Olen yhdessä itseäni 12v vanhemman miehen kanssa. Mitä tahtoisit kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi luulet että ihmisillä on kysyttävää? Oletko jotenkin ylpeä että sinulla on vanhempi mies? Ja siis itsellänikin on 11 vuotta vanhempi, en vaan tajua miksi siitä pitää tehdä numeroa 😄

Samaa mietin. Aika tavanomainen ikäero. Minulla ja kumppanilla myös ikäeroa 24v, jota pidän jo ehkä poikkeavana. Mies on jo todennäköisesti eläkkeellä ennen kuin täytän 40v 😄.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko jotekin ylpee siitä että sun mies on joku ex nisti? Kuulostat ihan siltä.. Mä joskus mietin miten hassua on se että jos mies ois ollu saman ikänen kun mä sillon kun tavattiin niin ei meidän jutusta ois tullut mitään koska oli niin hulttio. Ootko miettiny samaa? Ja toisaalta vähän oon salaa kateellinen sille että se vietti villin nuoruuden ja aikuisikääkin aika pitkälle kun mä taas kesken villin nuoruuden törmäsin siihen ja sitouduin. Tavallaan tuntuu että mies on kolmekymppiseks asti viettänyt parikymppisen elämää ja mä taas hypännyt parikymppisenä kolmenkympin maailmaan. Ootko ite miettiny ikinä samaa?

Onhan sitä tullu ajateltua kaikenlaista. En siis ole mitenkään ylpeä siitä että mun mies on joskus ollut narkomaani ja rikollinen, päinvastoin, mie oon pelänny mun ukon puolesta sitä että miten hänen terveytensä kestää, sairastuuko hän vakavasti, kuoleeko nuorena pois... voiko minun terveydelle olla jotain haittaa hänen huumeiden käytöstä, entä lapselle ja sitten siinä rikollisuudessa on huolettanut se, etten oo halunnu et mun mies lähtee enää kertaakaan lusimaan, se sillä tavalla erossa oleminen ois jotain hirveetä mulle, mutta ennen kaikkea myös lapselle kun nyt sellanenkin on... ja sitten että entä jos mies joutuisi vakavan väkivallan kohteeksi ja hänelle taas sattuisi jotain.

Tälläsiä asioita oon pohtinu, mutta onneksi kaikki asiat on hoidettu kuntoon ja enää ei tarvitse pelätä. Se oli myös mun ehto meidän parisuhteen aloitukselle, et miehen täytyy päästä irti kamasta ja rikoksista, muuten mitään suhdetta ei ole tai tule... Tutustuttiin ensimmäisen kerran kun olin 15v ja mies 27v, meistä tuli kaverit ja siinä kahden vuoden aikana hän hoiti elämänsä takaisin raiteilleen ja olin hänen tukenaan ja sen jälkeen alkoi vasta suhde.

Siitä olen siis ylpeä et hän on päässy sieltä pohjalta ylös, koska se vaatii helvetinmoista sisua päästä päihdeongelmasta ja rikollisuudesta eroon ! :)

Ja mä oon aina ollu luonteeltani pikkuvanha, kaivannut sitoutumista ja lapsia jo nuorena, niin se sopii erittäin hyvin mulle että musta tuli parikymppisenä äiti ja nyt yritetään tällä hetkellä tytölle sisarusta. Eli en ihmettele että löysin sielunkumppanin vanhemmasta miehestä. :) ja mä edelleen voin tehdä kaikkia asioita mitä aikaisemminkin, vaikka mä olen äiti ja se on niin ihana tunne tulla kotiin, kun sua oottaa siellä aina mies ja oma lapsi. Elämä on tasapainoista, höystettynä välillä hauskuudella, näin siis meillä. <3

Eli ehkä oot lähinnä ylpee siitä että ns. rauhoitit miehen? Nyt kun olet äiti niin tietysti tulee mieleen että mitä ajattelisit jos sun tytär 15 vuotiaana tutustuisi vanhempaan mieheen, ehkä vielä sellaiseen jolla ois vähän huonompi tausta?

En mä oo ylpee mistään muusta kuin siitä, että mun mies on saanu elämänsä takaisin raiteilleen ja että mä oon löytänyt elämääni tuollaisen ihmisen, jolla on noin hyvä luonne ja hän on myös todella komea. :)

Mies on ite tehny sen työn paranemisen eteen, mä vaan oon ollut tukena.

Emmä haluu tehdä itestäni mitään jeesusta ja olla toisen ihmisen yläpuolella silleen että " minäpä paransin sinut " ... kun ei sellanen voi olla ees mahdollista, tavallaan. Tietty rakkaudella on suuri voima, mut ongelmainen ihminen joutuu kuitenkin aina tekemään sen työn itse. Vilpittömästi tykkään kuitenkin auttaa, että monet ihmiset vois paljon paremmin ja maailma ois parempi paikka elää.

Jos mun tytär tutustuisi 15v huomattavasti vanhempaan mieheen jolla on huonompi tausta, niin en minä voisi tuomitakaan häntä siitä, ajattelisin vaan että eipä kauas omena oo puusta pudonnu. :) haluaisin toki tavata miehen ja jutella ja käydä asiat jämptisti läpi että mikä tässä tämä homman nimi on. Jos mies vaikuttaa rehelliseltä ja järkevältä, ei mulla ois mitään heidän ystävyyttä ja suhdetta vastaan, koska tiedän mitä itse oon aikaisemmin elänyt läpi ja vaikka mun mies on tehnyt virheitä, niin hänkään ei sisäisesti ole paha ihminen, ei kaikki rikolliset ja päihdeongelmaiset ole pahoja ihmisiä...

Riippuu kanssa siitä et minkälaisia rikoksia on tehny, jos mun mies ois tehny esim. henkirikoksen, en koskaan olisi voinut alkaa hänen kanssaan, enkä antais tyttären myöskään seurustella tahallisen tappajan kanssa !

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihastuit miehessäsi?

Pitkä, hoikka vartalo, tatuoitu, ystävälliset kasvot ja hymy, paksu ruskea tukka, persoonallinen tyyli... Näyttää aika paljon Tommy Leeltä. ;D

Ystävällinen, herkkäkin, tunteellinen, turvallinen, mutta myös tempperamenttiä löytyy, sosiaalinen, pitää juhlista, matkailusta, haluaa lapsia, naimisiin ja myös ihan tavallista elämää... Avoin. Viisas.

Ikuinen villi sydän.

Soturitar kirjoitti:

Muista, että rakkaus ei katso ikää. Lapsiinsekaantujat erikseen.

Samaa mieltä. Rakkaus ei todellakaan katso ikää ja lapsihan mä en myöskään enää 17-vuotiaana ollut, vaan naisen alku. :)

Meillä on 15v. ikäeroa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samanlainen suhde.. Ihana suhde olikin. Hyvin samanlaiset lähtökohdat oli. Valitettavasti maailma vei meidät erilleen, mun oli pakko vaihtaa kaupunkia opiskelujen vuoksi.. Mues taas ei voinut. Erottiin, ja suren asiaa vieläkin. Ehkä me saadaan joskus uusi mahdollisuus.. :) Miehellä siis oli lapsi meidän kotikaupungissa, enkä voinut pyytää häntä jättämään lasta (ja pelkään että olisi sen tehnyt). Mä rakastan miestä vieläkin ja toivon hänelle vain parasta. <3 ja niin hänkin minulle :)

Toivon että saatte vielä uuden mahdollisuuden. :)

Ootko ite tyyliltäs enemmän semmonen rokkimimmi vai naapurintyttö?

Vierailija kirjoitti:

Ootko ite tyyliltäs enemmän semmonen rokkimimmi vai naapurintyttö?

Naapurintyttö. :) jos pitää näistä vaihtoehdoista valita.

Mun tyyli on aika naisellinen, välillä seksikäskin.

Ootko ikinä miettinyt että ehkä mies tykkää nuoremmista naisista siinä määrin että kun lähenet kolmeakymmentä niin mies ei enää oo kiinnostunut susta? Tai että kun teillä on ruuhkavuodet meneillään niin hän löytää jostain toisesta nuoresta tytöstä uuden kuuntelijan?

Vierailija kirjoitti:

Ootko ikinä miettinyt että ehkä mies tykkää nuoremmista naisista siinä määrin että kun lähenet kolmeakymmentä niin mies ei enää oo kiinnostunut susta? Tai että kun teillä on ruuhkavuodet meneillään niin hän löytää jostain toisesta nuoresta tytöstä uuden kuuntelijan?

En usko tämmöiseen paskaan, koska mä oon miehen ainut huomattavasti nuorempi tyttöystävä ja kyllä meidän luonteet on sulautunu niin hyvin yhteen, että meitä ei saa kirveelläkään hakattua irti toisistamme. Kuten aikaisemmin sanoin, mies on mun sielunkumppani ja tiedän että hän tuntee varmasti samoin, koska tää vetovoima on meidän välillä niin voimakas. <3

Monesti miehen kanssa sanotaan ja ajatellaan samat asiat samaan aikaan. Se on jotain maagista, mitä en ole ennen kokenut ja uskon että pystyy kokemaan vain harvojen ja valittujen ihmisten kanssa.

Kaikesta tästä, voi tietää että on löytänyt sen oikean, näin mä luulen.