Uusi seurustelukumppani juo olutta joka ilta
Onko kukaan saanut uuden kumppanin "huonoja harrastuksia" muutettua seurustelun alettua? Uusi kumppanini juo luultavasti lähes joka ilta olutta. Niinä iltoina kun emme näe, mutta soittelemme on juonut selvästi enemmän, koska puhe voi sammaltaa. Ottaa pari sillonkin kun näemme, mutta harvoin varsinaista humalaa.
Käy töissä, urheilee ja liikkuu muutenkin. Mutta tuo oluen juonti päivittäin on asia mikä ei itselleni ole ok. Miten ottaa asia nätisti puheeksi? Tiedän, että pitemmän päälle se alkaisi rasittamaan ja ärsyttämään itseäni? Huolestuttaa jollain tapaa nytkin. On ns.kunnon mies, mutta jonkinlainen riippuvuushan tuo kyllä on. Lapsia kun mukana niin heidän elinpiiriinsä en halua alkoholin mahdollista suurkuluttajaa, vaikka mitään ns.pahaa ei tapahtuisikaan. En silti halua mallia, että joka päiväinen juominen olisi normaalia tms. heidän elämäänsä. Onko siis mahdollista, että tällaista tapaa saisi kitkettyä pois vai mahdottomuus?
Kommentit (38)
Toista ihmistä ei voi muuttaa. Nuorten naisten harha on, että heidän rakkautensa voi muuttaa toisen. Ei voi. Vain ihminen itse voi muuttua, jos halu ja tarve löytyy omasta itsestä. Toinen voi toki olla siinä tukena.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on outo suhtautuminen alkoholiin. Sehän on vielä alle kaikkien suositustenkin, jos oikeasti vain tuon pari juo illassa. En näe asiassa mitään ongelmaa. Kännit ovat täysin eri asia, eikä tuollaisella alkoholin käytöllä ole mitään tekemistä sen kanssa. Lähinnähän tuo kertoo ennenminkin miehestäsi että ei ole alkoholisti. Oikea alkoholisti ei mitään paria osaa ottaa, vaan se on aina kaikki, tai ei mitään.
T: Ex-alkoholisti, joka ei voi edes yhtä olutta juoda, etteikö sitä menisi samantien väh. 2 päivää kännissä.
Mikä nyt on "oikea alkoholisti"? Sinä joit tullaksesi känniin. Monet juovat tullakseen seitinohueen hiprakkaan, ja päivittäisenä tapana se vaatii vähitellen lisättävää annostusta. Muutama olut muuttuu mäyräkoiraksi, ja terveyshaitatkin alkavat iän myötä näkyä.
Päivittäinen alkoholinkäyttö on merkki jonkunasteisesta riippuvuudesta. 1-2 annosta ei vielä käy terveyden päälle, mutta 4-5 jo käy. Eikä varsinaisesti kännissä tarvitse olla koskaan, promillet pysyvät alle puolen, kun illan mittaan tissuttelee.
Ap, jätä kun vielä voit ilman isompia ongelmia.
suklaaherkku kirjoitti:
Miten voi olla noin idiootteja ihmisiä? :D:D Ei sitten tullut mieleen selvittää ETUKÄTEEN tuollaista pikkupikku perusasiaa toisen elämäntavoista? :DD Jessus... Onneksi minulla on joku taso miesten suhteen, niin en ole ikinä kyselemässä näin typeriä netissä.
No nyt kun löytyi tällainen fiksu, empaattinen ja sosiaalisesti taitava ihminen niin haluankin kysyä, että tottakai selvitit myös ettei miehen suvussa ole mitään perinnöllisiä sairauksia, mielenterveysongelmia tai muita huonon jalostuksen tuloksia? Ihan kromosomitasolla?
Alkoholitoleranssi ja riippuvuus alkaa juuri tällä jokapäiväisellä lipittelyllä.
Olen just eronnut miehestä, jonka alkoholismi alko juuri noin. "No eihän se ole kuin pari.." vaarallinen lause. Se pari muuttu ajan kuluessa kasipäkiksi, nykysin saunakaljat on vähintään se mäyrä. Kun lähtee ryyppäämään, sammuilee minne sattuu ja välttämättä ei kuulu ja näy kun vasta seuraavana päivänä iltapäivällä. Silloinkin kännissä.
Minä pöljä uskoin, ja tein lapsetkin sen kanssa. No, eipä muuttunut kun paheni vain.
Olkaa helvetti nyt viisaampia. Aina voi kysyä vielä tuossa vaiheessa "olisitko vaikka kuukauden selvinpäin että tietäisin ettei sinulla ole ongelmaa." Jos ei suostu, lähde kun on vielä helppoa.
Viina on hyvä renki, mutta helvetin huono isäntä...
Ja se rakkaus, se on pahin. Kauhea lähteä, kun haluaisi selvitä yhdessä, perheenä. Mutta pakko ajatella lapsia ja itseään. Ja toisaalta sitä kaikkien vuosien jälkeen vihaakin jo toista, ja sekin tuntuu kamalalta..
Kuukausi selvinpäin on hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitävätkö ihmiset aivan tosissaan parin oluen juomista päivässä alkoholiongelmana? Minä olen aina ollut kateellinen tuollaisille ihmisille jotka siihen pystyvät. Haluaisin itsekin, mutta en osaa juoda muuten kuin humalahakuisesti, ja olen tehnyt niin aina ensimmäisistä känneistä viimeisimpiini. Mikään ei riitä ennen kuin filmi on poikki, ja pari olutta saa minut vain vihaiseksi, jos ei ole "mahdollisuutta" jatkaa loppuun asti.
T: tuo ex-alkkis (tai kai sitä edelleen on, mutta raitis)
Johtuisikohan sun erilainen suhtautuminen siitä, että itselläsikin on riippuvuussairaus eli alkoholismi taustalla? Eihän kaikki alkoholistit ole samanlaisia; yhdistävä tekijä on riippuvuus kyseiseen aineeseen. Jos laskee viikkokulutuksen määrää joka ilta muutaman juovalla niin kertyyhän sitä siitäkin saldoa. Joinakin iltoina kuitenkin ihan kunnon humalaan asti...
Varmasti johtuu. Tuntemani "alkoholistit" ovat kyllä aina juoneet humalahakuisesti, joten kai tuo sitten vääristää ajatteluani. Sitten ovat nuo ystävät erikseen jotka osaavat lopettaa tuohon pariin kaljaan ilman ongelmaa, tai humalaa. Ovat tehneet tätä kymmeniä vuosia, eikä se juominen siitä ole yltynyt. Minulla ja muille kaltaisillani joille tuosta alkon käytöstä on tullut ongelmia, niin se on ollut nähtävissä ihan teinistä asti. Kännissä on vaan tuntunut olevan vähän liiankin kivaa, ja joka kerta on pitänyt olla ihan silminnähden humalassa. Siksi ehkä ajattelenkin että ihminen joka osaa juoda alkoholia jatkamatta humalaan asti hallitsee sen käytön, ja se viina ei lähde viemään, niin kuin minulla ja kaltaisillani on ollut ihan alusta lähtien.
En minä automaattisesti näkisi paria olutta päivässä alkoholismina. Eihän se ylitä miehellä edes suurkulutusrajaa.
Sen sijaan tuo sammaltaminen aina kun silmä välttää, on jo ongelmajuomista. Mikäli ei ole jotain neurologista poikkeavuutta, tarkoittaa se ainakin puolentoista promillen humalaa. Nyt vielä pitää kutinsa seurassasi, mutta kyllä se siitä repeää mitä todennäköisimmin.
No ensinnäkin nätisti tai kaarrellen ei kannata sanoa, sanot vaan suoraan, että miehen alkoholinkäyttö on huolestuttavaa. Jos reaktio on raju niin sekin kertoo jo paljon. Sen muutoksen on tultava heti ja miehen omasta tahdosta. Toista ei voi muuttaa, mutta toinen voi kyllä itse muuttaa itseään jos tarpeeksi haluaa.
Mun mies oli alkoholin suurkuluttaja kun tavattiin, ja muutenkin huonossa elämäntilanteessa ja masentunut. Myönsi sen ihan suoraan itsekin. Tiesi, että en katselisi jatkuvaa tissuttelua, kalsarikännejä enkä käsistä ryöstäytyneitä baarireissuja. Ja itsekin varmasti halusi elämänmuutosta. Alussa kun oltiin etä/tapailusuhteessa niin oli vielä pari kertaa kun itsellä oli jotain iltaohjelmaa eikä voitu skypettää, niin mies lähti myös baariin ja ne kerrat ei päättyneet kovin hyvin. Viimeisellä kerralla oli onnistunut hajottamaan etuhampaansa eikä edes tiennyt miten! Suutuin ja järkytyin niin että hyvä ettei koko orastava suhde kaatunut siihen. Ei se nimittäin niinkään voi olla, että juominen pysyy kurissa tasan niin kauan kun mä olen "vahtimassa" (vaikken siis todellakaan vahdi, en oo ikinä kieltänyt miestä juomasta tai sanonut määriä mitä voi juoda tms. Sanon vaan suoraan jos näen sellaista juomakäyttäytymistä mitä pidän huolestuttavana). Mutta käytännössä toi juominen loppui siltä melkein seinään. Se ei tainnut olla varsinainen alkoholisti vaikka ryyppäsikin todella paljon, vaan lääkitsi alkoholilla muita ongelmiaan. Ei vedä nykyään varsinaisia kännejä ikinä, työpaikan pikkujouluistakin tullut aikasin ja lähes selvänä kotiin. Kerran pari viikossa saattaa juoda hyvän oluen tai kaksi. Ja yhdessä saatetaan ottaa esim ruoan kanssa viiniä joskus mutta aika harvoin. Mä reagoin sen juomiseen ainoastaan silloin, kun näen että se kaipaa ryyppyä johonkin yleensä huonoon tunnetilaan. Sen taustalla ja sukurasitteella noi on sellasia mihin pitää kiinnittää huomiota. Alkoholia ei pitäis mun mielestä ikinä juoda lääkkeenä huonoon fiilikseen eikä sitä pitäisi tarvita rentoutumiseen, sellainen ei ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
En minä automaattisesti näkisi paria olutta päivässä alkoholismina. Eihän se ylitä miehellä edes suurkulutusrajaa.
Sen sijaan tuo sammaltaminen aina kun silmä välttää, on jo ongelmajuomista. Mikäli ei ole jotain neurologista poikkeavuutta, tarkoittaa se ainakin puolentoista promillen humalaa. Nyt vielä pitää kutinsa seurassasi, mutta kyllä se siitä repeää mitä todennäköisimmin.
Pari olutta päivässä on vähintäänkin orastavaa alkoholismia, jos se on joku automaatio eikä ilman voi olla. Kyse ei ole välttämättä määristä vaan psykologisesta vaikutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
suklaaherkku kirjoitti:
Miten voi olla noin idiootteja ihmisiä? :D:D Ei sitten tullut mieleen selvittää ETUKÄTEEN tuollaista pikkupikku perusasiaa toisen elämäntavoista? :DD Jessus... Onneksi minulla on joku taso miesten suhteen, niin en ole ikinä kyselemässä näin typeriä netissä.
No nyt kun löytyi tällainen fiksu, empaattinen ja sosiaalisesti taitava ihminen niin haluankin kysyä, että tottakai selvitit myös ettei miehen suvussa ole mitään perinnöllisiä sairauksia, mielenterveysongelmia tai muita huonon jalostuksen tuloksia? Ihan kromosomitasolla?
Öööö... Mistäköhän miehestä me nyt puhumme? :D
Tylsähän sellainen elämänkumppani pitemmän päälle olis jos elämäntavat eroaa paljon toisistaan. Aika moni havahtuu ongelmaan vasta siinä vaiheessa kun ihan tavallisen ei-suosituksia ylittävän normaalin arki-illan oluenoton jälkeen joutuu aamulla puhallusratsiaan. Siinä sit fiksuimmat tajuaa että ovat olleet rattijuoppoja suuren osan elämästään eivät vaan ole jääneet siitä kiinni.
Mä en pidä alkoholin tuomasta fiiliksestä kuin harvoin, seuraavana päivänä maksan mahdollisen huvin raskaasti. Tarkoittaa kai sitä että olen yliherkkä alkoholille, ja otan todella harvoin. En jaksais kumppania jolle alkoholi on säännöllisesti osa elämää, se kuitenkin aina rajoittaa. Ainakin sellaista elämäntapaa jota mä toivon puolisoni kanssa viettäväni.
Mieti tarkkaan mitä tahdot elämääsi pitkällä aikavälillä. Ole avoin uuden seurustelukumppanin kanssa puhuessasi, voit auttaa häntä näkemään oman elämänsä uudessa valossa. Toista et voi muuttaa, eli ei kannata kuvitella miehen muuttavan tapojaan vaikka hän sanoisi niin tekevänsä. Aika näyttää miten hänen käy, mutta sinä voit päättää omat rajasi.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen mies ei kyllä oluella saa itseään sammalluskuntoon. Eli kun et ole läsnä, vetää kyllä varmasti jotain väkevämpää.
Toleranssinkin täytää olla vähintään kohtalainen, jos joka päivä sen muutaman oluen ottaa. Ei kannata jäädä katsomaan, ellei asiaan tule heti muutosta.
Eli puhu asiasta ja jos ei kerralla mene perille, niin lähde.
Ei pidä paikkaansa tuo, että aikuinen mies ei saisi itseään pelkällä oluella sammalluskuntoon. Minä ainakin saan ja muistikin lähtee usein, vaikka en joisi kerralla mitään valtavia määriä (n. 10 keskiolutta). Monesti olen sammunutkin oluesta. M34
Neuvon sinua: lopeta suhde. Häviät aina alkoholille, se menee naisten ja lasten edelle. Jos juominen on jo nyt päivittäistä, puhe sammaltavaa, niin ei se uudeksi, paremmaksi, vähemmäksi muutu. Tiesitkö, että päivittäinen oluen kittaaminen humalaan asti ei ole terveellistä? Haluatko mennä nukkumaan oluelle haisevan, sammuneen miehen viereen, joka äreilee seuraavana aamuna? Kun täällä asiaa mietit, niin sanon suoraan: ei hyvä. Tuhoon tuomittu.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei näe asiassa ongelmaa, niin juoppo se on eikä muuksi muutu.
No mikä ongelma asiassa on miehen kannalta?
Jätä se. Ihme pitää tapahtua että jättää tissuttelun jos nyt alussa jo otettava! Pahenee ajan myötä, kokemusta on. Vaikka ihan vaan pari, mutta vuosia kun tekee niin tervetuloa maksakirroosi ja muut alkoholin tuomat ongelmat. Nyt ehdit vielä perääntyä.
Johtuisikohan sun erilainen suhtautuminen siitä, että itselläsikin on riippuvuussairaus eli alkoholismi taustalla? Eihän kaikki alkoholistit ole samanlaisia; yhdistävä tekijä on riippuvuus kyseiseen aineeseen. Jos laskee viikkokulutuksen määrää joka ilta muutaman juovalla niin kertyyhän sitä siitäkin saldoa. Joinakin iltoina kuitenkin ihan kunnon humalaan asti...