Olen yhdessä itseäni 12v vanhemman miehen kanssa. Mitä tahtoisit kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi luulet että ihmisillä on kysyttävää? Oletko jotenkin ylpeä että sinulla on vanhempi mies? Ja siis itsellänikin on 11 vuotta vanhempi, en vaan tajua miksi siitä pitää tehdä numeroa 😄

Itseasiassa olen ylpeä. :) mun mies on vahva ihminen, kun on selvinnyt monesta ja paljon parempi minua kohtaan mitä jotkut oman ikäiset exät joilla ei ole rötöstaustaa.

miten se liittyy ikään😳

Pitäiskö sen edes välttämättä jollakin tavalla liittyä? kunhan mainitsin. Kaikkea ei aina tarvii kääntää väärin päin ja tahallaan niin vaikeeks. Mutta kyllä se ikäkin liittyy silleen tuohon, et mun mies on nuorempana tehnyt sellaisia hölmöilyjä mitä ei tekisi enää tänä päivänä ja ei vaihtais päivääkään meidän perhe-elämästä pois. :)

Mulla on maailman upein mies <3

Vaikka itse hehkutankin, hihiihihiii... :)

Minä olen aina ajatellut että se on normaalia että mies on 10 vuotta vanhempi, joten pari vuotta siihen lisää on ihan se ja sama.

Systerin ex-mies oli 12 vuotta vanhempi, ja mun mies on mua sen 10 vuotta vanhempi, eikä ole kukaan koskaan mitään ihmetellyt.

Ystävättärellä on häntä 5 vuotta nuorempi mies, ja alkuaikoina mies oli tosi lapsellinen, ihmettelen että miten siitä mitään tuli. Sama juttu yks naapuri, sillä on 10 vuotta nuorempi mies, ja onhan se aika järkkyä kun perheenisä pelaa pleikkaa...

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi pedoviili?

Ei tod.

Miksi oletat, että ihmisillä olisi jotain kysyttävää? Ei toi ikäero mikään kovin ihmeellinen ole.

T. Suuremman ikäeron pari

Ikis, milloin ajattelit käväistä hoidossa.  Siis päätohtorilla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina ajatellut että se on normaalia että mies on 10 vuotta vanhempi, joten pari vuotta siihen lisää on ihan se ja sama.

Systerin ex-mies oli 12 vuotta vanhempi, ja mun mies on mua sen 10 vuotta vanhempi, eikä ole kukaan koskaan mitään ihmetellyt.

Ystävättärellä on häntä 5 vuotta nuorempi mies, ja alkuaikoina mies oli tosi lapsellinen, ihmettelen että miten siitä mitään tuli. Sama juttu yks naapuri, sillä on 10 vuotta nuorempi mies, ja onhan se aika järkkyä kun perheenisä pelaa pleikkaa...

Mitä järkyttävää siinä on jos pelaa jotain peliä? :D mun mies on 33vee ja pelaa sekin välillä pleikkaa... mutta hoitaa kyllä tyttären asiat ensin ja muutkin askareet. :) jokaisella on se oma tapansa rentoutua, joillekin se on pelit.

Mua taas ei oo ikinä oikeen kiinostanu mikään pelaaminen, iästä viis, mut se johtuukin ehkä siitä et oon sukupuoleltani nainen. :) poikien juttuja enemmän ne pelit!

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletat, että ihmisillä olisi jotain kysyttävää? Ei toi ikäero mikään kovin ihmeellinen ole.

T. Suuremman ikäeron pari

Sen takia oletan että on kysyttävää, kun yleensä on ollu paljon täällä myös haukuttavaa tähän aiheeseen liittyen. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu täällä ap, joten ei kysyttävää. Miksi pitäis olla?

Miksi sun pitää kysyä tyhmiä? :D jos sulla ei oo kysyttävää, se on ihan fine. Sit ei välttämättä tarvii kirjottaa mitään. :)

Tota.. olihan sillä kysyttävää.. Se kysyi, että miksi pitäis olla kysyttävää? Miksi odotat, että sulta kysytään mitään? Ne tyhmätkin kysymykset oli kai sallittu vai mitä? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina ajatellut että se on normaalia että mies on 10 vuotta vanhempi, joten pari vuotta siihen lisää on ihan se ja sama.

Systerin ex-mies oli 12 vuotta vanhempi, ja mun mies on mua sen 10 vuotta vanhempi, eikä ole kukaan koskaan mitään ihmetellyt.

Ystävättärellä on häntä 5 vuotta nuorempi mies, ja alkuaikoina mies oli tosi lapsellinen, ihmettelen että miten siitä mitään tuli. Sama juttu yks naapuri, sillä on 10 vuotta nuorempi mies, ja onhan se aika järkkyä kun perheenisä pelaa pleikkaa...

Mitä järkyttävää siinä on jos pelaa jotain peliä? :D mun mies on 33vee ja pelaa sekin välillä pleikkaa... mutta hoitaa kyllä tyttären asiat ensin ja muutkin askareet. :) jokaisella on se oma tapansa rentoutua, joillekin se on pelit.

Mua taas ei oo ikinä oikeen kiinostanu mikään pelaaminen, iästä viis, mut se johtuukin ehkä siitä et oon sukupuoleltani nainen. :) poikien juttuja enemmän ne pelit!

Nimenomaan. En jaksaisi olla naimisissa teinipojan kanssa, sen lisäksi että mulla olis lapsetki jo osa teinejä.

Ootko jotekin ylpee siitä että sun mies on joku ex nisti? Kuulostat ihan siltä.. Mä joskus mietin miten hassua on se että jos mies ois ollu saman ikänen kun mä sillon kun tavattiin niin ei meidän jutusta ois tullut mitään koska oli niin hulttio. Ootko miettiny samaa? Ja toisaalta vähän oon salaa kateellinen sille että se vietti villin nuoruuden ja aikuisikääkin aika pitkälle kun mä taas kesken villin nuoruuden törmäsin siihen ja sitouduin. Tavallaan tuntuu että mies on kolmekymppiseks asti viettänyt parikymppisen elämää ja mä taas hypännyt parikymppisenä kolmenkympin maailmaan. Ootko ite miettiny ikinä samaa?

Ootko epävarma valinnastasi, kun tänne pitää tulla valintoja puolustelemaan? Sitähän varten sä tän aloituksen teit..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu täällä ap, joten ei kysyttävää. Miksi pitäis olla?

Miksi sun pitää kysyä tyhmiä? :D jos sulla ei oo kysyttävää, se on ihan fine. Sit ei välttämättä tarvii kirjottaa mitään. :)

Tota.. olihan sillä kysyttävää.. Se kysyi, että miksi pitäis olla kysyttävää? Miksi odotat, että sulta kysytään mitään? Ne tyhmätkin kysymykset oli kai sallittu vai mitä? :D

Vastasin siihen että ei tarvitse kysyä mitään jos ei tule mieleen mitään mitä haluaisi kysyä, enkä ota tätä niin vakavasti, mutta mä haluan avata ihmisten näkökantoja suurempiin ikäeroihin parisuhteessa ja siihen, että jos on joskus tehnyt virheitä niin niiden ei tarvitse leimata ihmistä loppuikää. Tyhmät kysymykset on toki myös sallittu ja olen vastannut täällä kans sellasiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina ajatellut että se on normaalia että mies on 10 vuotta vanhempi, joten pari vuotta siihen lisää on ihan se ja sama.

Systerin ex-mies oli 12 vuotta vanhempi, ja mun mies on mua sen 10 vuotta vanhempi, eikä ole kukaan koskaan mitään ihmetellyt.

Ystävättärellä on häntä 5 vuotta nuorempi mies, ja alkuaikoina mies oli tosi lapsellinen, ihmettelen että miten siitä mitään tuli. Sama juttu yks naapuri, sillä on 10 vuotta nuorempi mies, ja onhan se aika järkkyä kun perheenisä pelaa pleikkaa...

Mitä järkyttävää siinä on jos pelaa jotain peliä? :D mun mies on 33vee ja pelaa sekin välillä pleikkaa... mutta hoitaa kyllä tyttären asiat ensin ja muutkin askareet. :) jokaisella on se oma tapansa rentoutua, joillekin se on pelit.

Mua taas ei oo ikinä oikeen kiinostanu mikään pelaaminen, iästä viis, mut se johtuukin ehkä siitä et oon sukupuoleltani nainen. :) poikien juttuja enemmän ne pelit!

Nimenomaan. En jaksaisi olla naimisissa teinipojan kanssa, sen lisäksi että mulla olis lapsetki jo osa teinejä.

No empä ole minäkään naimisissa teinipojan kanssa ja pelithän ei tee kenestäkään teiniä ja ei sillä että teini-ikäsissä aina edes mitään vikaa olisi. :D teineistäkin kirjoitetaan liian usein halveksuvasti, mun mielestä se koko teini sana on ärsyttävä ilmaus, voitaisiin puhua ennemmin nuorista. :)

Vierailija kirjoitti:

Ootko jotekin ylpee siitä että sun mies on joku ex nisti? Kuulostat ihan siltä.. Mä joskus mietin miten hassua on se että jos mies ois ollu saman ikänen kun mä sillon kun tavattiin niin ei meidän jutusta ois tullut mitään koska oli niin hulttio. Ootko miettiny samaa? Ja toisaalta vähän oon salaa kateellinen sille että se vietti villin nuoruuden ja aikuisikääkin aika pitkälle kun mä taas kesken villin nuoruuden törmäsin siihen ja sitouduin. Tavallaan tuntuu että mies on kolmekymppiseks asti viettänyt parikymppisen elämää ja mä taas hypännyt parikymppisenä kolmenkympin maailmaan. Ootko ite miettiny ikinä samaa?

Onhan sitä tullu ajateltua kaikenlaista. En siis ole mitenkään ylpeä siitä että mun mies on joskus ollut narkomaani ja rikollinen, päinvastoin, mie oon pelänny mun ukon puolesta sitä että miten hänen terveytensä kestää, sairastuuko hän vakavasti, kuoleeko nuorena pois... voiko minun terveydelle olla jotain haittaa hänen huumeiden käytöstä, entä lapselle ja sitten siinä rikollisuudessa on huolettanut se, etten oo halunnu et mun mies lähtee enää kertaakaan lusimaan, se sillä tavalla erossa oleminen ois jotain hirveetä mulle, mutta ennen kaikkea myös lapselle kun nyt sellanenkin on... ja sitten että entä jos mies joutuisi vakavan väkivallan kohteeksi ja hänelle taas sattuisi jotain.

Tälläsiä asioita oon pohtinu, mutta onneksi kaikki asiat on hoidettu kuntoon ja enää ei tarvitse pelätä. Se oli myös mun ehto meidän parisuhteen aloitukselle, et miehen täytyy päästä irti kamasta ja rikoksista, muuten mitään suhdetta ei ole tai tule... Tutustuttiin ensimmäisen kerran kun olin 15v ja mies 27v, meistä tuli kaverit ja siinä kahden vuoden aikana hän hoiti elämänsä takaisin raiteilleen ja olin hänen tukenaan ja sen jälkeen alkoi vasta suhde.

Siitä olen siis ylpeä et hän on päässy sieltä pohjalta ylös, koska se vaatii helvetinmoista sisua päästä päihdeongelmasta ja rikollisuudesta eroon ! :)

Ja mä oon aina ollu luonteeltani pikkuvanha, kaivannut sitoutumista ja lapsia jo nuorena, niin se sopii erittäin hyvin mulle että musta tuli parikymppisenä äiti ja nyt yritetään tällä hetkellä tytölle sisarusta. Eli en ihmettele että löysin sielunkumppanin vanhemmasta miehestä. :) ja mä edelleen voin tehdä kaikkia asioita mitä aikaisemminkin, vaikka mä olen äiti ja se on niin ihana tunne tulla kotiin, kun sua oottaa siellä aina mies ja oma lapsi. Elämä on tasapainoista, höystettynä välillä hauskuudella, näin siis meillä. <3

Vierailija kirjoitti:

Ootko epävarma valinnastasi, kun tänne pitää tulla valintoja puolustelemaan? Sitähän varten sä tän aloituksen teit..

En ole epävarma, se ois aika paha olla epävarma enää siinä vaiheessa kun ollaan lapsikin jo tehty. Tulin vaan lyömään vittupäille luun kurkkuun. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko jotekin ylpee siitä että sun mies on joku ex nisti? Kuulostat ihan siltä.. Mä joskus mietin miten hassua on se että jos mies ois ollu saman ikänen kun mä sillon kun tavattiin niin ei meidän jutusta ois tullut mitään koska oli niin hulttio. Ootko miettiny samaa? Ja toisaalta vähän oon salaa kateellinen sille että se vietti villin nuoruuden ja aikuisikääkin aika pitkälle kun mä taas kesken villin nuoruuden törmäsin siihen ja sitouduin. Tavallaan tuntuu että mies on kolmekymppiseks asti viettänyt parikymppisen elämää ja mä taas hypännyt parikymppisenä kolmenkympin maailmaan. Ootko ite miettiny ikinä samaa?

Onhan sitä tullu ajateltua kaikenlaista. En siis ole mitenkään ylpeä siitä että mun mies on joskus ollut narkomaani ja rikollinen, päinvastoin, mie oon pelänny mun ukon puolesta sitä että miten hänen terveytensä kestää, sairastuuko hän vakavasti, kuoleeko nuorena pois... voiko minun terveydelle olla jotain haittaa hänen huumeiden käytöstä, entä lapselle ja sitten siinä rikollisuudessa on huolettanut se, etten oo halunnu et mun mies lähtee enää kertaakaan lusimaan, se sillä tavalla erossa oleminen ois jotain hirveetä mulle, mutta ennen kaikkea myös lapselle kun nyt sellanenkin on... ja sitten että entä jos mies joutuisi vakavan väkivallan kohteeksi ja hänelle taas sattuisi jotain.

Tälläsiä asioita oon pohtinu, mutta onneksi kaikki asiat on hoidettu kuntoon ja enää ei tarvitse pelätä. Se oli myös mun ehto meidän parisuhteen aloitukselle, et miehen täytyy päästä irti kamasta ja rikoksista, muuten mitään suhdetta ei ole tai tule... Tutustuttiin ensimmäisen kerran kun olin 15v ja mies 27v, meistä tuli kaverit ja siinä kahden vuoden aikana hän hoiti elämänsä takaisin raiteilleen ja olin hänen tukenaan ja sen jälkeen alkoi vasta suhde.

Siitä olen siis ylpeä et hän on päässy sieltä pohjalta ylös, koska se vaatii helvetinmoista sisua päästä päihdeongelmasta ja rikollisuudesta eroon ! :)

Ja mä oon aina ollu luonteeltani pikkuvanha, kaivannut sitoutumista ja lapsia jo nuorena, niin se sopii erittäin hyvin mulle että musta tuli parikymppisenä äiti ja nyt yritetään tällä hetkellä tytölle sisarusta. Eli en ihmettele että löysin sielunkumppanin vanhemmasta miehestä. :) ja mä edelleen voin tehdä kaikkia asioita mitä aikaisemminkin, vaikka mä olen äiti ja se on niin ihana tunne tulla kotiin, kun sua oottaa siellä aina mies ja oma lapsi. Elämä on tasapainoista, höystettynä välillä hauskuudella, näin siis meillä. <3

Eli ehkä oot lähinnä ylpee siitä että ns. rauhoitit miehen? Nyt kun olet äiti niin tietysti tulee mieleen että mitä ajattelisit jos sun tytär 15 vuotiaana tutustuisi vanhempaan mieheen, ehkä vielä sellaiseen jolla ois vähän huonompi tausta?

Mihin ihastuit miehessäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette?

21v & 33v

Pakko olla provo. Eihän tuo nyt ole edes mikään kunnon "ikäero"...Itse alan karsastaa vasta 30+ vuoden ikäeroja.

Muista, että rakkaus ei katso ikää. Lapsiinsekaantujat erikseen.

Mulla oli samanlainen suhde.. Ihana suhde olikin. Hyvin samanlaiset lähtökohdat oli. Valitettavasti maailma vei meidät erilleen, mun oli pakko vaihtaa kaupunkia opiskelujen vuoksi.. Mues taas ei voinut. Erottiin, ja suren asiaa vieläkin. Ehkä me saadaan joskus uusi mahdollisuus.. :) Miehellä siis oli lapsi meidän kotikaupungissa, enkä voinut pyytää häntä jättämään lasta (ja pelkään että olisi sen tehnyt). Mä rakastan miestä vieläkin ja toivon hänelle vain parasta. <3 ja niin hänkin minulle :)