Tyttö raivoaa uhmaa ja kuikkuaa tahtoaan. Äiti tosi väsky ja tympääntynyt.
Tämä kuukausi on tuntunut nälkävuodelta. Päivät menee aina saman kuikkuamisen kanssa.Paras olisi tytöstä (1v 5kk) jos pitäisin koko hereillä olo ajan sylissä. Tuntuu tylsältä aina sanoa kieltoja. EI äiti tekee ruokaa. Ei saa repiä kissaa. EI saa hakata pöytää. EI saa sitä EI saa tätä. Vessaan mennessäkin alkaa kauhea huuto, kun sanon, että nyt äiti menee vessaan!
Miten ennen niin iloinen lapsi voikin olla nykyään tuollainen. Onneksi on pitkä pinna, mutta siltin tää tilanne väsyttää!!!!
Olen ollut kotona lapsen syntymästä asti ja muuten meillä on mennyt tosi hyvin. Nyt mua siis koetellaan??!!!
Kohtalo tovereita?
Kommentit (9)
tuleepa mieleen itellekki vuoden takaiset ajat.mun tyttö 2.5v.muistan kans kun yhtäkkiä alkoi kiukuttelut ja olin aivan järkyttynyt että mitä tämä on.meillä oli ainoastaan hyvä sylissä kirjaa katsellen.heti aamulla se alkoi,kulki perässä itkien ja hokien kirja,kirja.taisi sitä jonkun aikaa kestää...kunnes alkoi todellinen uhmaikä!mutta voin lohduttaa että ohi menee.tällä hetkellä meillä menee ihan mukavasti,3ikävuoden uhmaa odotellessa..tsemppiä sulle!
hei,
jos yhtään lohduttaa niin meillä on samalaista. Reilu puolitoistavuotias poikamme on yhtäkkiä muuttunut ihan kuin eri lapseksi.
Kaikki kiellot menevät yhdestä korvasta sisään ja kuulematta toisesta korvasta suoraan ulos. Ennen poika touhuili yksikseenkin leikkejään ja ehdin laittaa ruokaa, tyhjentää astianpesukonetta yms.
Nyt on oltava koko ajan kosketusetäisyydellä minusta ja silloin on huono touhuta mitään tai edes hengähtää hetkeä. Poika haluaa kovasti touhuta juuri sitä mitä minä teen ja olenkin alkanut käyttää sitä hyväkseni: eli annan esim astianpesukoneesta puhtaita muoviastioita, jotka hän voi itse laittaa kaappiin, annan siivota siivouslastalla kun itse imuroin tai tehdä kattilassa mielikuvitusruokaa kun itse kokkaan. mutta väsyneenä ei kyllä aina jaksa aktivoida lasta tällä lailla. Ja joskus olisi todellakin kiva käydä yksin vessassa :). Mulla on alkanut palaa pinna päivittäin, sillä en ole mitenkään pitkäpinnainen.
Eniten ärsyttää yhtäkkiä alkanut karkuun juokseminen kun pitäisi mennä potalle, alkaa pukea tai tehdä melkein mitä tahansa. Ilmeisesti on pojasta kiva leikki. Yritän olla hermostumatta ja reagoimatta, mutta en oikein tiedä mikä parhaiten auttaisi. Useimmiten vain jatkan omia touhujani ja jossain vaiheessa uteliaisuus voittaa ja lapsi tulee katsomaan mitä teen.
Kyllästyneenä on väkisinkin tullut mieleen, että nyt ymmärrän miksi äidit lähtevät töihin ja vievät lapsensa hoitoon :) ARGH!
Ja parempina päivinä taas ajattelen, että haluan heti uudelleen raskaaksi!!! Ota tästä nyt sitten selvää....
Meillä poika on kohta 2v ja uhmaikä alkoi jo 1-vuotiaana tai ehkä se oli aluksi enemmän sellaista oman tahdon esiintuloa. Nyt erityisesti tuo karkuun juokseminen joka tilanteessa on niiiiiiin tuttua. Aina kun pitäisi mennä potalle, vaihtaa vaippa, mennä pukemaan, ulos, nukkumaan tai mitä tahansa aivan tavallista niin kiireesti karkuun ja sekös on pojasta hauskaa. Joskus sitä jaksaa jahdata mutta joskus väsyneenä ei millään. Meille on tulossa hetkenä minä hyvänsä uusi vauva taloon, joten pinna on ehkä senkin takia vähän enemmän kireellä kun ei pysty edes koko ajan kantelemaan sylissä ja leikkimään samanlaisia riehumisleikkejä kuin isin kanssa pystyy...tänäänkin on vähän huono omatunto, kun ei ole ollut oikein mitään mukavaa tekemistä pojalle koko päivänä (siivosin, eikä poika jaksanut osallistua vaikka kuinka yritin antaa pienen rikkaimurin). Koko ajan mun pitäisi keksiä siis tekemistä, kun itse ei keksi mitään, pyörii vaan jaloissa ja kitisee ja sitten jos kiellän alkaa läpsimään, huutamaan, komentamaan ja tekee varmasti kaikki kielletyt asiat peräjälkeen...ja katsoo äidin ilmeitä, että mitäs nyt sanot kun teen tämän ja tämän ja tämänkin vielä...
Mutta kyllä niitä ihaniakin hetkiä onneksi on... :)
Lizzy, Alex ja pikkuinen rv 38+0
...tuo ei vielä ole uhmaa mitä edellä kuvaatte. Tuo on sitä kun lapsi haluaa osallistua ja alkaa vaatia yhdessä tekemistä. meillä on 2v 2kk tyttö jolla tosiaan alkoi hiukan ennen 2v ikää uhma ja se on sitä kun kaikki pitää saada tehdä ITSE tai niinkuin ITSE haluaa ja ihan pienestä asiasta (kuten siitä että äiti avasi jugurttipurkin kannen eikä hän) tulee aivan järkyttävä huuto. Ruokaillessa joka kerta mennään pöytään pariin kertaan kun aina keksii jonkun asian josta voi tinttailla. Nostan aina pois ja kohta kelpaa taas. Hoitoon meneminen on ollut tosi helppoa (ollut vuoden) ja nyt yhtäkkiä äidistä ei hellitetä ollenkaan. Ja isi ei saa tehdä mitään, äiti vaan... jos sekään kelpaa. TÄnään esim huutoa kesti tunnin kun tultiin sisään: ei olis halunnu että pulkka laitetaan varastoon. Niin että niitä uhmahetkiä odotellessa ....
Siinä olen samaa mieltä että muutos tulee todellakin kuin salamaniskusta, eikä sitä millään usko että kyse on samasta lapsesta.
kun alkoi paiskoa tuoleja sain juuri likan alta pois etteivät kaatuneet päälle. Näitä ja muita tosi raivareita on ollut jo 1v ja 4 kk iässä ja kaikki katsoo kauhulla. Kommentit on sellaisia, että - onpa teidän tytöllä hurja luonne.....
On hyvä kuulla, että muillakin on samanlaista. Kun välillä pyörii mielessä ajatus siitä että meillä vain on tällaista.
Joo, se raivo alkaa vaikka siitä kun äiti ei ymmärrä mitä tyttö sanoo. Parhaimmillaan tyttö kiukkuaa 1,5 tuntia putkeen!!!
Meillä on toi karkuun juokseminen tullut nyt muutaman viikon sisällä... uusi juttu. ja väsyneenä ne matolle mennneet pissat ärsyttää, mutta minkäs voit Pitää pysyä vain tyynenä ja niellä ärsytys.
jaksamista teille kaikille:)
Kun oltiin joku pari viikkoa sitten uimahallissa, olisi halunnut leikkiä pallolla uima-altaalla vaikka oli jo todella kylmissään. Kannoin riehuvan ja täysiä huutavan pojan siis saunaan...heittäytyi suihkun lattialle ja kiljui siinä jonkin aikaa ja sitten rauhoittui. Siinä huutotilanteessa ei auta sitten mikään selittely tai rauhoitteluyritys. Täytyy antaa vaan huutaa aikansa ja sitten kun vähän rauhoittuu, keksiä jotain muuta mielenkiintoista puuhaa...tämä oli siis vain yksi monista asioista mitä on tapahtunut. ;)
Lizzy, Alex ja pikkuinen rv 38+1
tää keskustelu tuli kuin tilattuna manun illallinen...meikäläisellä nimittäin nousee savua korvista....meillä on 2 v. tyttö joka on välillä aivan mahdoton...tänään on näitä huonoja päiviä....oli kampaajalle aika.....ei siitä mitään tullut - huusi ja riehui...sitten käytiin kaupoissa ja se oli yhtä huuhtoa ja kiukuttelua joka kaupassa.....heittäytyi lattialle ja huusi kuin hyeena...toinen juttu on laittaa turvaistuimeen autossa...tappelee vastaan kuin leijona.....äsken piti mennä päiväunille...ja taistelua kesti 1 tunti...ja sinä aikana sai äidin nenänkin verille kun läiski ja kynsi raapasi nenään haavan. Hohhoijaa.....kylla valilla kysyy todella karsivallisyytta!!!!!!En todellakaan ole mikaan " ammattikasvattaja" ja hyvat neuvot ovat todella tarpeen! Jaksamista kaikille uhmaikaisten vanhemmille!
viimeiselle vinkistä. Kävin tutustumassa ja näyttää etten sittenkään niin huonosti näitä kasvatushommia tee.....tänään meillä on onneksi " hyvä päivä" ...ja tyttö on itse aurinko!!!! Mukavaa laskiaissunnuntaita kaikille - eikun pulkkamäkeen!!
Meillä loppui seesteisyys ja aurinkoisuus siihen päivään, kun uhma alkoi tuossa 1,5-vuoden iässä. Nyt poika on kolme ja välillä on helpompaa, välillä vaikeampaa. Joskus minäkin olen miettinyt, että mihin katosi se hyväntuulinen ja tyytyväinen vauva, kun tilalle tuli rähjäävä äkäpussi. Mutta onneksi tosiaan elämä ei sentään ihan joka päivä ole pelkkää kiukkua. Eiköhän tuo pääty viimeistään murroiässä. Sitten tietty alkaa vähän toisenlaiset haasteet.