Lue keskustelun säännöt.
Pelkäättekö liikkua yksin metsässä?
28.05.2016 |
Siis jossain korvessa, en tarkoita kaupunkimetsiä. Jos pelkäät, niin mitä? Uskallatko yöpyä yksin metsässä esim. teltassa tai laavussa?
Kommentit (35)
Pelkään eniten toisia ihmisiä. Eli mitä syrjemmässä liikun, sen vähemmän pelottaa. Karhuja tai susia en enää pelkää, kun olen oppinut, kuinka arkoja ne ovat. Käärmeen nähdessäni säikähdän kyllä, mutta niitä näkee enemmän takapihalla kuin metsässä. Olen nukkunut useita kertoja yksin metsässä enkä ole pelännyt. Punkkeja pelkään vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkäisi, mutta olisihan tuossa tilanteessa vähän ankea tunnelma.
En lähtisi erämaaretkelle ilman kumppania. Sen verran kuitenkin olen metsäihmisiä, että ei minua sinällään mikään metsässä pelota.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan metsää. Yksin, yhdessä, päivällä ja yöllä. Metsä on ahdistava, pimeä ja tunkkainen paikka.
Sori, mutta miten metsä voi olla "tunkkainen"? :D
No en tod.
Metsässä on tosi turvallinen olo,sielu lepää,oli sitten kesä talvi yö tai päivä.
Itikat tosin on joskus epämiellyttäviä.
En ole koskaan pelännyt. En silloin, kun kuljin yksinäni työn vuoksi enkä silloin, kun yövyin teltassa ja toisella puolella jokea oli paljon karhunjälkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää. Pimeällä yksin saatan säpsähtää outoja ääniä, mutta se on ihan normaalia. Mun on vaikea samaistua ihmisiin, jotka eivät uskalla päivänvalossakaan mennä metsään, kun siellä on kuulemma kaikkea vaarallista.
Eniten yksin metsässä pelkään eksyväni. Yöpyessäni pelkäisin luultavasti myös eläimiä. En osaa sanoa helpottaisiko pelkoa jos en olisi yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pelottaa, että eksyn. Suuntavaistoni on olematon. Mutta kun olen jonkun kanssa, joka osaa takaisin kotiin, olo on ihana, en haluaisi lähteä koskaan takaisin "ihmisten ilmoille".
Pelkään juopottelevia metsästysseurueita eniten :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää, mutta just vasta kirjoittelin tännekin kun kartoittaessani mettäpolkuja jossain jumalan selän takana törmäsin yllättäen ihmiseen. Hän ei ollut mitenkään urheilu- tai patikointihenkisen oloinen, lävistyksiä naamassa jne. En tajua vieläkään miten oli tuonne eksynyt :) Rapsutteli kaiken kukkuraksi kissaa siinä! Mielessä kävi että täältä ei kukaan kuule jos apua huudan. Mitään ei kuitenkaan sattunut ja olen jatkossakin uskaltanut mennä yksin metsään :)
En. Voisin kuvitella asuvanikin siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän mä nykyisin pelkään liikkua kaupungissa varsinkin pimeän aikaan. Aiemmin (nuorena) pelkäsin metsässä eikä mua olisi sinne saanut yksin mistään hinnasta, mutta nykyisin nautin. Tietenkin olisi ihanaa lähteä vaellusretkelle oman miehen kanssa, mutta näin ikisinkkuna sinne oli vain uskaltauduttava yksin.
Oltiin mökillä Kainuussa viime kesänä. Asun Helsingissä ja ajattelin, että mikäs tässä, vähän sama kuin Nuuksiossa. Kävin parina päivänä pieniä metsäteitä pitkin lenkillä ja jotenkin siellä hirvitti. Ei ollut ketään eikä mitään minne kipittää pakoon, jos jotakin olisi käynyt. Naapurin mies kertoikin, että karhu oli viikkoa aikaisemmin tappanut kauriin ja ahdistellut jotain marjapoimijaa ihan siinä lähistöllä. Pysyin mökin pihassa loppuviikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään, joku synkkä kuusikko on jo ajatuksena vastenmielinen. Eksyn tosi helposti ja sitten löydän vielä huonommin takaisin.
Lapsena oli pakko mennä vanhempien kanssa marjametsään. Joka kerta kävi niin, että heitä ei näkynyt. Jos huuteli perään, oli vanhemmat vihaisia, kun "pitää olla hiljaa, muut saa selville, että täällä on marjoja ja minä olin ihan tuossa lähellä". Joo, varmaan olikin, mutta enhän minä sitä nähnyt.
Tykkään liikkua luonnossa, mutten missään nimessä yksin. Pelkään liikaa eläimiä. Karhuja, poroja, hirviä.. Eniten ahdistaa porot syksyisin, kun ovat niin arvaamattomia rykimäaikaan. En tiedä olisivatko metsät vähemmän pelottavia etelässä? Kun käyn äidin kanssa marjassa, tulee minulle vilunväristyksiä jos menetän hänet näkökentästä. Jostain syystä mielikuvitus alkaa laukata ja kuvittelen jokaisen pienen rasahduksen olevan peräisin porosta tai karhusta.
Tosi ikävää etten uskalla mennä metsään yksin. Nautin luonnonrauhasta ja metsissä liikkumisesta kuitenkin todella paljon.
Metsässä on mukavaa. Petoja jännitän jonkin verran. Tuossa lähellä menee karhujen kulkureitti. Lähellä asuva työkaveri kertoi syyshämärässä juoksulenkillään haistaneensa turkin hajun 😔 Hirvi, karhu vai mikä lie ollut.
Itsellä on kerran illalla mustikkametsässä ollut vahva tunne, että täällä on joku muukin. Ketään tai mitään en nähnyt tai kuullut 😞
Inhottava tunne se oli ja minun marjastusaika metsässä päättyy nykyään viimeistään klo 19, ei enää klo 20...
Kyllähän pedot pyrkii varmaankin välttämään kohtaamisen ihmisen kanssa 😉 .. .😄
Vierailija kirjoitti:
Oltiin mökillä Kainuussa viime kesänä. Asun Helsingissä ja ajattelin, että mikäs tässä, vähän sama kuin Nuuksiossa. Kävin parina päivänä pieniä metsäteitä pitkin lenkillä ja jotenkin siellä hirvitti. Ei ollut ketään eikä mitään minne kipittää pakoon, jos jotakin olisi käynyt. Naapurin mies kertoikin, että karhu oli viikkoa aikaisemmin tappanut kauriin ja ahdistellut jotain marjapoimijaa ihan siinä lähistöllä. Pysyin mökin pihassa loppuviikon.
No kappas kuinka yllättävää, että naapurin ukko tuollaisia puheli ja sä hölmö vielä uskoit. Tuolla lailla höpisemällä katsos pidetään tunkeilijat poissa marjapaikoilta ja samalla vielä kätevästi saadaan itsestä tehtyä peloton eräkävijä, joka uskaltaa asua villieläinten keskellä. Oikea miesten mies, metsämies. Noi ukot on niin noloja.
Se muuten on ihan normaali luonnonlaki että se karhu syö (ja samalla siis raatelee) muita eläimiä, myös söpöjä bambeja. Ei se silti syö sen paremmin sua kuin ahdistele marjastajiakaan. Se naapurin ukkokin on todennäköisemmin sun kimpussa ja ahdistelemassa siellä puskassa.
En. Pelkään vain ihmisiä ja ihmisten luomia pakkoja ja velvollisuuksia, en luonnollisia asioita kuten metsää, kipua tai kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Metsässä on mukavaa. Petoja jännitän jonkin verran. Tuossa lähellä menee karhujen kulkureitti. Lähellä asuva työkaveri kertoi syyshämärässä juoksulenkillään haistaneensa turkin hajun 😔 Hirvi, karhu vai mikä lie ollut.
Itsellä on kerran illalla mustikkametsässä ollut vahva tunne, että täällä on joku muukin. Ketään tai mitään en nähnyt tai kuullut 😞
Inhottava tunne se oli ja minun marjastusaika metsässä päättyy nykyään viimeistään klo 19, ei enää klo 20...
Kyllähän pedot pyrkii varmaankin välttämään kohtaamisen ihmisen kanssa 😉 .. .😄
No mulla tuollainen tunne on miltei aina, että joku tuijottaa.. Ja niin todennäköisesti tuijottaakin, onhan siellä isompaa ja pienempää lintua ja elukkaa koko metsä täynnä. Tosin ikinä en ole peuraa isompaa nähnyt, joskus kyllä karhun paskat ja miltei astunutkin siihen läjään. Metsäkanalinnut on kaikista pahimpia säikyttäjiä, ne kun pinkaisee lentoon vasta kun oot suunnilleen metrin päässä.
Inhoan metsää. Yksin, yhdessä, päivällä ja yöllä. Metsä on ahdistava, pimeä ja tunkkainen paikka.