Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävä ihmissuhdemorkkis
31.05.2016 |
Mitä voi tehdä kun on kaksi vuotta antanut kaikkensa ihmiselle joka paljastuu aivan toisenlaiseksi kuin oli luullut? Kun tajuaa olleensa vain helppoa seksiä varten vaikka itse on jakanut synkimmät salaisuutensa. Kun on tiennyt jo etukäteen tyypin epäluotettavaksi, ailahtelevaiseksi ja holtittomaksi ikuiseksi lapseksi. Kun kuvittelee että MINÄ olen se joka hänet saa muuttumaan. Ja kun lopulta on niin rikkonut itsensä kaiken jälkeen ja kertoo sen suoraan toiselle, avaa sydämensä ja kertoo että sattuu enkä pysty enää olemaan yhteydessä. Niin toinen suuttuu ja ivaa että mitäs olen tulkinnut kaiken niin väärin. Olen sentään nelikymppinen kolmen lapsen äiti, kukaan tuttu ei ikinä uskoisi minkälaiseen ihmiseen lankesin ja miten matelin hänen edessään että hän rakastaisi. Ja kaiken lisäksi voin häntä joutua vielä kaveripiirissä tapaamaankin. Loppuuko tämä itseinho, häpeä ja tuska ikinä?
Kommentit (27)
Ekan viestin kirjoittaja jatkaa. Mulle on itseasiassa käynyt tismalleen sama, lukuun ottamatta sitä, että en paljoa avautunut, koska tiesin epäempaattiseksi. Muuten kertomuksesi on sanasta sanaan omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri osa naisista on kuvitellut pystyvänsä muuttamaan miehen paremmaksi, liekö hoivavietti vai mikä syynä. Viime päivinä on korvamatona ollut Tavaramarkkinoiden Kevät; "pojat on poikia, ne lupaa muttei palaa" :)
Vierailija kirjoitti:
Ja kun lopulta on niin rikkonut itsensä kaiken jälkeen ja kertoo sen suoraan toiselle, avaa sydämensä ja kertoo että sattuu enkä pysty enää olemaan yhteydessä. Niin toinen suuttuu ja ivaa että mitäs olen tulkinnut kaiken niin väärin
Eli rikoit itsesi, tunnustit rakkautesi hänelle ja myös sanoit, että olet niin satutettu, ettet enää halua olla hänen kanssaan yhteydessä vai?
Mies suuttui siitä, kun sinä rakastuit ja halusit enemmän vai? Miten suhtautui siihen, ettet enää halua olla yhteydessä häneen? Sopiko se hänelle, vai sopisko hänelle seksisuhde siis edelleen?
Hänelle olisi ilmeisesti sopinut seksisuhde kunnes vuodenvaihteessa lopetin sen. Morkkis on siitä että tiesin etukäteen minkälainen hän on ja siitä että hän kyllä sanoi useaan kertaan että ei halua mitään vakavaa. Mutta en uskonut sitä vaan kuvittelin että kyllä hän vielä ymmärtää mikä helmi olen. :( olin avioeron jälkeen yli 5 vuotta yksin ja uusi intiimi suhde oli minulle niin iso asia. Aina lähden seksisuhteeseen tosimielellä. Ja nyt on jotenkin likainen ja höynäytetty olo. Jo varhain nämä asiat oli esillä mutta hän vain jatkoi panemistani ja minä annoin sen tapahtua vaikka sisimmässäni tiesin ettei hän rakasta minua.
Kiitos tsempeistä
Ap
Jotenkin nyt pitäisi miettiä, mikä voisi tehdä sinut ehjäksi uudelleen? Mitä itse sanoisit minulle jos olisin sinä?
Itselle tulee mieleen, että rakkauden kaipuusi oli suuri ja on sitä varmasti yhä. Ei siinä ole väärää. Myös se seikka tulee mieleen, että mies ei ollut arvoisesi vaan vaikuttaa lähinnä vastuuttomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ts. rakkaudenkaipuun hyväksyminen voisi olla avain?
Jos oman rakkaudenkaipuun tunnistaa ja hyväksyy, oppii ehkä myös ajan kanssa säätelemään sitä, ettei se pääse niin puskan takaa yllättämään.
Sitten voi alkaa käyttää sitä järkeäkin parin valinnassa, eikä vain sydäntä.
Sydän on usein väärässä, valitettavasti :(
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänelle olisi ilmeisesti sopinut seksisuhde kunnes vuodenvaihteessa lopetin sen. Morkkis on siitä että tiesin etukäteen minkälainen hän on ja siitä että hän kyllä sanoi useaan kertaan että ei halua mitään vakavaa. Mutta en uskonut sitä vaan kuvittelin että kyllä hän vielä ymmärtää mikä helmi olen. :( olin avioeron jälkeen yli 5 vuotta yksin ja uusi intiimi suhde oli minulle niin iso asia. Aina lähden seksisuhteeseen tosimielellä. Ja nyt on jotenkin likainen ja höynäytetty olo. Jo varhain nämä asiat oli esillä mutta hän vain jatkoi panemistani ja minä annoin sen tapahtua vaikka sisimmässäni tiesin ettei hän rakasta minua.
Kiitos tsempeistä
Ap
nelikymppinen 3 lapsen äiti "kyllä hän vielä ymmärtää mikä helmi olen"
Yhdyn Kaffepullan ekaan kappaleeseen 100%. Kaffepullalta tulee usein todella hyviä kommentteja, olen pistänyt merkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänelle olisi ilmeisesti sopinut seksisuhde kunnes vuodenvaihteessa lopetin sen. Morkkis on siitä että tiesin etukäteen minkälainen hän on ja siitä että hän kyllä sanoi useaan kertaan että ei halua mitään vakavaa. Mutta en uskonut sitä vaan kuvittelin että kyllä hän vielä ymmärtää mikä helmi olen. :( olin avioeron jälkeen yli 5 vuotta yksin ja uusi intiimi suhde oli minulle niin iso asia. Aina lähden seksisuhteeseen tosimielellä. Ja nyt on jotenkin likainen ja höynäytetty olo. Jo varhain nämä asiat oli esillä mutta hän vain jatkoi panemistani ja minä annoin sen tapahtua vaikka sisimmässäni tiesin ettei hän rakasta minua.
Kiitos tsempeistä
Ap
nelikymppinen 3 lapsen äiti "kyllä hän vielä ymmärtää mikä helmi olen"
Haha, touche´
Itse olen ollut toisella puolella, mutta tilanteessa jossa uskon synnyttäneeni samoja fiiliksiä. Nautin tämän toisen ihmisen seurasta ja läheisyydestä mielettömästi. Tosin oli alusta asti kertonut että minulla on mt-ongelmia, jotka vaikeuttavat omaa tunneilmaisuani. Olin kuin pohjaton kaivo. Otin mutta en antanut mitään takaisin. Tiesin että tämä mies luotti minulle hyvinkin intiimejä asioita. Ja surujaan. Kaikin puolin hieno ihminen. Jossain kohtaa kuitenkin tämä kaikki päättyi. JA halusinkin sitä koska huomasin mitä olin tehnyt. Muistan kuitenkin todenneeni että hänhän tiesi minun olleen mt-ongelmainen ja kykenemätön normaalin suhteeseen/tunteisiin. Hävettää kyllä. Koska tuolla minä vain yritin vierittää oman syyllisyyteni pois omilta niskoilta. Hänen edellinen kumppaninsa oli pettänyt häntä ja silti hän uskalsi rakastaa minua. Vahvuutta parhaimmillaan, vaikkakin kohde ei ollut sen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että on rakastanut, ei ole koskaan arvotonta.
Ap:lle sanoisin, että se, että sinä osaat rakastaa, on kunniaksi sinulle. Ei häpeäksi.
Seuraavalla kerralla valitse ihminen, joka on arvoisesi.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Yhdyn Kaffepullan ekaan kappaleeseen 100%. Kaffepullalta tulee usein todella hyviä kommentteja, olen pistänyt merkille.
Kiitos! Tästä tuli hyvä mieli.
On mulla kyllä vähän arveluttaviakin juttuja välillä, ei kannata ottaa tosisaan kaikkea, mitä kirjoitan.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai ihmisenä voi olla helmi vaikka olisikin nelikymppinen kolmen lapsen äiti. Varsinkin jos kumppani on saman ikäinen eikä itse halua perhettä perustaa.
Ap
Tälläkin miehellä mielialalääkitys, en ole tullut ajatelleeksi että voisiko sillä olla vaikutusta tunteettomuuteen. Ajattelin että se on hyvä asia kun saa hoitoa.
Ap
Lähtösi on saattanut olla hänelle kovempi paikka, kuin mitä myöntää tai saati edes käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut toisella puolella, mutta tilanteessa jossa uskon synnyttäneeni samoja fiiliksiä. Nautin tämän toisen ihmisen seurasta ja läheisyydestä mielettömästi. Tosin oli alusta asti kertonut että minulla on mt-ongelmia, jotka vaikeuttavat omaa tunneilmaisuani. Olin kuin pohjaton kaivo. Otin mutta en antanut mitään takaisin. Tiesin että tämä mies luotti minulle hyvinkin intiimejä asioita. Ja surujaan. Kaikin puolin hieno ihminen. Jossain kohtaa kuitenkin tämä kaikki päättyi. JA halusinkin sitä koska huomasin mitä olin tehnyt. Muistan kuitenkin todenneeni että hänhän tiesi minun olleen mt-ongelmainen ja kykenemätön normaalin suhteeseen/tunteisiin. Hävettää kyllä. Koska tuolla minä vain yritin vierittää oman syyllisyyteni pois omilta niskoilta. Hänen edellinen kumppaninsa oli pettänyt häntä ja silti hän uskalsi rakastaa minua. Vahvuutta parhaimmillaan, vaikkakin kohde ei ollut sen arvoinen.
Pyysitkö koskaan anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai ihmisenä voi olla helmi vaikka olisikin nelikymppinen kolmen lapsen äiti. Varsinkin jos kumppani on saman ikäinen eikä itse halua perhettä perustaa.
Ap
jos mies ei halua edes omia lapsia niin luuletko, että se haluaa 3 toisen miehen lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai ihmisenä voi olla helmi vaikka olisikin nelikymppinen kolmen lapsen äiti. Varsinkin jos kumppani on saman ikäinen eikä itse halua perhettä perustaa.
Ap
jos mies ei halua edes omia lapsia niin luuletko, että se haluaa 3 toisen miehen lasta?
Lapseni ovat jo melkein parikymppisiä, ei tässä isäpuolta olla hakemassa.
Ap
Miksi sulla on morkkis? En näe sinun tehneen mitään väärää. Mitä väärää olet tehnyt rakastuessasi? Taidat sekoittaa mokailun ja yli pääsemisen vaikeuden keskenään? Helpompaa jos keskityt nyt vain yli menemiseen, etkä soimaa itseäsi asioista, joille et voi mitään (enää)