Miksi lapsen nimeä pihdataan ristiäisiin asti?

Kukaan ei ota tommoisia todesta. Parempi pitää salaisuutena.

Koska ristiäiset ovat nimenjuksistustilaisuus.

t.ateisti

Koska pidetän itseään ja vauvaansa niin hemmetin "tärkeinä". Oikein naurattaa kun on muka niin salaista, niin salaista että. 2kk puhutaan ihmislapsesta vauvana tai meidän poikana/tyttönä/herrana/jätkänä/neitinä tms. kun ei haluta kertoa mikä sen lapsen nimeksi tulee ja sitten kun nimi on julkaistu niin siinä sitten yritetään seuraavat puol vuotta makustella nimeä kun ei millään meinaa sopia suuhun. Ja sitten se nimi on yleensä joku tusinanimi Elias tai Jasmin että olipas jännittävää ja kyllä kaikki niin odotti kieli pitkällä mikä sen Järvisen uusimman tulokkaan nimeksi tuli ja kyllä kannatti salailla näin jännää nimeä :D

Toki ymmärrän että joskus se nimi keksitään tyyliin edellisenä päivänä ennen juhlia mutta itselleni niin vieras ajatus kun meillä on nimi ollu aina valmiina jo ennen syntymää. Häntä on kutsuttu nimellä jo ollessaan mahassa :) Näin siihen nimeen on kasvettu ja heti nimi julkistettu kun syntymästä kerrottu.

Muinaissuomalainen tapa; nimen lausuminen ääneen ennen nimeämistä toi huonoa onnea tjsp.

Mä oon kans pohtinu tätä :D voisko olla ärsyttävämpää. "Juu nimi on mutta ei kerrota!" Sit ristiäiset vauvan ollessa 3,5kk suunnilleen...

Ja jos ajattelis että se tuo huonoa onnea, niin eipä sit sitä kannattais kotonakaan käyttää. Yleensä nimi on perheellä käytössä, mutta muille ei haluta kertoa.

Mun mielestä ok, jos ristiäiset on about heti eikä muutaman kuukauden kuluttua. Ja tietenkin on ok miettiä nimeä pitempään. Mut nämä "Hihi salaisuus! Alkaa k:lla, mut enempää en kerro" tyypit on kyl ärsyttäviä. Jotenkin siinä ärsyttää just se, että kun ei ketään nyt oikeasti kiinnosta, onko hän Ville vai Kalle. Kunhan ois nimi.

Mä oon niin huono pitämään salaisuuksia että kerrottiin jo heti vauvan synnyttyä että mikä nimi on. Toki kaikki ei ole vielä tässä vaiheessa päättänyt edes nimeä mutta mun mielestä tuntuisi hassulta kutsua vain vauvaksi ekat pari kuukautta.

Toista nimeä ei kyllä paljastettu kuin vasta nimiäisissä eikä mulla ole mitään sitä vastaan että pitää kaikki nimet salaisuutena ristiäisiin asti. Meille tämä vain oli luontevampi tapa.

Veljen vaimolle tämä oli kuin kolmas valtiosalaisuus.

Kaiken lisäksi valitsivat esikoiselle sellaisen nimen, että toinen nimi on kutsumanimi.

Loukkaantuu verisesti, kun ristiäisiin kutsutut sukulaiset (ne oli isoimmat ristiäiset joissa olen ollut) kutsuvat poikaa etunimellä, vaikka keskimmäinen nimi on kutsumanimi. Ei siellä ristiäistilaisuudessa tämä tullut mitenkään kauheasti selväksi.

Ja nimi on tavallistakin tavallisempi, sanotaan vaikka että Eetu Niklas noin esimerkkinä.

Siksi että hyvin moni miettii nimeä vielä ihan viime metreillä.Viimeisen kuukauden aikana en ole saanut vielä nimeä 3 toimituskeskustelussa jonka pidän aina sillä viikolla kun kaste on.Kasteita sattuu minulle noin 5-7 kuussa.

Perinteiden takia.Mielestäni nimen miettiminen myös lähentää ensi lapsen saajia sukuun kun nimeä usein peilataan suvun elämään jne.

Tuossa kaksi yleisintä ja minusta hyvää syytä😊

t.pappi

Vauvan nimen ja sukupuolen kertomisen pihtaaminen on todella ärsyttävä tapa nimenomaan siitä syystä, että vauvan vanhemmat olettavat asian olevan jotenkin niin suurta ja ihmeellistä että koko suku ja kaikki ystävät odottavat nimen julkistusta henkeään pidätellen. Oma siskoni juuri sai vauvan, mutta vaikka olemme valtavan läheisiä, minulle on kerta kaikkiaan aivan sama minkä nimen he lapselleen päättävät antaa. Tulen rakastamaan lasta nimestä riippumatta. On mielestäni rasittavaa olettaa että muita ihmisiä kiinnostaa oman vauvan nimi jotenkin erityisen paljon.

Siksi että muuten ihmiset tulee sanomaan jotain "hyyyi ei semmosta nimeä" ja ne sanomiset vaikuttaa ja alkaa epäröimään. Kun ei kerro kenellekkään saa aidosti päättää ilman sivusta ohjailua.

naapuri voi pölliä sen nimen.

Miehen veljen vaimo kuuluu tähän porukkaan. Hirvee haloo nimisalaisuudesta. Sit joutu vielvaihtamaan sen kun joku oli arvannu. What? Ristiäiset eivät sitäpaitti liity nimenantoon mitenkään. Vaan on seurakuntaan liittämisen rituaali. Ja pappi ilmottaa nimen maistraattiin.

Meillä nimi oli jo synnärillä. Ja oli ihanaa kutsua vauvaa heti omalla nimellään. Nimi ilmotettiin myös maisteaattiin sillon 2kk iässä ja nimijuhla oli vasta tän jälkeen. Kaksi muuta nimeä kerrottiin tässä yhteydessämut kutsumanimi oli kaikilla tiedossa.

Kaikesta tekin jaksatte ärsyyntyä. Itse keksin heti useammankin syyn, miksi nimeä ei ole halunnut sanoa etukäteen. Itselläni ainakin asiaan on vaikuttanut eri lasten kohdalla:

- vähän leikkimielinen mutta silti puoliksi tosi uskomus "huonosta onnesta", jos nimi lausutaan ääneen liian aikaisin

- epäröinti viimeiseen hetkeen asti onko nimi hyvä. Vauvaan piti ensin tutustua.

- päättämisen vaikeus, nimeä ei vain meinannut löytyä. Päätettiin lopulta ristiäisten aattona.

- erittäin harvinainen nimi, jonka halusi salata muilta, ettei kukaan vain keksisi antaa sitä omalle vauvalleen ensin.

- yllätyksen pitäminen viime hetkeen, oli hauskaa paljastaa nimi mummuille ja papoille, sedille ja tädeille, enoille ja ystäville vasta ihan juhlapäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Muinaissuomalainen tapa; nimen lausuminen ääneen ennen nimeämistä toi huonoa onnea tjsp.

Kristittyjen tapa oikeasti. Jos saatana saa tietää lapsen nimen, ennen kuin hänet on liitetty seurakunnan pyhään yhteyteen, voi hän kutsua lapsen omakseen.

Arvostelu alkaa sillä minuutilla, kun nimen kertoo. Kokemusta on. Siksi on parempi olla hiljaa.

Mikä vi**n huono onni? Nimi kerrotaan ennen mitä? Sähän voit ilmottaa lapsen nimen maistraattiin vaik heti syntymän jälkeen. Vai onko tää taas näit kristittyjen höpötyksiä? Plus. Esim aikoinaan syrjäsel maaseudulla/saaristossa ei pappeja saatu paikalle/kirkkoon ei päästy ku kesäsin jollon ripitti ja kasto koko kylän mukulat kerral. Ni nimetönnäkö ne lapset on sen puol vuotta eläneet?

Tää on ihan vaan kristittyjen tapa. Ne kun ei vieläkään ymmärrä, että ei se kaste ole nimenantojuhla, vaan lapsen liittäminen seurakuntaan. Siksi ne panttaa nimeä siihen asti, että pappi antaa nimen lapselle. Ei se pappi sitä nimeä anna, eikä lapsi saa nimeä kasteessa.

Meillä lapselle annettiin nimi heti sairaalassa ja kun maistraatista tuli paperit, kirjoitin nimen siihen ja laitoin postissa menemään maistraattiin. Ei mitään ihmeellisiä salaisuuksia. Myöhemmin miehen suvun yllytyksestä, lapsi kastettiin ja pappi oli vähän hämillään, että ai teillä on jo lapsella nimi ihan maistraattiin asti ilmoitettuna, tämäpä erikoista. No, lapsi saatiin kastettua kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan nimen ja sukupuolen kertomisen pihtaaminen on todella ärsyttävä tapa nimenomaan siitä syystä, että vauvan vanhemmat olettavat asian olevan jotenkin niin suurta ja ihmeellistä että koko suku ja kaikki ystävät odottavat nimen julkistusta henkeään pidätellen. Oma siskoni juuri sai vauvan, mutta vaikka olemme valtavan läheisiä, minulle on kerta kaikkiaan aivan sama minkä nimen he lapselleen päättävät antaa. Tulen rakastamaan lasta nimestä riippumatta. On mielestäni rasittavaa olettaa että muita ihmisiä kiinnostaa oman vauvan nimi jotenkin erityisen paljon.

Kyllä minua kiinnosti siskoni vauvan nimi todella paljon ja sitä koko suvun kanssa pähkittiin ja mietittiin eikä haitannut yhtään ettei sisko sitä paljastanut etukäteen. Meillä on suvussa tapana paljastaa se vasta papin sanomana, niin minä tein omankin lapseni kohdalla, nimi oli selvillä noin viikkoa, paria ennen ristiäisiä kylläkin vasta itsellekin. 

Sukupuolta en tiennyt itsekään ennen syntymää, siskoni tiesi oman lapsensa ja se kerrottiin kyllä. Ei olisi haitannut vaikkei olisi kerrottukaan. 

Eikö joitakin oikeasti kiinnosta läheisten lasten nimet ja silti niin ärsyttää että niitä pidetään se hetki salaisuutena? :D Minusta on hauska arvailla ainakin ja todellakin kiinnostaa.  

Vierailija kirjoitti:

Loukkaantuu verisesti, kun ristiäisiin kutsutut sukulaiset (ne oli isoimmat ristiäiset joissa olen ollut) kutsuvat poikaa etunimellä, vaikka keskimmäinen nimi on kutsumanimi. Ei siellä ristiäistilaisuudessa tämä tullut mitenkään kauheasti selväksi.

En ole ihan varma mitä tarkoitat, mutta jos ihminen yhä uudelleen ja uudelleen käyttää ensimmäistä nimeä vedoten ristiäispäivän epäselvyyteen, niin on hänkin aika törppö. Jos tarkoitit sitä, että yhden kerran sanoo väärin ja siitä suututaan verisesti, on asia tietysti toisin.

Toisaalta ihmettelen, jos sinä olet noin hyvin olet perillä jokaisen sukulaisen tekemisistä. Oletko aina läsnä, kun he ensimmäisen kerran lausuvat lapsen nimen?

Taidat vähän liioitella ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan nimen ja sukupuolen kertomisen pihtaaminen on todella ärsyttävä tapa nimenomaan siitä syystä, että vauvan vanhemmat olettavat asian olevan jotenkin niin suurta ja ihmeellistä että koko suku ja kaikki ystävät odottavat nimen julkistusta henkeään pidätellen. Oma siskoni juuri sai vauvan, mutta vaikka olemme valtavan läheisiä, minulle on kerta kaikkiaan aivan sama minkä nimen he lapselleen päättävät antaa. Tulen rakastamaan lasta nimestä riippumatta. On mielestäni rasittavaa olettaa että muita ihmisiä kiinnostaa oman vauvan nimi jotenkin erityisen paljon.

No jos se ei kiinnosta, niin miksi se sitten pitää kertoa ennen ristiäisiä. Tää on ollut tapana ja tapoja kunnioitetaan.