Vierailija

Plus kyllä, miinus ei.

  • ylös 7
  • alas 5

Kommentit (13)

Vierailija

Biisi on kyllä hyvä, mutta elämä käsitteenä vaatisi vähän selvennystä, eli mistä vinkkelistä tarkoitat?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Yleisesti ottaen elämä on ihan mukavaa! Toivottavasti ei tule mitään muutoksia, koska usein ne tämän ikäisenä alkavat olla negatiivisia.

Vierailija

Mistä vinkkelistä... ahhahaha. Mistäköhän? Naapurin Penan? Liisan, tai sen lähikaupan kassaneidin?

Omasta ehkä kuitenkin. :)

Vierailija

En, pikemminkin vihaan, mutta olenkin vakavasti masentunut. Olisi outoa jos masentunut ihminen rakastaisi elämää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mistä vinkkelistä... ahhahaha. Mistäköhän? Naapurin Penan? Liisan, tai sen lähikaupan kassaneidin?

Omasta ehkä kuitenkin. :)

Sitä vaan, että niin monesti täälläkin on hyvinkin rankkoja vastoinkäymisiä kuitattu sillä, että 'se on elämää' - ns. realismi on kovin yleinen näkökanta täällä siitä, mitä elämä on, ei niinkään se, mitä se voisi olla.

Vierailija

Rakastan elämää, mutta minulla on vaikeuksia elää maailman pahojen asioiden ja ilkeiden pahojen ihmisten kanssa. Minusta elämä olisi paljon enemmän arvokkaampaa, jos voisi elää sen ilman vihaa, ilkeyttä, julmuutta ja kostoa. Elämä nykyisessä maailmassa tuntuu järjettömältä. Myös se satuttaa, kun näkee asioiden välisiä yhteyksiä ja osaa aavistaa sen suunnan, mihin päin maailma kehittyy (--tuhoon).. Tuskalllista elää joka päivä ihmisten kanssa jotka elävät laput silmillä, ja tuhoavat lisää. Rakastan elämää, mutta on väärin, että käytämme sen sivilisaationa näin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä vinkkelistä... ahhahaha. Mistäköhän? Naapurin Penan? Liisan, tai sen lähikaupan kassaneidin?

Omasta ehkä kuitenkin. :)

Sitä vaan, että niin monesti täälläkin on hyvinkin rankkoja vastoinkäymisiä kuitattu sillä, että 'se on elämää' - ns. realismi on kovin yleinen näkökanta täällä siitä, mitä elämä on, ei niinkään se, mitä se voisi olla.

+sitä tulkintaa alkaa helposti värjäämään normin mukaiseksi...mutta niinhän tekevät vain keskenkasvuiset, vai mitä? ;)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En, pikemminkin vihaan, mutta olenkin vakavasti masentunut. Olisi outoa jos masentunut ihminen rakastaisi elämää.

En muuten itse näe asiaa noin, ei outoa ollenkaan. Elämässähän voi olla osatekijöitä jotka tuottavat masennusta, mutta itse elämä kokonaisuutena voi silti olla voittopuolisesti kaunis. Masennushan on usein (ei aina ja kaikilla, mutta mahdollisesti) eräänlaista äärimmäistä tarkkanäköisyyttä ja kykyä kokea täysillä. Samoilla silmillä millä on nähnyt pahaa, näkee yhtälailla hyvääkin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla