Kumpi mieluummin: suunniteltu loma vai pelkkää hengailua?
Meillä on miehen kanssa ilmiriita. Olemme lähdössä kouluikäisten lasten kanssa neljäksi päiväksi Helsinkiin täältä "maaseudulta". Mä tein eilen pienen suunnitelman mitä tekisimme ja minä päivänä olisi fiksua tehdä mitäkin. Googlailin valmiiksi kohteita, tapahtumia, hintoja, aukioloaikoja, jne. Lintsille on varmasti fiksumpi mennä torstaina kuin viikonloppuna ja perjantaisin on vartioparaati, joten siitä on sitten helppo samalla lähteä lautalla Korkeasaareen, jne. Ei siis mitään minuuttiaikataulua, mutta joku plääni kuitenkin. Esittelin äsken suunnitelmani miehelle ja hän veti koko pussin herneitä nenään. Minä kuulemma pilaan loman jo etukäteen! Hän ei halua suunnitella mitään kun olemme kerrankin lomalla yhtä aikaa ja kuulemma voimme sitten paikan päällä päättää mitä teemme. Mä taas en jaksa tuollaista höhhäilyä varsinkaan lasten kanssa! Toki suunnitelmia voi muuttaa jos esim. on sateista, mutta se että paikan päällä aamulla ruvetaan funtsimaan että mitä tehtäisiin, niin osa ajasta menee turhaan odotteluun ja pöllöilyyn. Pienellä etukäteissuunnittelulla saadaan mun mielestä reissusta enemmän irti!
Sanokaa nyt mitä mieltä te olette? Lähdettekö reissuun ns. reppu levällään vai suunnitteletteko etukäteen loman ohjelmaa?
Kommentit (9)
Kyllä mä jonkun suunnitelman teen ja myös plään been. Mutta ei mitään minuuttiaikataulua.
Totta kai kannattaa suunnitella. Ei nimenomaan minuuttiaikataulua, mutta päälinjoja. Ymmärrän miehesi idean spontaaniudesta ja rennosta meiningistä, mutta useimmiten se toimii vain teoriassa. Kultainen keskitie tässäkin asiassa varsin toimiva ratkaisu.
Tottakai pitää olla jonkinlaista suunnitelmaakin, muuten menee helposti ihan typeräksi haahuiluksi ja "mitäs nyt sitten tehtäis"-jahkailuksi. Ja tosiaan vinkkinä täältä pk-seudulta että Linnanmäelle kannattaa mennä nimenomaan arkena (tosin kesällä siellä riittää silloinkin väkeä) ja heti kun se aukeaa. Jo 2h avaamisen jälk paikka on varsinkin hyvällä säällä, aika tukossa.
Ääh, vaikea sanoa mitään kun ymmärrän teitä molempia ja mielipiteitänne. :D
Nyt kannattaa tehdä niin että sä suunnittelet kaiken sen valmiiksi verran mitä mielestäsi tarvitsee, mutta pidät tiedon itselläsi viimeiseen asti. Sitten vasta matkalla tai "viime hetkillä" kerrot näitä mahdollisuuksia ja annat valita.
Ootte kumpikin oikeassa, älkää riidelkö.
Sano sille miehelle että ymmärrät mitä se ajaa takaa. Sitte pussaatte.
Hauskaa kesälomareissua! :)
Jos sillä miehellä on ollut omia suunnitelmia? Ehkä hän haluaa käydä jossakin sellaisessa paikassa jota sinä et ollut aikatauluusi rustannut?
Ehkä olisi ollut parempi YHDESSÄ mietti mihin mennään ja milloin, ei niin että annat miehelle valmiin "lukujärjestyksen" käteen...
Minusta lomalla on parasta se, ettei liikaa aikatauluta menojaan, töissä kun koko ajan saa "juosta kellon kanssa", niin lomalla on kiva vaan oleskella ja tehdä kaikki ns. kiireettömästi.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kannattaa suunnitella. Ei nimenomaan minuuttiaikataulua, mutta päälinjoja. Ymmärrän miehesi idean spontaaniudesta ja rennosta meiningistä, mutta useimmiten se toimii vain teoriassa. Kultainen keskitie tässäkin asiassa varsin toimiva ratkaisu.
Juuri näin. Itse olen enemmän suunnittelija, mies meilläkin haluaisi vain heittää lonkalta. Kokemus on osoittanut, että paras lopputulos syntyy, kun minä otan etukäteen selvää, mutta en hirttäydy mihinkään tiettyyn päiväohjelmaan. Sitten paikan päällä mies kysyy, mitä voitaisiin tehdä, ja minä pääsen esittämää kaksi hyvää vaihtoehtoa, joista valitaan tunnelman mukaan. Minä en pety pilvilinnojeni romuttumisesta, kun en alkuunkaan kuvittele, että kaikki menee mieleni mukaan. Toisaalta kukaan ei kestä sitä vatulointia, jos emme ole miettineet mitään valmiiksi ja sitten pitää älykännykkä kuumana googlettaa hotellissa, mitä ihmettä kannattaisi lähteä katsomaan. (Hermostun ajatuksistakin.)
Suunnittelen ja mies on siitä vain hyvillään. Matkakohteen päätämme yhdessä, sitten kyselen häneltä "speksit" (moneksiko päiväksi vuokrataan auto, millaisia päivämatkoja hän haluaa ajaa, mitä ehdottomasti haluaa tai ehdottomasti ei halua tehdä tai nähdä) ja teen suunnitelman, varaan majoitukset jne. Mielelläni ottaisin hänet mukaan suunnitteluun, mutta hän on kuulemma tyytyväinen nykyiseen tyyliin, jossa pääsee ikään kuin vapaamatkustajana.
Suunnittelen aina, mutta jätän jouston varaa ja teen varasuunnitelmia esim. sateen varalle. En halua paikan päällä tuhlata aikaa ja energiaa hortoiluun ja etsimiseen. Paljon enemmän ja helpommalla näkee kaikkea kun miettii etukäteen, varaa liput tai pöydät valmiiksi.