Oletko omasta mielestäsi taistelija?

En todellakaan. Luovuttaja olen. 

En varmasti ole taistelija. Olen vastoinkäymisten lamauttama ja luovuttanut kokonaan jo kauan sitten. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista uhmaa tai näyttämisen halua. 

Koin lapsena niin rankkaa kiusaamista, että havaitsin ettei puolustautumisesta ollut hyötyä, joten ajattelin sopeutua.  Taistelu ilman viisautta ei hyödytä.

Veljeni oli oppinut että kun pitää syntipukkia siitä tulee hyvä olo, se oli narsismia jota termiä ei siihen aikaan tunnettu.

Ainainen taistelu paikasta auringossa tuo ehkä menestystä, se suotakoon jolla on lahjoja, mielestäni se oli turhan katkeraa, eikä toisen onnellisuus olisi ollut keltään pois, ikävää ettei näin kaikki ajatelleet.

Jotain vikaa on jos itsestään selvistä asioista täytyy taistella, kotirauha, työrauha ym.

Olen. Lapsuus meni pitkälti sairaalassa, edelleen siellä pitää ravata. Leikattu on useammin, kuin jaksan laskea ja jäin totaali yh:ksi mieheni kuollessa. Silti joka päivästä oon selvinnyt ja periksi en anna.