Kopiointi - lapsille "kohteliaisuus", aikuisille "plagiointia". Miksi?

Olin jo lapsena taiteellisesti lahjakas, mikä luonnollisesti johti siihen, että toiset matkivat töitäni. Usein, kun piirsin kuvaa ja veljeni tai joku kaverini sattui näkemään sen, he alkoivat saman tien piirtää tismalleen samaa aihetta samassa asennossa tai asetelmassa, samoilla väreillä. Jos kirjoitin tarinan ja näytin sen veljelleni tai kavereilleni, he painelivat kirjoittamaan samaa tarinaa minimaalisin muutoksin. Minua tämä loukkasi, mutta kun valitin matkimisesta äidilleni tai opettajalleni, sain vastaukseksi vain selkääntaputtelua ja voivuttelua. "Kuules kun veli/kaveri matkii vain, koska hänen mielestään sinun työsi oli niin hieno, että hän halusi tehdä samanlaisen! Etkö sinä ymmärrä, että se on kohteliaisuus?"

Nyt aikuisena tämä ei olekaan enää yhtä yksinkertaista. Yläasteella medät tutustutettiin ensi kertaa sellaiseen käsitteeseen kuin plagiarismi, etteivät oppilaat olisi kopioineet kouluaineitaan netistä. Lukiossa ja siitä eteenpäin on ollut päivänselvää, ettei toisten töitä kopioida eikä matkita minimaalisesti muunnellen. Jos aikuisena yrittää rikastua julkaisemalla Harry Pottereita, joissa sanajärjestyksiä ja suomennettuja termejä on muuteltu oman maun mukaisiksi, joutuu ongelmiin lain kanssa. Jos maalaa kopion Haavoittuneesta Enkelistä ja väittää sitä alkuperäiseksi, joutuu vielä suurempiin ongelmiin. Työn ei kuitenkaan tarvitse olla edes täydellinen kopio, sillä jos työn helposti tunnistaa pohjautuvan toiseen työhön, mutta tekijä väittää idean olevan omansa, se lasketaan idean varastamiseksi.

Osaatteko selittää, miksi tämä on näin? Oletteko te kasvattajina väittäneet kopiointia ja plagiarismia kohteliaisuudeksi, josta lapsella ei ole oikeutta pahoittaa mieltään? Miksi?

Minusta siinä ei ole mitään järkeä. Aikuisille teosten plagiointi on kiellettyä, sillä ei ole oikeudenmukaista niittää rahaa ja kunniaa toisen tuottamalla idealla tai tuotteella. Lapset harvemmin saavat tuotoksistaan rahaa, mutta on sillä lapsillekin suuri merkitys, kun toiset kehuvat heidän töitään. Lapsestakin tuntuu pahalta, jos joku toinen saa kehuja hänen ideastaan, jota käytettiin ilman lupaa. Sen lisäksi minusta on todella outoa opettaa lapsille näin konkreettisia asenteita, jotka eivät toimi enää aikuisten maailmassa. Mitä järkeä on ensin opettaa, että kopiointi on kohteliaisuus, jos muutamaa vuotta myöhemmin pitää opettaa, että se on laitonta?