Miksi äidit huutavat ja kiroilevat pikkulapsilleen?

Täysin oikein teit. Ja ilmoita uudelleen, jos meno jatkuu. Ei tarvita yhtään eerikaa enää.

Olen kasvutusalalla ja silti olen pienille lapsilleni sanonut erittäin hermot riekaleina, että "ei jumalauta"! Kun olen nähnyt tekevän jotain todella typerää. Olen myös huutanut "nyt perkele noi lelut ylös!" kun olen esim. Astunut pikkuleegon päälle.

Ymmärrän kyllä että on todella väärin kiroilla lapselle. Huutaminen ei minusta ole edes vakavaa, riippuu tietenkin miten huudetaan, onko se aggressiivista vai huomion hakuista. Jatkuvaa vai satunnaista.

Lapsen haukkuminen onkin sitten ihan eriasia kuin kiroilu! Lasta ei saa haukkua edes lievillä sanoilla, se on väärin. Itsekkin olen sortunut sanomaan lapsia joskus rasittaviksi ja ärsyttäviksi. Näin ei saisi käydä, se syö lapsen minäkuvan ja itsetuntoa..

Täällä palstalla tuntuu olevan paljon täydellisiä tai tekopyhiä äitejä, noita aiempia en usko olevan olemassakaan.

Aa, ei kestänyt suomenruotsalainen suomalaisen perheen elämää. Onneksi teillä suomenruottalaisilla on kaikki hyvin.

Täällä on muutamalla mammalla pelko persiissä. Eivät ole edes tulleet ajatelleeksi, että lapsi kärsii huutamisesta ja että siihen voidaan puuttua. Kannattaa tosiaan miettiä millaista se elämä kotona on. Voisiko sinne koska tahansa tupsahtaa ja lapset olisivat aina hyvässä hoidossa ja turvassa?

Sossuja ei todellakaan sitten vaivaa se, että pöydällä on tiskit tai saunassa juotu pari olutta. Kyllä se lapsen kohtelu on se ykkösasia.

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvutusalalla ja silti olen pienille lapsilleni sanonut erittäin hermot riekaleina, että "ei jumalauta"! Kun olen nähnyt tekevän jotain todella typerää. Olen myös huutanut "nyt perkele noi lelut ylös!" kun olen esim. Astunut pikkuleegon päälle.

Ymmärrän kyllä että on todella väärin kiroilla lapselle. Huutaminen ei minusta ole edes vakavaa, riippuu tietenkin miten huudetaan, onko se aggressiivista vai huomion hakuista. Jatkuvaa vai satunnaista.

Lapsen haukkuminen onkin sitten ihan eriasia kuin kiroilu! Lasta ei saa haukkua edes lievillä sanoilla, se on väärin. Itsekkin olen sortunut sanomaan lapsia joskus rasittaviksi ja ärsyttäviksi. Näin ei saisi käydä, se syö lapsen minäkuvan ja itsetuntoa..

Täällä palstalla tuntuu olevan paljon täydellisiä tai tekopyhiä äitejä, noita aiempia en usko olevan olemassakaan.

En ole äiti (vielä ainakaan 10 vuoteen), mutta nämä äidit täällä eivät luultavasti huuda tai kiroile lapsilleen. Se ei tee heistä mitenkään tekopyhiä. Joku muu asia menee sitten vähän pieleen. Kukaan ei ole täydellinen. Mutta on mahdollista olla huutamatta ja kiroilematta.

Ja nythän puhutaan siis jatkuvasa raivoamisesta, ei yhden kerran kilahtamisesta.

Ai naapurit eivät tehneet Eerikasta ilmoitusta?!

1.8.2010

SYY: Perheristiriidat

ILMOITTAJA: Muu yksityinen henkilö

TEKSTI: Isän naapuriksi esittäytynyt henkilö soitti sosiaalipäivystykseen 010810 klo 13.05. Hän kertoi äidin olleen huolissaan ja kiihtyneenä yhteydessä häneen. Ilmoittaja kertoi, että äiti pyytänyt häntä soittamaan sosiaalipäivystykseen, koska ei saa tavata lastaan. Pyydetty ilmoittajaa välittämään äidille, että äiti on itse yhteydessä sosiaalipäivystykseen. Soitettu isälle klo 13.50. Isä kertoi, että tiistaisen äidin ja Eerikan pitkittyneen tapaamisen vuoksi, isä on ilmoittanut äidille tämänpäiväisen tapaamisen peruuntumisen.

23.10.2011

SYY: Vanhempien kasvatuskyvyn puute

ILMOITTAJA: Muu yksityinen henkilö

TEKSTI: Sosiaalipäivystykseen klo 17 tulleen ilmoituksen mukaan Eerika on juossut noin kolme viikkoa joka päivä kolme kertaa päivässä kahden tunnin ajan kotipihaa ympäri. Ilmoittaja kertoi, että Eerikan kanssa on yritetty keskustella miksi hän juoksee, mutta tyttö on ollut itkuinen ja sanonut, että ei saa pysähtyä. Ilmoittaja kertoi, että Eerikalla on ollut myös poskessa mustelma eikä hän ole suostunut kertomaan mistä se on tullut. Ilmoittaja oli huolissaan Eerikan tilanteesta ja epäili, että isä pakottaa Eerikan juoksemaan.

28.11.2011

SYY: Lapsen psyykkinen oireilu / sairaus

ILMOITTAJA: Muu yksityinen henkilö

TEKSTI: Eerikan pihapiirissä asuva yksityishenkilö tekee lastensuojeluilmoituksen. Ilmoittaja on huolissaan Eerikan tilanteesta. Pihapiirin asukkaat ovat ihmetelleet jo pidemmän aikaa Eerikan käyttäytymistä. Ilmoittajan mukaan Eerika usein juoksee taloyhtiön sisäpihalla ympyrää ja ilmoittajan mukaan vaikuttaisi siltä, että äitipuoli pakottaa Eerikan juoksemaan. Ilmoittajan mukaan äitipuoli huutaa parvekkeelta Eerikalle kehoituksia jatkaa juoksemista, vaikka Eerika itkee ja kertoo ettei jaksa enää juosta. Ilmoittajan mukaan äitipuoli huutelee Eerikalle parvekkeelta rumasti.

Ilmoittaja kertoi, että taloyhtiön piharoskiksen viereen on jo n. kuukauden ajan joku käynyt säännöllisesti ulostamassa. Taloyhtiössä on yritetty asiaa selvittää tuloksetta useiden viikkojen ajan. Asia oli kuitenkin selvinnyt äskettäin, kun pihapiiirin asukas oli nähnyt eräänä aamulla n. klo 6-7 aikoihin, kuinka Eerika oli vienyt roskia jäteastiaan ja sen jälkeen kyykistynyt astian viereen ja ulostanut.

Lähde: http://m.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/miksi-kukaan-ei-pelastanut-eeri…

Ei se ole valetta eikä edes tekopyhyyttä, että on perheitä joissa lapsille ei huudeta eikä kiroilla eikä heitä syyllistetä olemassaolostaan. Meillä esimerkiksi ei tehdä em. asioita, väsymys puretaan muualla. Ensimmäiseksi apuna on iltamyöhällä puolison kainalo.

Meillä on tuollainen kasvatuskulttuuri. Sen olen imenyt "äidinmaidossa" kun oma äitini opetti lasten kasvattamisessa ollessani nuori äiti. Lapsille ei tarvitse raivota, kun heidät on kasvatettu johdonmukaisuudella ja opettamalla.

Varmasti moni hyväkin vanhempi on huonona hetkenä huutanut tai kiroillut lapselleen, käsi sydämelle nyt kaikki. Siitä tulee myöhemmin kamala olo ja syyllisyys ja anteeksi pitää lapselta osata pyytää. Jos tällaisen kerran jälkeen naapurit on heti ilmoituksia laittamassa onhan se vittumaista. Eri asia sitten jos lasta on tosiaan haukuttu tai tällaista sattuu usein. Millaiselta lapsi vaikuttaa muuten, onko onnellisen oloinen vai pelokas? Seuratkaa tilanteita vähän ennen ilmoitusten laittoa ja tarjotakaa myös omaa apuanne jos tilanne tuntuu sitä vaativan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvutusalalla ja silti olen pienille lapsilleni sanonut erittäin hermot riekaleina, että "ei jumalauta"! Kun olen nähnyt tekevän jotain todella typerää. Olen myös huutanut "nyt perkele noi lelut ylös!" kun olen esim. Astunut pikkuleegon päälle.

Ymmärrän kyllä että on todella väärin kiroilla lapselle. Huutaminen ei minusta ole edes vakavaa, riippuu tietenkin miten huudetaan, onko se aggressiivista vai huomion hakuista. Jatkuvaa vai satunnaista.

Lapsen haukkuminen onkin sitten ihan eriasia kuin kiroilu! Lasta ei saa haukkua edes lievillä sanoilla, se on väärin. Itsekkin olen sortunut sanomaan lapsia joskus rasittaviksi ja ärsyttäviksi. Näin ei saisi käydä, se syö lapsen minäkuvan ja itsetuntoa..

Täällä palstalla tuntuu olevan paljon täydellisiä tai tekopyhiä äitejä, noita aiempia en usko olevan olemassakaan.

En ole äiti (vielä ainakaan 10 vuoteen), mutta nämä äidit täällä eivät luultavasti huuda tai kiroile lapsilleen. Se ei tee heistä mitenkään tekopyhiä. Joku muu asia menee sitten vähän pieleen. Kukaan ei ole täydellinen. Mutta on mahdollista olla huutamatta ja kiroilematta.

Ja nythän puhutaan siis jatkuvasa raivoamisesta, ei yhden kerran kilahtamisesta.

Nämä äidit täällä jotka lyttäävät toisensa asioista kuin asioista pönkittääkseen omaa äitiyttään ovat kyllä tekopyhiä. Näillä äideillä voi olla paljon suurempiakin kasvatusvirheitä kuin satunnainen huutaminen tai kiroilu.

Meidän lapsiperhenaapurista ei koskaan kuuluu hiiskahdustakaan, mutta pihalla kyllä kuulee, että kiroilla osaavat, vaikka ovat melko pieniä. Pitäisikö tehdä ilmoitus??

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole valetta eikä edes tekopyhyyttä, että on perheitä joissa lapsille ei huudeta eikä kiroilla eikä heitä syyllistetä olemassaolostaan. Meillä esimerkiksi ei tehdä em. asioita, väsymys puretaan muualla. Ensimmäiseksi apuna on iltamyöhällä puolison kainalo.

Meillä on tuollainen kasvatuskulttuuri. Sen olen imenyt "äidinmaidossa" kun oma äitini opetti lasten kasvattamisessa ollessani nuori äiti. Lapsille ei tarvitse raivota, kun heidät on kasvatettu johdonmukaisuudella ja opettamalla.

Sinä siis tunnustat olevasi yksi niistä "täydellisestä äideistä" ja parisuhdekkin on loistavalla mallilla.

En epäile että on vanhempia jotka eivät huuda tai kiroile, mutta on paljon mikä voi tehdä hallaa lapsen kasvulle ilman näitäkin. Esim. Mykkäkoulu, lapsen katsominen halveksuvasti, onnistumisen tunteet, ainainen epäonnistumisen tunne, puutteet fyysisessä turvallisuudessa ja hyvinvoinnissa, hygieniassa ja ravinnossa.

Kokonaiskuva on tärkein ei se että te täydelliset äidit haukutteu täällä aina ne jotka ovat sortuneet juuri niihin asioihin joissa olette itse onnistuneet.