Miksi meitä aikuisia peräkammarissa asuvia miehiä halveksitaan niin paljon?
Olen itse kohta 24-vuotias mies ja asun edelleenkin vanhempieni nurkissa. Sosiaalisten paineiden vuoksi tosin asuin nuorempana 2 vuotta omillani kusisen betonilähiön yksiössä, mutta muutin sittemmin takaisin vanhempieni luokse, koska en viihtynyt siellä eikä omillaanasuminen parantunut mitenkään elämäni laatua aiempaan verrattuna. Nykyinen tilanne on mielestäni käytännöllinen ja olen siihen tyytyväinen, enkä koe tarpeelliseksi lähteä muuttamaan sitä.
Aika usein saa huomata että muut ihmiset halveksuvat, monet jopa vihaavat meitä peräkammarinpoikia, mitä en ymmärrä lainkaan. Ymmärrän kyllä että moni nuori aikuinen kaipaa omaa rauhaa ja haluaa itsenäistyä, mutta en toisaalta ymmärrä miksei mitään vaihtoehtoisia elämäntyylejä voi suvaita. Tuntuu ettei tällaiselle ahdasmieliselle asenteelle edes löydy mitään järjellisiä perusteita vaan kyseessä on vahvasti pohjoismaiseen kulttuuriin sidoksissa oleva tabu.
Tämä suomalainen kulttuuri kun on loppujenlopuksi todella individualistista ja epäsosiaalista ja kaikkien oletetaan katkaisevan kaikki perhe-ja sukusiteensä ja muuttavan omilleen ja tulevan oman onnensa sepiksi siinä 18-vuotiaana. Kyllä vaan Keski- ja Etelä-Euroopan maissa on ihan normaalia että miehet asuvat lapsuudenkodeissaan ihan sinne 30-vuotiaaksikin asti.
Ennen kaikkea se että kaikkien ihmisten pitää saada asua täällä omillaan on myöskin epäekologista. Kyllä se vaan säästäisi huomattavasti maapinta-alaa jos yksi kokonainen suku suostuisi asumaan vähän ahtaammin yhdessä isossa, tilavahkossa talossa, kuin että jokaisen ihmisyksilön pitäisi saada joku 30:n, 60:n tai 100:n neliön asumistila läheltä palveluita. Rakentamattomat viheralueet voisi käyttää vaikkapa yleiseen virkistäytymiseen. Lisäksi rakennuskanta Suomessa on moitittavan uutta. Kokoajan uutta maata poljetaan betonibunkkerilähiöiden alle, jotta suomaiset kermaperseet saavat uutuuttaan kimaltelevan asunnon just siitä paikasta mistä haluavat. Kyllä Suomessa riittää ihan hyvin vanhoja, vielä asumiskelpoisia taloja, jotka on hylätty ainoastaan turhamaisuussyistä.
Kommentit (20)
Koska täällä on joka ikinen päivä joku "uusi" "mies" suoltamassa teennäisillä "sivistyssanoilla" höystettyä paskaansa.
Syy on se, ettei teitä all-inclusive-mänttejä kukaan halua riesoikseen, varsinkaan lastensa isiksi.
Ei teitä kukaan halveksi niin kauan kuin ette valita itse aiheutettuja ongelmianne.
No ehkä siksi, että muutatte omillenne vasta jos (!!) saatte naisen, milloin nainen korvaa äitinne paikan, ts. tekee ruokanne, siivoaa kotinne, pesee vaatteenne, herättää töihin jne. Olisiko aika jo itsenäistyä? Naiset eivät ole piikoja.
Kuka potentiaalinen tyttöystävä haluaa esim. sekstata kun äiskä ja iskä ovat kuulolla samassa talossa? Aamiaistakaan ei voi syödä pelkät pikkarit jalassa. Eli kyllä minä mielummin menisin sen kusilähiön yksiöön miehen kanssa. Toki ap on vain pihi ja sellaiseen en koske pitkällä tikullakaan.
Ainakaan minä en halveksi peräkammarin poikia. Sen sijaan palstalla rutisevat ulit ovat säälittäviä ja ärsyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka potentiaalinen tyttöystävä haluaa esim. sekstata kun äiskä ja iskä ovat kuulolla samassa talossa? Aamiaistakaan ei voi syödä pelkät pikkarit jalassa. Eli kyllä minä mielummin menisin sen kusilähiön yksiöön miehen kanssa. Toki ap on vain pihi ja sellaiseen en koske pitkällä tikullakaan.
asuuko tämän tapauksen nainen vielä kotona vai miksei voida olla naisen kotona? :D
Suomessa muutetaan liian aikaisin asumaan yksin joten monille tulee kova yksinäisyys. En tarkoita , että pitäisi asua mamman luona vaan voisi olla isoja asuntoloita yhteisillä sosiaalitiloilla. Nyt turhaan kituutetaan yksinään jossain ylihintaisessa yksiössäö
Kyse on siitä joutuuko nainen ottamaan äidin roolin tämän miehen elämässä. Osaako mies edes huolehtia käytännön elämän asioista (esim. vuokra, verot, yms.) vai odottaako, että joku muu hoitaa. Ja mitens sitten äidin ja isän vaikutusvalta poikansa elämässä, haluavatko sanella rahankäyttöä ja päätöksentekoa, kun asutaan saman katon alla. Kuka tekee ruokaa tai pesee pyykkiä, käy kaupassa ja siivoaa? Onko se edelleen se äiti? Sellaista passaamiseen tottunutta miestä en haluaisi. Ja ap kirjoittaa yksiöstä lähiössä, miksi näky on niin ahdas? Eikö voi ajatella, että olen nyt tässä yksiössä muutaman vuoden ja ditten, kun koulusta valmistun ja saan paremman työn ostan kivan rivarikaksion tms.?? Vai onko kyse siitä, että mies ei viitsi lähteä opiskelemaan tms.
Ei vaikuta sellaiselta mieheltä, joka kykenisi pitämään huolta perheestään (vaimo ja lapset), kun ei pysty tai halua edes huolehtia itsestään. Valitan, mutta sellaiset ei kiinnosta.
Nykyisessä taloustilanteessa ja yhteiskunnan rakennemuutoksessa voi olla vaikeaa päästä itsenäisen ja ns. kohtuullisen hyvän elämän alkuun.
Saako opiskelupaikan tai sen jälkeen työpaikan? Asenteet ovat koventuneet, pitää "pärjätä" vaikka itku kurkussa vaikka olisi kovakin koti-ikävä. Joillekin aikuisena kotona asuminen on vaan ehdoton ei ja tabu, itsearvostukseen liittyvää. "Siipeily" on halveksittava piirre aikuisissa joiden jo oletetaan kykevän huolehtimaan taloudellisesti ja henkisesti itsestään. Parisuhteen aloittaminenkin voi kaatua kotona asumiseen, naisia ei kiinnosta tällaiset; pitävät luusereina. Näin se vaan on.
Mielikuva "peräkammari-pojista" on ehkä jo muotoutunut aikoinaan jolloin naimattomaksi jääneet miehet tai naiset katsottiin jotenkin vähempiarvoiseksi, etteivät kelpaisi kenellekään, ovat joko köyhiä ettei ole varaa "ottaa" vaimoa tai nainen ei ole syystä tai toisesta "päässyt" avioon. Sosiaalinen paine on ollut aikoinaan kovempi ja suoraviivaisempi kuin nykypäivänä - kukaan ei painosta avioon, perustamaan perhettä yms.
Stigma lepää vahvasti kotona asuvissa naimattomissa aikuisissa lapsissa. Sille ei kai voi mitään?
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä joutuuko nainen ottamaan äidin roolin tämän miehen elämässä. Osaako mies edes huolehtia käytännön elämän asioista (esim. vuokra, verot, yms.) vai odottaako, että joku muu hoitaa. Ja mitens sitten äidin ja isän vaikutusvalta poikansa elämässä, haluavatko sanella rahankäyttöä ja päätöksentekoa, kun asutaan saman katon alla. Kuka tekee ruokaa tai pesee pyykkiä, käy kaupassa ja siivoaa? Onko se edelleen se äiti? Sellaista passaamiseen tottunutta miestä en haluaisi. Ja ap kirjoittaa yksiöstä lähiössä, miksi näky on niin ahdas? Eikö voi ajatella, että olen nyt tässä yksiössä muutaman vuoden ja ditten, kun koulusta valmistun ja saan paremman työn ostan kivan rivarikaksion tms.?? Vai onko kyse siitä, että mies ei viitsi lähteä opiskelemaan tms.
Ei vaikuta sellaiselta mieheltä, joka kykenisi pitämään huolta perheestään (vaimo ja lapset), kun ei pysty tai halua edes huolehtia itsestään. Valitan, mutta sellaiset ei kiinnosta.
Luettuani av naisten parisuhteista täytyy sitten olla niin, että kaikki ovat naineet peräkammarinpojan :D
ei kannata olla niin ehdoton. Sekä yksin , että vanhempien kanssa asuu monenlaisia ihmisiä.
Itse välttelen kotona-asuvia miehiä. Toki sitten voin harkita jos sattuu olemaan oma yksiö (välillä esim omakotitalossa on autotallissa toinen asunto jossa vessat, suihkut ja keittiöt) eli vähän omaa rauhaa ettei vanhemmat ole seinänaapurina. Miehen pitää myös osoittaa että osaa esim tehdä ruokaa ja tietää mikä on pyykinpesukone ja miten sitä käytetään. Eli miehen tulee olla itsenäinen eikä vain olla mamman helmoissa.
Silloinkin ymmärrän jos on vaikka asunut omillaan, ja vaikka äidillä/isällä on joku sairaus mihin tarvitsee apuja ja siksi on muuttanut takaisin kotiin, väliaikaisesti.
Mikäli sinä 24v kotona asuva käyt töissä ja osallistut vanhempiesi asumiskuluihin ja ruokaostoksiin, kotitöihin, yms., minulla ei ole ainakaan mitään ongelmaa siinä, että asut kotona. Eniten kotona asuvissa aikuisissa mietityttää tuo, että miten aikuinen ihminen kehtaa loisia vanhempiensa siivellä ja passattavana - ja tosiaan, eivät kaikki peräkamarin tytöt ja pojat mitään loisia ole, vaan osallistuvat kuluihin ja kotitöihin normaalisti.
Yksin asuminen osaa olla Suomessa melko kallista ja tympeää. Vuosien varrella sitä on kuitenkin oppinut löytämään itselleen sopivan vuokrakämpän, eikä tarvitse hyväksyä mitä tahansa räkäistä betonibunkkeria, jossa on lemmikit kielletty. Itse vihaan kerrostaloja, enkä,ole niissä suostunut opiskeluvuosien jälkeen lusimaan. Aina sitä kyllä on edullinen kämppä omilla kriteereillä löytynyt, kunhan on mielikuvitusta. :D
Onhan kotona asumisessa hyvätkin puolensa:
- voi säästää rahaa omistusasunnon ostamiseen
- voi olla ikääntyvien vanhempien apuna esim. pihatöissä, remonteissa, jne.
- voi turvallisesti opiskella, luoda työuraa ja pohjaa elämälleen ennen kuin kaikki omillaan elämisen kulut kaatuvat täydellä painolastilla niskaan
Ja "mamman helmoista" tuo mun nykyinenkin mies on, ihan on itsenäinen ja kykenevä hoitamaan asioita. :) Samoin kaveripiirissä näitä aikuisia kotona eläjiä, joista osa ihan asiallisesti käy töissä ja ei loisi. Vaan ompa noita loisijoitakin nähty. :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka potentiaalinen tyttöystävä haluaa esim. sekstata kun äiskä ja iskä ovat kuulolla samassa talossa? Aamiaistakaan ei voi syödä pelkät pikkarit jalassa. Eli kyllä minä mielummin menisin sen kusilähiön yksiöön miehen kanssa. Toki ap on vain pihi ja sellaiseen en koske pitkällä tikullakaan.
asuuko tämän tapauksen nainen vielä kotona vai miksei voida olla naisen kotona? :D
Suomessa muutetaan liian aikaisin asumaan yksin joten monille tulee kova yksinäisyys. En tarkoita , että pitäisi asua mamman luona vaan voisi olla isoja asuntoloita yhteisillä sosiaalitiloilla. Nyt turhaan kituutetaan yksinään jossain ylihintaisessa yksiössäö
Lue tuo mustasukkaisuusketju. Miksi haluaisin jonkun stalkkerin hiipimään asuntoni ympärille yhden yön jälkeen. On myös tilanteita joissa ollaan vieraassa kaupungissa, asutaan kämppiksen kanssa jne. Pysy asiassa.
Mä empatiseeraan sitä äitiä, jolle kertyy paljon enemmän pyykki-, siivous- ja keittiöhommia vuoksesi. Hän todennäköisesti haluaisi siirtyä elämässään jo seuraavaan vaiheeseen. Mutta sitten tietty on ok, jos on päinvastoin: he saavat järjestelystä enemmän apua kuin mitä uhraavat (vaivaa, rahaa, yksityisyyttä, vapautta jne).
Mammanpoika olet, varmaan jos saat naisen nii hän tulee äitisi tilalle.. Haluat että joku hoitaa sinua ja kaikki kotityöt että näin..
Onhan se nyt noloa, kun reilusti yli parikymppinen mies asuu mamman helmoissa, kuitenkin käy töissä ja ansaitsemansa rahat käyttää Volvon rassaamiseen.
Noitahan riittää etenkin maaseudulla, ei ihme että jäävät naisettomiksi.
Minua ei haittaa, vaikka et maksaisi asumisesta ja elämisestä mitään. Kuka vanhempi edes ottaisi lapseltaan rahaa! Mutta sitten jos yhteen muutettaessa paljastuu, ettet osaa huolehtia kodin siistinä pysymisestä etkä osaa laittaa simppeliäkään ruokaa, niin siitä alkaa miinuspisteet ropista. Jos olet halukas ja kykenevä hoitamaan oman osuutesi maksamalla kolmesti viikossa kodinhoitajan, niin sillä voit yrittää paikata. Mutta ei se ole sama asia. Ja joka tapauksessa seksikkyytesi on siinä vaiheessa jo pakkasella.
Yksinkertaisesti: en halua miestä, joka ei ole napanuoraa katkaissut. Enkä halua mieslasta. Älä uhriudu, jos et saa naista. Valittit itte oman tiesi.
Koska empatian puute on yleinen ongelma.