Mitä voin odottaa työttömältä puolisoltani? (Kotityöt ym.)

Ööö... Miksi ette halua tehdä jotain yhdessä, kun tulet töistä?

Jos mies on tehnyt päivällä kotihommia, niin sitten teille jää illat ja viikonloput aikaa puuhastella jotain kivaa yhdessä.

Jos mies ei tee päivisin mitään ja sinä teet töiden jälkeen kotityöt, niin mitäs se mies sit iltaisin tekee?

Ei kotitöiden tekoo mene kahdelta lapsettomalta 24/7. Miten tuosta olette saaneet noin ison ongelman? Vai onko teillä täydellisyyttä hipovat kriteerit kodille?

Meillä mies ollut työtön melkein koko suhteen ajan. Hän on muutenkin siisti, joten siivoaa kotona, tekee pihahommat. Välillä vapaalla siivotaan myös yhdessä, ja isommat siivoukset hoidetaan yhdessä. Kun ollaan oltu molemmat töissä niin siivottu puoliksi. Tänäänkin tulee melkein 20 tunnin työpäivä, joten ei siinä paljoa kerkeä kotihommia tekemään. Sitten onneksi lauantai ja sunnuntai vapaata. Minä suurimmaksi osaksi teen ruuan kumminkin.

Meillä kävi niin ikävästi, että lähes kaikki kotityöt kasautuivat mulle, kun olin työttömänä. Mies tottui siihen, ettei hänen tarvinnut tehdä juuri mitään. Odotin häntä kotona lämpimän ruuan kanssa ja aluksi oli jopa ihanaa leikkiä kotirouvaa, mutta lopulta tilanne ajautui siihen pisteeseen, että sain valitusta, jos sapuska ei ollut juuri sillä hetkellä valmista, kun mies tuli ovesta tai jos en ollut pessyt pyykkiä. Eikä enää kiinnostanut pitää kotona siisteyttä yllä, kun toinen ei vaivautunut edes siirtämään omia sukkiaan pyykkikoriin. Mieheni koki, että minun kuului passata häntä, koska hän oli kuitenkin päivät töissä ja minulla oli aikaa. Nyt, kun olen jälleen töissä, mies ei edelleenkään osallistu kotitöihin ilman patistamista ja itse mietin, kauanko tätä enää jaksan.

Älkää te työttömät puolisot passatko työssäkäyviä piloille, ettette päädy samanlaiseen muinaiseen naisen asemaan kuin minä. Toki kotona voi muutakin tehdä kuin tuijottaa televisiota, mutta ei se työssäkävijä siihen kuole, että joutuu vapaapäivänään leikkaamaan nurmikon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa puolet, tekee puolet. Vaikka mies on työtön, ei se tarkoita sitä että sinä et tee mitään.

Tää taitaa olla jonkun työttömän kommentti. Että voi laittaa puolison tekemään vielä puolet kotitöistäkin. Totta helvetissä kotona oleva tekee 90% kotitöistä. Esim. viikkosiivot jne. Ainoastaan pientä ylläpitotyötä voi olettaa työssäkäyvän tekevän viikonloppuisin ja iltaisin, kuten täyttämään astianpesukonetta. Enkä nyt tarkoita työttömällä näitä äitejä, jotka on kahden taaperon kanssa kotona. Esimerkiksi meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja mies on kotona vähintään 5 tuntia päivässä yksin. Jos hän siitä keskinmäärin käyttää 1-2 tuntia päivässä kotitöihin, niin kämppä pysyy siistinä, pyykit pestyinä ja nurmikko leikattuna. Silti hänellä on runsaasti luppoaikaa nautiskella, etsiä töitä ja surffailla netissä. Olin itse työttömänä vuosi sitten hetken ja silloin mies oli töissä, joten tottakai mentiin toisinpäin.

Kuinka itsekkäitä nämä työttömät ovat, jotka vaativat vielä puolet kotitöistä puolisolta? Omassa elämässä en tunne ketään, joka hyväksyisi sen, että työpäivän aikana siippa ei tee suurinta osaa kotitöistä. Korostan edelleen, että kotitöihin ei saa menemään lähellekään koko työpäivää, pienen hetken vain pienestä päivästä.

Miksi tämä ei sitten muka onnistu palstamammoilta? Rusinoita pullasta taas. Mies kärsiköön, oli niin tai näin?

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on kotona päivän, niin mitkä kotityöt silloin lisääntyy? Ne omat päivän sotkuthan (lautasen, lasin, kahvikupin) jokainen nyt älyää nostaa pöydästä altaaseen/tiskikoneeseen, mutta mikä muu siellä kotona lisääntyy jota sen työttömän pitäisi sen 8h tehdä? Ja jos mikään ei lisäänny ja ennenkin on hommat sujuneet tappelematta hyvin, niin miksi nyt ei sujuisi?

Tarkoittaako se, että sen työssäkäyvän ei tarvisikaan enää tehdä töiden jälkeen mitään? Toisin sanoen, kaikki kotityöt kaatuisi työttömän niskaan. Reilua? Tämä työtön ei ole millään tavalla lisännyt niitä "sotkuja", mutta silti hänelle "sotkujen siivous" on lisääntynyt.

Eihän ne lisäännykkään, eikä kukaan vaadi hoitamaan kämppää 8h/pvä. Mutta kyllä minä oletan, että mies imuroi kerran viikossa ja tyhjentää täyden astiakoneen, siivoaa vessan kertaviikkoon ja pesee pyykit, kun käyn töissä. Osaan laittaa itse likaiset vaatteet pyykkiin ja likaiset astiat tiskikoneeseen ja roskat roskiin. Ja jos minulla tulee vapaapäivinä inspiraatio siivota, niin pyyhin pölyjä ja pesen lattiat, putsaan parvekkeen pölystä ja muuta sellaista. En todellakaan vaadi mitään tiptop-kuntoa, kun en itsekkään jaksaisi koko aikaa olla rätti kädessä kotona.

Ja kyllä, jos olisin sinkku, niin tulisi aika paljon syötyä ulkona tai valmistaa eineksiä, kun ei 12 tunnin työpäivän jälkeen kiinnosta laittaa hellaa päälle ja vahtia perunoiden kypsymistä.

Jos työssäkäyvä elättää kotonaolijan, on reilua, että kotona oleva tekee kotityöt. Jos taas rahat ovat erillisiä, kotihommatkin jaetaan tasan. Varsinkin naiset suostuvat jostain syystä kotiorjiksi, missä maksavat kaikesta puolet, mutta tekevät silti valtaosan kotitöistä. Se ei ole reilua.

Kahden aikuisen taloudessa kummankin kuuluu hoitaa omat sotkunsa yms. kävi töissä tai ei, joten ei niitä muita kotitöitä paljon pitäisi olla.

Työtön tekee enemmän, koska aikaa on eikä tuo rahaa talouteen. Ihan reilua mielestäni näin.

Vierailija kirjoitti:

Ööö... Miksi ette halua tehdä jotain yhdessä, kun tulet töistä?

Jos mies on tehnyt päivällä kotihommia, niin sitten teille jää illat ja viikonloput aikaa puuhastella jotain kivaa yhdessä.

Jos mies ei tee päivisin mitään ja sinä teet töiden jälkeen kotityöt, niin mitäs se mies sit iltaisin tekee?

Ei kotitöiden tekoo mene kahdelta lapsettomalta 24/7. Miten tuosta olette saaneet noin ison ongelman? Vai onko teillä täydellisyyttä hipovat kriteerit kodille?

Ei me mitään isoa ongelmaa olla tästä saatukaan, välillä vaan pientä kränää esim. tiskivuoroista tai ruoanlaitosta. Esimerkki: Olen ollut iltavuorossa esim. 14 - 22, syönyt aamupalan ja töissä välipalan. Tulen kotiin ja maito on loppu eikä ole ruokaa -> Tulen vihaiseksi. Olisin sinkkuna tiennyt tilanteen kotona, ja käynyt take awayta, mutta nyt oletan, että kai nyt päivän aikana edes vähän on ajateltu, että saatan tulla nälkäisenä kotiin ja haluta myös maitoa aamukahviin.

Esimerkki 2: Nukun vapaapäivänä pitkään jonka jälkeen syön rauhassa aamiaista. -> Mies saattaa herätä aiemmin ja närkästyneenä alkaa tiskailemaan ja tekemään kauppalistaa, kun olen niin 'laiska.' Toki voin vuorostani tehdä kotihommat, mutta kelloa en kyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa puolet, tekee puolet. Vaikka mies on työtön, ei se tarkoita sitä että sinä et tee mitään.

Tää taitaa olla jonkun työttömän kommentti. Että voi laittaa puolison tekemään vielä puolet kotitöistäkin. Totta helvetissä kotona oleva tekee 90% kotitöistä. Esim. viikkosiivot jne. Ainoastaan pientä ylläpitotyötä voi olettaa työssäkäyvän tekevän viikonloppuisin ja iltaisin, kuten täyttämään astianpesukonetta. Enkä nyt tarkoita työttömällä näitä äitejä, jotka on kahden taaperon kanssa kotona. Esimerkiksi meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja mies on kotona vähintään 5 tuntia päivässä yksin. Jos hän siitä keskinmäärin käyttää 1-2 tuntia päivässä kotitöihin, niin kämppä pysyy siistinä, pyykit pestyinä ja nurmikko leikattuna. Silti hänellä on runsaasti luppoaikaa nautiskella, etsiä töitä ja surffailla netissä. Olin itse työttömänä vuosi sitten hetken ja silloin mies oli töissä, joten tottakai mentiin toisinpäin.

Kuinka itsekkäitä nämä työttömät ovat, jotka vaativat vielä puolet kotitöistä puolisolta? Omassa elämässä en tunne ketään, joka hyväksyisi sen, että työpäivän aikana siippa ei tee suurinta osaa kotitöistä. Korostan edelleen, että kotitöihin ei saa menemään lähellekään koko työpäivää, pienen hetken vain pienestä päivästä.

Riippuu varmaan mikä mielestäsi on pieni hetki? Lasten leluja tulee kerättyä varmaan tunnin joka päivä, ruoanlaittoon ja tiskeihin menee ehkä 1,5h, koko kodin imuroimiseen menee 1h, vessojen pesemiseen toinen. Pyykinpesuun työaikaa 20min. Lakanoiden vaihto n. joka toinen päivä 45min + pesulaan pakkaaminen. Jos oletus olisi, että joutuisin kaiken tekemään itse, ja vielä viettämään lasten kanssa samalla mahdollisimman tehokasta aikaa, olisin aika poikki päivän päätteeksi.

Lapset ja koti eivät ole yksin minun, vaan puoleksi mieheni. Varsinkin, jos maksaisin 50% kaikista kuluista, niin tasan tarkkaan saisi mies huolehtia puoliksi kotitöistäkin. Ei se, että on kotona, ole mikään loma. Ja lomallakin on tarkoitus rentoutua, ei raataa itseään hengiltä. Toki asia on eri, jos asuu 20m2 yksiössä yksin vs. kahden pienen lapsen ja miehen kanssa isossa asunnossa, ja myös siisteyskäsityksistä. Jos toiselle riittää se, että imuroidaan kerran kuussa ja tiskit tiskataan kun puhtaita astioita ei löydy, niin eiköhän se ole toisen ongelma, jos ei kelpaa? 

Meillä on asia ratkaistu kompromisseilla, meillä käy siivooja muutaman kerran viikossa, pesula pesee osan pyykeistä,  ja lastenhoitaja tulee ainakin kerran viikossa. Mutta jos mies olettaisi minun hoitavan 100% lapsista ja kodista vain koska hän tuo leivän pöytään, niin lähtisin kävelemään. Jos mies ei suostuisi kompromissiin, en minäkään, vaan ottaisin lapset ja palaisin Suomeen.

Eiköhän se ole jokaisen oma valinta, millä sitä rahaa tuo pöytään. Jos AP on miehelleen kateellinen, niin siitä vaan jättäytyy itse työttömäksi, kyllä se työpaikka jollekin kelpaa. Muuten suosittelisin hyväksymään sen tosiasian, että miehelle kuuluu vain 50% töistä, samoin kuin AP:lle. Ei se ole mitään AP:n löysäilyaikaa, kun mies on työtön... Se on miehen tilaisuus harjoitella uusia taitoja työelämään, lukea uusia tutkimuksia, parantaa kuntoa, levätä burnoutin alut pois jne. Ei suinkaan mikään kotiorjuus.

Olen ollut työttömänä viime kesästä asti. Meillä on kaksi lasta, koululaisia, mikä tekee tilanteesta aika erilaisen. Ennen tein n. 75 % kotitöistä, nyt 90 %. Kyllä se vähän ärsyttää. Ja huomaan, että miestä ärsyttää, kun täällä ei ole siistimpää.

Työttömän työtä on työn hakeminen. Se on tylsää ja rankkaa ja toisinaan aikaavievää. Jatkuva "epäonnistuminen" rasittaa ja koko ajan pitäisi nousta petymyksestä innostukseen.

Ainakin minulle nakitetaan kaikenlaisia pikkuhommia. Ihan ok, onhan mulla aikaa hankkia opettajan lahja ja autella sukulaisia. Se aika ja energia on kuitenkin pois työn hakemisesta. Ja kun siihen päälle pitäusi vielä jaksaa puunata kotia, niin välillä tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen.

Jos kumpikin maksaa menoista puolet, myös kotityöt pistetään puoliksi.

Jos taas toinen käy töissä ja elättää sitä toista, niin kyllä sen elätin nyt vähintäänkin täytyy ymmärtää elatuksensa eteen tehdä kotihommat, musta se on ihan selvä asia.

Eri juttu jos on pieniä lapsia, silloin äidin aika ei aina kaikkiin kotitöihin riitä, ja isäkin voi niissä auttaa.