Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koulu ei enää tue lasta kiusaamisen yms. kanssa
31.05.2016 |
Yläasteikäisellä tyttärelläni ilmeni syksyllä pientä uupumusta, jonka syyksi selvisi pienimuotoinen syrjintä/ulkopuolelle jättäminen koulussa. Oireili lintsaamisena ja väsymisenä. Koulu otti heti kantaa lintsaamiseen, lähetti lapsen kuraattorille ja psykologille ja kävimme tapaamassa myös lääkäriä. Kiusaaminen loppui, mutta jätti jälkensä. Lintsaaminen on jatkunut edelleen silloin tällöin, lapsi kertoo olevansa uupunut kouluun ja kiusaamisjutussa on vielä käsiteltävää, vaikka se itsessään onkin loppunut.
Syksyllä ja joulun yli lapsi kävi psykologilla ja kuraattorilla sekä kasvatusohjaajan järjestämässä ryhmässä, missä oli muutama ujohko tyttö lapseni lisäksi. Kasvatusohjaajan ryhmä loppui joulun jälkeen, tammikuussa lapsi kertoi että myöskään kuraattori tai psykologi ei ollut sopinut hänelle uutta tapaamista. Otin yhteyttä koululle, josta sain vastauksen vasta useamman viikon jälkeen. Kuraattori lupasi varata uuden ajan, jonka tekikin. Lapsi kävi taas kerran kuraattorilla eikä uutta aikaa varattu. Parin viikon päästä koitin taas tavoittaa, mutta vastauksen sain vasta maaliskuussa, lopulta rehtorin kautta! Jälleen luvattiin varata aika, jota ei koskaan tapahtunut. Olen jutellut kuraattorin kanssa useita kertoja ja aina sama mantra: "Onhan tyttö reipas, mutta jos tuntuu että hän tarvitsee aikaa, täytynee varata." Sain ajan psykologille rehtorin kautta, mutta psykologi ei ollut tällöin paikalla huoneessaan, kun lapsi meni sovittuun aikaan.
Mikä tässä nyt on vikana? Lapsi ei tarvitse apua, vaikka on jatkuvasti väsynyt ja menettänyt mielenkiinnon myös harrastuksiin koulun takia? Kouluun ei ole kiva lähteä ja sen jälkeen olo on aina väsynyt. Lääkärin tutkimuksessa mitään fyysistä vikaa ei löytynyt. Otettiin useammat verikokeet, joissa tutkittiin pois myös mm. kilpirauhasen häiriöt. Jos asia ei ole koulun (kyse kuitenkin kouluun liittyvästä väsymyksestä/masennuksesta), miksei psykologi tai kuraattori ohjaa meitä eteenpäin? Lääkärin mukaan asiaa pitäisi selvittää nimenomaan koulussa.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on sanonut itse minulle, että hänen on helpompi puhua ns. tuntemattomalle kuin omalle äidille. Olen toki koettanut kannustaa ja rohkaista lasta, olemme paljon näistä asioista jutelleetkin, mutta minä en ole ammattilainen tai osaa tukea lastani sillä tavalla jota hän vaatisi. Tunteista ja ajatuksista, etenkin kiusaamiseen liittyvistä hänen on kuulemma vaikea puhua minulle. Olen koettanut nyt tehostaa yhteistä tekemistä kevään ajan, mutta sekin on vaikeaa lapsen ollessa jatkuvasti aika väsynyt. :/
Yleensä tuollaiset asiat menevät terveydenhoidon organisaatioiden kautta, ei koulun.
Eli varaa aika lääkärille ja pyytäkää lähetteet eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuollaiset asiat menevät terveydenhoidon organisaatioiden kautta, ei koulun.
Eli varaa aika lääkärille ja pyytäkää lähetteet eteenpäin.
Juuri näin. Koulu toimii niin kuin koulut yleensä toimivat, eli asiat yritetään lakaista maton alle. Ei kun yhteyttä "normaaliin" terveydenhoitoon, yleiselle tai yksityiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä koulussa on varmasti n. 50 akuutimpaa kuraattorin / psykologin asiakasta jonossa. Yhteiskunnan resurssit ei riitä ihan kaikkeen ihan kaikille.
Meinaatteko tosissanne, että koulussa tapahtuvaa syrjintää ja ulkopuolisuuden tunnetta voi hoitaa se tk-lääkäri? Niillä kuraattoreilla ja muilla on käytössään ihan valtavasti tietoa luokista ja luokissa toimivasta dynamiikasta, joka auttaa ihan törkeästi siinä lapsen auttamisessa. Kaikki ei ole lapsen kertoman varassa, vaan auttaja tietää miten asiat oikeasti ovat. Ei sillä, että lapsi valehtelisi, mutta kuraattori voi esim. tietää jos luokassa on ollut muita kiusaamistapauksia tai muuta häikkää.
Oletteko ihan tosissanne sitä mieltä, että se on enemmän lääkärin asia, jos lapsella ei ole koulussa mukavaa? Mitä lääkäri voi oikeasti tehdä asialle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama juttu ja aika syvällä käytiin. Kuraattorin kanssa oli istuntoja, mutta siihen se jäi. Kotona on asiaa jauhettu kuukausia, annettu tukea, ei ole jätetty yksin, vedetty mukaan tekemisiin jne. Lintsaamista ei ollut, mutta muutamat kokeet menivät niin ja näin, unihäiriöitä ja muuta. Valitettavasti tällainen aiheuttaa monesti ketjureaktion ja siinä sitä purkamista riittää. Nyt on valoa tunnelin päässä, on saanut muita ystäviä, harrastaa aktiivisesti ja odottaa lomaa, mutta kyllä arpien paraneminen kestää ja luottamus ystävyyteen on saanut kovan kolauksen. Eiköhän tämä tästä, neuvoja en osaa antaa, mutta voimia, elämä kantaa.
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti saatte asiat kuntoon!
Ehkä sinä voit tukea ja auttaa lastasi? Keksitte yhdessä vaikka jonkin harrastuksen joka vie ajatukset pois turhista asioista? No kaipa tuo on lapsellinen idea..
yh m37