset alkaa . Meillä synnärille 3 tunnin ajomatka. Juuri ja juuri ehdittiin.

Mun miniällekin sanottiin, että älä' tule vielä ja kolmas lapsi melkein syntyi matkalla, mutta kovasti pidätteli, niin kerkesi juuri ja juuri sairaalan ovien sisäpuolelle.

ennen vanhaan esim. 70-luvulla ei soiteltu ikinä synnärille, vaan neuvolasta oli sanottu, että jos tuntuu siltä, että tarvii apua, niin menee sairaalaan.

En ymmärrä, minkä vuoksi asia on jätetty puhelinkeskustelujen varaan.

Vierailija kirjoitti:

Mua niin ärsyttää tuo vonku, että on lyhyet matkat sairaalaan... hah, pk-seudulla 10km voi kestää saman aikaa kuin jossain väljemmällä alueella 100km. 

Huomaan ettet ymmärrä.

Tiedätkö kuinka nopeasti sulle tulee ambulanssi tuossa tilanteessa vs. maalla?

Siihen se turvallisuudentunne perustuukin.

Sä tiedät että jos tulee tosi paha hätä, niin ambulanssin saat paikalle parissa minuutissa, se maalainen tietää että jos sille tulee tosi paha hätä niin ambulanssilla ja poliisilla kestää jopa se 30-60min, vaikka ne tulisi pillit päällä kaahaten.

Hätätilanteessa 2min ja 30-60min välillä on järjetön ero.

Mulla särähti korvaan kun tämä osastonylilääkäri sanoo lehtijutussa että "Kaikissa sairaalan ulkopuolisissa synnytyksissä Helsingin seudulla 2010-luvulla on syntynyt hyväkuntoinen lapsi, eikä äidille ole tullut komplikaatioita."

Ihan kuin ei sillä olisi väliä, että sairaalaan ei pääse / saa tulla ajoissa, koska mitään ei ole vielä sattunut. Odotetaanko sitä että joku vammautuu, kuolee tai saa vakavan komplikaation ennen kuin toimintatapoja muutetaan? Tässähän on kyse todella hyvästä tuurista, ei siitä, että autossa synnyttäminen olisi riskitöntä. Mutta lienee kuvastaa hyvin vallitsevaa asennetta. Eli "olemme tällainen organisaatio, joka on olemassa, mutta miksi olemme olemassa, se on meille vähän epäselvää. Pyörittäisimme toimintaa valtavan hyvin, jos nyt ei olisi ovista ja ikkunoista koko ajan tulossa ihmisiä vaatimaan apua ja hoitoa. Häiritsevät penteleet meidän toimintaa."

Esikoisen synnytyksessä en soittanut, vaan lähdettiin suoraan sairaalaan, kun siltä tuntui. No, kätilö pyysi odottelemaan ihan rauhassa, eikä tuntunut pitävän mitään kiirettä, vaikka supistuksia tuli tiuhaan ja teki tosi kipeää. Huikkasi jollekin toiselle, että "täällä olis ENSIsynnyttäjä", tämä otti mut sitten käyrille ja tarkisti kohdunsuun. Ja sitten tuli vipinää kätilöiden kinttuihin. Olin tuolloin jo 8 senttiä auki, saliin ja tyttö sylissä tunti sairaalaan saapumisesta. Olisin mä kipujen kanssa varmaan pärjännyt kotonakin, jos sitä olis kysytty, mutta onneksi tuli lähdettyä, matkaakin reilu 50 km.