Mitä vapaaehtoistyötä tai hyväntekeväisyyttä harrastat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä, joka ei auta muita, ei ole moraalista oikeutta olettaa että muut auttaisivat häntä.

Eli sinä teet hyväntekeväisyyttä vain siksi, että saat itse apua tarvittaessa? Joo, sehän ei olekaan yhtään itsekästä. Oikea hyväntekeväisyys lähtee siitä, että autetaan pyyteettömästi.

Toisekseen sinä et tiedä, mitä tuo kommentoija tekee työkseen. Ehkä hän jo auttaa ihmisiä joka päivä.

Kukapa ei auttaisi ihmisiä työllään, mutta se on palkkatyötä jota tehdään palkan takia.

Olen ollut punaisen ristin vapaaehtoisena yli 10 vuotta. Tai Olin viime vuoden toukokuuhun saakka

Teen viikottain vapaaehtoistyötä nuorten ja lasten parissa partiossa. Tai en mä sitä oikeastaan vapaaehtoistyöksi ajattele, mulle se on kiva harrastus siinä missä niille lapsillekin.

Ohjaan liikennettä toritapahtumassa vuosittain. Muuten en tee mitään ja tuota liikenteenohjaustakin teen vielä hetken, mutta ajan haaskausta se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitään.

Oletpa itsekäs.

Olen itse tehnyt vapaaehtoistyötä eräässä seurassa, mutta voin niin ikään sanoa, että täysin itsekkäistä syistä. Sen lisäksi, että siitä tulee hyvää mieltä muille niin hyvää mieltä tulee myös itselleni aina. Eli en usko, että itsensä sivuuttaminen ja altruismi on paras lähtökohta vapaaehtoistyölle. Parempi lähtökohta on se, että tekee sellaista, joka on omien arvojen mukaista mutta myös niin, että vapaaehtoistyö antaa myös aidosti itselle.

No, teen ylipäänsä töitä, vaikka saisin työttömänä enemmän rahaa. Kai se jonkinlaista vapaaehtoisuutta on.

Vedän lasten harrastustreenejä. Omat lapset kylläkin käy siellä, joten siitä hyötyy aika paljon itsekin. Mutta käy monen muunkin lapset, eikä muut vanhemmat silti osallistu.

Sitten satunnaisemmin vedän koululuokille retkipäiviä. Ja noin joka toinen vuosi kerään yhteisvastuukeräystä.

Sanon kuin apostoli Pietari rammalle miehelle Raamatussa: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele."

Muutaman kerran vuodessa annan rahaa lähinnä lähetystyösäätiöille, jotka tekevät myös konkreettista auttamistyötä, mutta yleensä teen ilmaiseksi evankeliointityötä netissä päivittäin. Joskus evankeliointiin kuuluu apologetiaa eli filosofista ja teologista Jumala-todistelua, joskus sielunhoitoa, joskus todistuksia, joskus jopa Raamatunopetusta (ei-uskoville).

Arvostan todella paljon aineellista hyväntekeväisyyttä, ja mielestäni ihmisillä on mahdollisuuksien mukaan moraalinen velvollisuus auttaa materiaalisesti sairaita, köyhiä ja kurjia.

Vielä tärkeämpää kuitenkin on antaa ihmisille viesti, että he ovat arvokkaita ja valaa uskoa ja toivoa hyvään, armolliseen Jumalaan ja iankaikkisuuteen.

En mitään, enkä ole edes itsekäs.

Olen työssä ympärivuorokautista vanhushoitoa antavassa palvelutalossa ja sielä usein näkee kuinka itsekästä hyvänekeväisyys välillä on.

Pitäisi kysyä mitä hyväntekeväisyyden kohde haluaa vai haluaako edes olla hyväntekeväisyyden kohde.

En mitään. Rahat menee elämiseen ja siihen, että lapsilla on kaikki tarpellinen ja harrastuksia. Sen jälkeen kun jäin yksin lasten kanssa tipahti tulot aika rajusti enkä halua viedä lapsilta harrastuksia. Niillä on riittävän vaikeaa kun isä kuoli, että en ala vielä ilmoittaa, että sori äitin pitää lahjoittaa teidän harratusrahat hyväntekeväosyyteen.

Onko  joku teistä vapaaehtoistyöntekijänä plättyjen vastaanottokeskuksessa?

Osallistun eri keräyksiin vuoden mittaan, sekä telkkarissa ja kadulla. En halua sitoutua mihinkään yhteen tiettyyn tahoon jatkuvalla lahjoituksella. Enemmänkin voisin osallistua, se täytyy myöntää.

Tekeekö kukaan sellaista vapaaehtoistyötä, jossa ei olla kovin tiiviisti tekemisissä ihmisten kanssa? Olisin itse mahdollisesti kiinnostunut tekemään jotain, mutta pelkkä ajatus siitä, että ryhdyn jonkun ystäväksi / alan ohjata lapsilaumalle askartelukerhoa on liikaa.

Mua häiritsee lisäksi monessa vapaaehtoistyössä se ajatus (joka tässäkin ketjussa on joissain kommenteissa huokunut rivien välistä) että kun armollisesti suostun tämän raasun ystäväksi kerran viikossa, niin olen HYVÄ IHMINEN. Olen lisäksi itse välillä ollut sellaisessa tilanteessa elämässä, että jotkut ovat - pyytämättäni - tuntuneet ottavan minut hyväntekeväisyyskohteekseen. Se tuntuu todella alentavalta, ei auta minua yhtään ja lähtee selvästi "auttajan" näkökulmasta.

Lahjoitan kaiken tarpeettoman kirkon kirpparille. Samoin ostan sieltä paljon.

Tuo kirppari pyörii vapaaehtoisvoimin ja kaikki tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

Vapaaehtoistyöhön mulla ei ole aikaa, eikä voimia.

Kaverikoiratoiminnan tyylistä hommaa, käydään koiran kanssa kerran viikossa mielenterveyssaairaalan dementia-osastolla. Tosi palkitsevaa puuhaa niin itselle, koiralle kuin potilaillekin.