Onko luuserin oma vika, että hän on luuseri?

Vierailija kirjoitti:

Kannatatteko sitä, että heikkojen sortuminen elon tiellä on luonnollista, ja että vahvojen kuuluukin pärjätä?

Älyvapaa kysymys.

Jos joku tuohon vastaa kannattavansa niin hän on kyllä pahasti empatia-viallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla kohdalla kyllä.

Toki en voinut vaikuttaa siihen, että synnyin lyhytkasvuisena, pienimunaisena ja isonenäisenä.

Kaikki muu luuseriuteni on omaa syytäni.

Luovutin kun oli vähänkin vaikeaa. Jäin hautomaan omaa surkeuttani. En uskaltunut tehdä mitään mikä on normaali-ihmiselle täysin luonnollista.

Ei välttämättä. Herkkä reaktioalttius pieneen munaan ja lyhyyteen ei ole oma valinta, joten et itse päättänyt että sellaiset asiat saavat sinut vetäytymään kuoreesi.

Ei tietenkään, mutta vahvempi (ei luuseri) ihminen olisi jättänyt nuo asiat toissijaisiksi ja menestynyt elämässään. Eikä muutenkaan kukaan ota sinua vakavasti, jos väität elämäsi epäonnistumisen syyksi lyhytkasvuisuuden.

No yleensä tuollaiset syyt ei olekaan niitä perimmäisiä syitä, vaan pintaa jonka takana on todelliset aiheuttajat.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuitenkaan missään tilanteissa voi vaan jäädä makamaan ja laittaa omaa elämäänsä olosuhteiden tai muiden ihmisten syyksi. Tässä mielessä vastuu on jokaisessa itsessään.

Miksei voi? Sen kun jää vaan. Varsinkin jos perustuu oikeaan arvioon faktoista.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat mielenterveyden ongelmat eivät ole omaa syytä, vaan juontavat juurensa ihan neurologian puolelta, tai lapsuudesta. Toisaalta ottamalla apua vastaan niidenkin kanssa voi elää lähes normaalisti. Surkeat valinnat taas ovat ihan omaa syytä.

Jos "surkea valinta" on seurausta mt-ongelmasta, ja mt-ongelma ei ole omaa syytä, ei se "valintakaan" silloin ole aidosti vapaa.

Riippuu ihmisestä itsestään. Lapsuuden traumoja voi selvitellä terapiassa, opintoja voi tehdä aikuisenakin, päihdeongelmiinkin voi hakea apua.  Jos todella yrittää parantaa tilannettaan, mutta ei vain silti pärjää elämässä, niin ei se mielestäni ole enää ihmisen itsensä syytä. Toisaalta jos vain syyttelee ongelmiaan, eikä koskaan tee mitään hoitaakseen niitä, niin silloin se tilanne on oma valinta.

(Ja esim. suurin osa mielenterveysongelmaisista kyllä yrittää hoitaa itseään ja saada apua, vaikka he yleensä syyllistyvät tällaisista viesteistä. Juuri heitä en tuolla omalla valinnalla tarkoita.)

Täällä on listailtu hyviä pointteja. Menestystä haittaavia tekijöitä voi olla monia, vaikka tyyliin synnynnäisiä, niin siltä osin se ei mitenkään ole oma vika.

Jos huumeiden, alkon yms. käyttö lähtee lapasesta, niin se on oma vika. Laiskuus on oma vika. 

Ja sitten on myös tuuri, joka pistää kapulaa rattaisiin. Jotkut omat valinnat pistäisin tuuriosioon, koska eihän kukaan meistä osaa ennustaa - jotkut omat päätökset voi purra perseestä, vaikkei päätöstä tehdessä niin uskoisi.

Itse pidän itseäni sellaisena luuserihtavana, mutten varsinaisesti luuserina saatika "game over luuserina". 

Omassa tapauksessa voin syyttää itseäni, koska olen ollut laiska ja myös tuuria, että se on hankaloittanut asioita entisestään. Olen ollut vähän tämmöinen jäljessä laahaaja peruskoulun jälkeen. Vanhemmat pakotti lukioon, vaikka halusin amikseen. Keskeytin lukion nopeasti ja menin ammattistarttiin, jotta olisi jotain kehittävää tekemistä. Tässä jäin vuoden jälkeen. Kävin amiksen ja siinä missä silloin olisi pitänyt pyrkiä verkostoitumaan, niin ajattelemattomuuttani ja/tai laiskuuttani se ei mennyt aivan putkeen. Tämä varmasti osittain vaikutti siihen, ettei töitä löytynyt valmistuttuani. Aloitin lukio-opinnot ja kirjoitin ylioppilaaksi. Tässä vaiheessa olen siis tavallaan 4 vuotta "jäljessä" ikätovereitani. Haen kouluun ensi vuonna, joten tämä vuosi menee töitä hakiessa ja tyhjällä CV:llä homma ei tunnu kovin lupaavalta, joten vaikka jos saisinkin sen koulupaikan ensi vuonna, olen edelleen ilman työkokemusta ja peräti 5 vuotta ikätovereita jäljessä. 

Eli sikäli tuon tekstin perusteella voisin mennä luuseristakin. En ole kuitenkaan näitä vuosia sylkenyt kattoon kaljapullo kädessä, vaan juuri opiskellut itsenäisesti lukioaineita, suorittanut kirjoitukset hyvin arvosanoin ja opiskellut vapaa-ajalla paria kieltä, ikään kuin harrastuksena. Toivoa en ole hukkaan heittänyt ja jos nyt vaan jaksan pitää itseäni niskasta kiinni eikä tuuri potki päähän, niin ihan hyvä tulevaisuus on varmasti edessä.

Ihmiset näyttää työntävän tuota omaa valintaa tarjottimelle sen takia, että sen puuttuminen olisi kiusallinen ajatus. Mitään varsinaista todistettahan siitä ei ole, varsinkaan kenenkään yksittäisen ihmisen kohdalla.

Pitää varmaan ensin määritellä mitä se luuserina oleminen on. Itse olen  varmasti jonkun mielestä luuseri kun olen työtön ja täysin vapaa lähestulkoon yhteiskunnan kahleista. Itse taas tunnen oloni voittajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Pitää varmaan ensin määritellä mitä se luuserina oleminen on. Itse olen  varmasti jonkun mielestä luuseri kun olen työtön ja täysin vapaa lähestulkoon yhteiskunnan kahleista. Itse taas tunnen oloni voittajaksi.

Yleisesti ottaenhan voisi ajatella, että toimivassa parisuhteessa, hyvässä työssä, hyvä koulumenestys, varallisuus on epäluuserimaisia juttuja, ja aika pitkälti noiden puute tekee luuseriksi. 

Ite oon aina ajatellut, että luuseiutta/voittajuutta on kahdenlaista. "Yhteiskunnallista", eli mitä isossa kuvassa arvostetaan/ei arvosteta eli just nuo työt, varallisuus jne.

Ja sitten on se henkilökohtainen kuva. Eli jos on tyytyväinen siihen mitä itse olet ja mitä olet saavuttanut, niin olet voittaja. Joku rappionistikin voi tällä tapaa olla voittaja, vaikka ihmiset heti tuomitseekin sinut luuseriksi. Aika ääripään esimerkki, mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat mielenterveyden ongelmat eivät ole omaa syytä, vaan juontavat juurensa ihan neurologian puolelta, tai lapsuudesta. Toisaalta ottamalla apua vastaan niidenkin kanssa voi elää lähes normaalisti. Surkeat valinnat taas ovat ihan omaa syytä.

Jos "surkea valinta" on seurausta mt-ongelmasta, ja mt-ongelma ei ole omaa syytä, ei se "valintakaan" silloin ole aidosti vapaa.

Mt-ongelmainenkin voi toimia fiksusti, kaikkea ei voi laittaa sen mt-ongelman piikkiin. Joten valinta voi olla vapaa tai olla olematta, vähän nyt riippuen asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat mielenterveyden ongelmat eivät ole omaa syytä, vaan juontavat juurensa ihan neurologian puolelta, tai lapsuudesta. Toisaalta ottamalla apua vastaan niidenkin kanssa voi elää lähes normaalisti. Surkeat valinnat taas ovat ihan omaa syytä.

Jos "surkea valinta" on seurausta mt-ongelmasta, ja mt-ongelma ei ole omaa syytä, ei se "valintakaan" silloin ole aidosti vapaa.

Mt-ongelmainenkin voi toimia fiksusti, kaikkea ei voi laittaa sen mt-ongelman piikkiin. Joten valinta voi olla vapaa tai olla olematta, vähän nyt riippuen asiasta.

Mt-ongelmaisen elämässä vaikuttaa muutkin asiat kuin se sairaus, aivan kuten kuten terveilläkin. Esim. varallisuus, koulutukselliset lähtökohdat, luokka-asema. Niiden päälle tulee sitten vielä lisää mahdollisuuksia rajoittavia tekijöitä, jos sairastuu.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyyteensä tai geeneihinsä ylipäätään ei itse voi enää syntymän jälkeen vaikuttaa. Sukuaan ja vanehmpiaankaan ei voi jälkeenpäin vaihtaa.

Ei ole reilua syrjiä sellaisten ominaisuuksien perusteella, johon syrjittävä ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Siksi rasismi ei ole OK eikä myöskään koulukiusaaminen.

Aloituksessa ei puhuttu mitään kiusaamisesta tai syrjimisestä. 

Joskus, varsinkin laiskuudesta johtuen, voi olla oma syy, joskus, huonosta onnesta johtuen, taas ei.

Yleensä kuiteinkin ns. voittajatyyppi selättää myös sen huonon onnen. Heikommalle se huono onni saattaa olla myös oivallinen tekosyy menestymättömyyteen. 

Summa summarum luuserius on pääsääntöisesti ihan oma syy. 

Kuhnuri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyyteensä tai geeneihinsä ylipäätään ei itse voi enää syntymän jälkeen vaikuttaa. Sukuaan ja vanehmpiaankaan ei voi jälkeenpäin vaihtaa.

Ei ole reilua syrjiä sellaisten ominaisuuksien perusteella, johon syrjittävä ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Siksi rasismi ei ole OK eikä myöskään koulukiusaaminen.

Aloituksessa ei puhuttu mitään kiusaamisesta tai syrjimisestä. 

Joskus, varsinkin laiskuudesta johtuen, voi olla oma syy, joskus, huonosta onnesta johtuen, taas ei.

Yleensä kuiteinkin ns. voittajatyyppi selättää myös sen huonon onnen. Heikommalle se huono onni saattaa olla myös oivallinen tekosyy menestymättömyyteen. 

Summa summarum luuserius on pääsääntöisesti ihan oma syy. 

Eli sisukkuus on voittajan ominaisuus? Milloin ns. sisukkuus voi olla liiallista, eli milloin se pään seinään hakkaaminen on vaan silkkaa typeryyttä? Missä menee raja periksiantamisen suhteen?

En koe olevani luuseri vaikka moni asia elämässäni on mennyt päin h.....ttiä. Lapset kuolivat, vaimo raiskattiin ja meni sekaisin, sain potkut, itse meinasin kuolla viime vuonna tapaturmassa, rahat meni ja koti pakkohuutokaupattiin jne. Pohjalta on helppo ponnistaa :)

Mä oon osittain luuseri omaa syytä ja osittain musta tuli tällänen muiden takia. Lapsuus oli väkivaltaista mielenterveysongelmaisen isän kanssa. Mua on hyväkskäytetty, raiskattu ja puukotettu. Omat virheet: 1. huumeiden ja alkoholin käyttö. 2. sinisilmäisyys ja kiltteys 3. opiskelun kesken jättäminen.

Toisaalta, en tiedä olisinko kestänyt selvinpäin tappamatta itseäni.

Mitä on arvokas häviäminen?

Miten tuon nyt määrittelee. Jonkun mielestä Bill Gates oli koko elämänsä ajan täys luuseri, mut nyt se on yksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Vastaavasti joku Ozzy Osbourne on voittaja ja nykyään kävelevä zombi.