Miten te muut kehtaatte syödä miehen seurassa?
Minusta on mukavaa miellyttää miestä, laittaa ruokaa ja olenkin erinomainen kokki. En kuitenkaan mielelläni syö miehen seurassa, koska miellän syömisen epänaiselliseksi ja rumaksi. Illallisella minä keskityn mieluummin mieheen kuin ruokaan. Keskustelen, seuraan miehen ilmeitä, tarkkailen äänensävyjä jne.
Ravintolassa tilaan yleensä pienen alkupalan ja ison jälkiruoan. Alkupalaa vähän koukin haarukalla ja maistelen pienen pieniä paloja ja yritän olla pureskelematta. Liharuuan syöminen ei ollenkaan sovi naiselle. Aina kun minulla on ruokaa suussa, peitän suuni lautasliinalla. On rumaa kun naisen leuat jauhavat kuin märehtijällä.
Olen oppinut syömään Ranskassa, jossa naiset noudattavat 1-2-3 sääntöä: 1 pieni suupala alkupalaa, 2 pientä suupalaa pääruokaa ja 3 pientä suupalaa jälkiruokaa.
Jälkiruoka on oikeastaan ainoa ruoka, jota naisen on sallittua syödä ja nauttia sen syömisestä.
Vettä juon vai yhden pienen hörpyn illallisella. Viinilasin nostan huulilleni mutten koskaan juo siitä. Ei ole sopivaa antaa miehelle käsitystä, että nainen juo vettä tai viiniä ja joutuu sitten käymään pissalla.
Pissaava nainen on tietysti vieläkin rumempi kuin pureskeleva nainen.
Miten te muut menettelette kun syötte miehen seurassa?
Kommentit (31)
Multa on kerran tippunut kauheassa flunssassa hirveä vihreä räkämälli sohvalle kun nenäliina oli vähän huonosti kun niistin, mies näki kun oli vieressä. Hampaita pestessä mulla on hammastahnaa pitkin naamaa aina ja tyyny välillä ihan kuolassa. Mä myös syön hyvällä ruokahalulla. Ei oo ikinä ollut miehistä pulaa.
Hyvin kehtaan syödä ja saatan mennä miehenkin lautaselle jos huomaan että hänelle ei oikein maistu.
Nyt ensin nauratti ja sitten tuli mieleen game of thronesin uusi tuotantokausi kun se punapartainen (Beckin norjalainen) jätti tuijottaa rakastuneesti Brienneä
aika luuseri mies joka rakastaa posliininukkea
Oletko ap saanut tuohon mielenterveysongelmaasi a) diagnoosia ja b) hoitoa?
Miehenä tuntisin oloni äärimmäisen rentoutuneeksi ja miellyttäväksi, kun syödessäni minua toljoittaisi herkeämättä joku naishenkilö pöydän toiselta puolelta.
Mä en kehtaa syödä miesten seurassa. Lähinnä vain isän ja veljen seurassa. Muulloin hävettää ihan kauheesti. Oon läski ja mietin mitä miehet ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Jos asut miehen kanssa yhdessä, syötkö salaa yksin, vai kärsitkö nälkää?
Asun tällä hetkellä yksin mutta olen kuitenkin parisuhteessa. Syön muutenkin kevyesti esim rahkoja, salaatteja, keittoja. Syön kun mies ei ole paikalla tai ainakaan näkemässä. Siis syön jotain pientä ja kevyttä ja sitten kaikki ateriat miehen kanssa kuten yllä kerroin. Usein tosin niin pienikin ruoka riittää mulle, olen tosi pienikokoinen ja hoikka.
Töissä syön huoneessani tai jos on työlounas, syön kuten aloituksessani kuvasin.
Ap
Olen monesti ihmetellyt, että syömistä pidetään niin kovin sosiaalisena tapahtumana, että ihmiset menevät varta vasten tapaamaan toisiaan syömisen merkeissä. Kuitenkaan sitten vastaavasti ulostaminen ei ole lainkaan sosiaalinen tapahtuma. Miksi ei voisi olla sellaisia vessoja, missä voisi mennä porukalla paskantamaan ja juttelemaan vaikka päivän asioista pöntöllä istuen?
Etkö ap tiedä, että paljon syövät ja nautiskelijat mielletään hyviksi seksikumppaneiksi.
Provo mutta sanonpa silti. Mun mieheni joskus seurustelun alkuvaiheessa sanoi että tykkää siitä etten nirsoile ruoan kanssa ja syön paljon. Häntä kuulemma on edellisissään ärsyttänyt aina se kuinka vähän syövät ja mikään tavallinen ei kelpaa, aina puhutaan kuinka täytyy säilyttää linjat. Edelleenkin meitä yhdistää intohimo ruokaan.
Hieno nainen ei koskaan pitele makkaratikkua saati puhaltele makkaraan, vulgääriä. Mutta suotakoon nyt tämän kerran ap:lle anteeksi moinen rahvaanomaisuus.
Jatkossa vältä pitkulaisia ruokia (banaaneja, kesäkurpitsaa, makkaraa) alatyylis-eroottisten mielleyhtymien mahdollisuuden välttämiseksi.