Kadutteko alavalintaanne?
Olen 23v ja siinä pisteessä että en tiedä mitä teen elämälläni. Nykyiset opinnot eivät kiinnosta ja olen ollut sieltäkin poissaolevana jo vuoden. Ala jolle haluan on suosittu ja vaikka muuttaisin nyt takaisin kotiin ja lukisin vuoden pääsykokeisiin ei paikka siltikään olisi varma. Oman ikäiset jotka eivät ole välivuosia pitäneet alkavat valmistua ja elämä vakiintuu. Itseäni ihan ahdistaa tajuta että ei ole enää parikymppinen joka voi haahuilla, viettää välivuosia ja etsiä elämälleen suuntaa. Tuntuu niin lapselliselta muuttaa kesäksi kotiin ja tehdä kesätöitä kun jos olisi valmistunut olisi jo mahdollisesti vakinainem työ. Kysymys kuuluu kannattaako uhrata elämästään yksi vuosi jotta voi lukea unelma-alansa pääsykokeisiin?
Kommentit (23)
Ihan ehdottomasti panostat siihen, että päätät mitä haluat ja pyrit sitä tavoitetta kohti. Herrajumala, 23 v on nuori :). Mun tuttavissa on on ihmisiä jotka on 16-yli kolmivitosina opiskelleet useatakin eri alaa tai valmistuneet 3-4 eri ammattiin. Muutama lähti yli 45v tekemään väitöskirjaa ja siinä samalla työkuviot menneet moneen kertaan uusiksi, yksi opiskeli lähihoitajan ja jonkun muun ammatin kautta opettajaksi jne.jne. Ihan vanhakantaista ajatella että jos olet jonkin "putken" valinnut niin se on väistämättä loppuelämän juttu. Ai niin ja useampi on opiskellut pitkähkön työuran jälkeen kyseisen alan opettajaksi... Samaa mietin itsekin kunhan lapset hieman kasvavat.
Kiva kuulla että muillakin on samanlaisia mietteitä
miten, onko muilla samoja mietteitä? näyttää olevan monenikäisillä tällaista...